Arvostelut käyttäjältä Oriodion

Minimimäärä tähtiä ansaitusti tällaisille mainoksille, tiedänpähän ainakin etten varmasti tule vierailemaan Kanuuna Casinossa...

Mielestäni tämä oli vähän sekava. Minuuttinovelliksi tämä oli aika pitkä, mikä ehkä tiivistää omat hankaluuteni tämän kanssa. Tiivistetyssä tekstissä ei voi hirveästi selitellä asioita, joten hahmot, miljöö, koko tarinan ns. "pointti" jäävät vähän vajaiksi, tai ainakin minun on vaikea saada niistä kiinni. Ja tämä on sen verran pitkä kuitenkin, että aloin kyllä tosissani kaipailemaan noita, lukeminen on vaikeaa kun ei ymmärrä mistä oikein on kyse. Myös otsikon yhteys tarinaan on vähän epäselvä.

Hankala aihe tämä Venäjä tällä hetkellä. Tai Venäjä valtiona ei niinkään hankala, se on helppo tuomita, mutta yksittäiset venäläiset onkin paljon vaikeampi kysymys. Arvostan, että lähdit käsittelemään tätä tällä lailla. Varmaan tuon Elmerin kolumnin olisi voinut kirjoittaa ihan Arskakin?

Toisaalta yksittäisillä ihmisillä ei paljon ole sanottavaa Kremlissä tehtäviin päätöksiin, mutta toisaalta taas eipä Kremlissäkään isoherra pysyisi pitkään vallassa jos yksittäiset ihmiset eivät häntä hyväksyisi ja hänen käskyjään toteuttaisi... Hankala kysymyshän tuo on. Erittäin hankala. Mutta joo, eipä ketään tietenkään sen takia syrjiä sovi, että on sattunut syntymään jossain tietyssä maassa.

Tarinana tässä nyt ei hirveästi muuta antia ollut, mutta hyvää pohdintaa ajankohtaisesta aiheesta.

Pohojosen reissu kiinnosteli nimenä, itse on myös toisinaan tullut vaelleltua ympäriinsä Lapin maisemissa. Mutta jotenkin tämä ei ihan hirveästi iskenyt. Ihan hauska jippo tuossa lopussa, mutta ei ollut mielestäni parhaita kirjoituksiasi. Alussa esimerkiksi kirjeeseen takerrutaan vähän turhan paljon, kun ei vaikkapa lakiasijaintoimisto Attajalla ole kuitenkaan varsinaista roolia tässä.

Nojoo, ei tämä huono tarinan poikanen ollut, mutta ehkä olisin toivonut pohjoisen reissulta jotain syvemmälle pohjoiseen vievää tunnelmaa.

En ole ihan varma onko tässä tarkoituksella rikottu monia oikeinkirjoituksen sääntöjä, vai onko ne lipsahtanut. Esimerkiksi pisteitä ja isoja alkukirjaimia puuttuu monessa kohtaa, ja lauseiden sanajärjestys on useasti käännetty vähän erikoiseksi, esimerkiksi "Hildegard suorastaan riemuiten käveli kylän läpi" – Hildegard käveli suorastaan riemuiten... olisi kai oikeaoppinen sanajärjestys. Mutta saahan noita sääntöjä välillä rikkoa.

Itse tarinasta en saanut ihan hirveästi irti. Hildegardin ja haukkakuiskaajan ja tallipojan suhteisiin olisi voinut mennä vähän syvemmälle, en oikein osaa sanoa miten niihin pitäisi suhtautua. Lopussa Hildegardin ystävät (?) teloitetaan, minkä luulisi herättävän vähän tunteita, mutta oma reaktioni on vähän kuten Hildegardinkin, että ei siinä tuntenut yhtään mitään.

Tämä tarina oli jäänyt lukematta, useamman kerran mietin että pitäisihän tuokin lukaista, mutta nyt vasta sain aikaiseksi. Ja olihan tämä lukemisen arvoinen.

Tulee mieleen aiempi tarinasi Ikiliikkujasta. Kaivoinpa myös esiin mitä olin siitä kirjoittanut. Molemmissa on tehty joku tämmöinen "mahdoton" keksintö, ja sitten joku muu taho haluaa päästä siitä hyötymään tai estää keksinnön leviämisen, ja ottaa keksijän vangikseen. Ja muistaakseni Ikiliikkujassa oli aika samanlainen loppuratkaisukin, että päähenkilö(t) pääsivät kyllä lopulta pakoon, mutta konnat eivät kuitenkaan jääneet kiinni, eivätkä heidän henkilöllisyytensä kovin tarkasti selvinneet lukijalle. Ikiliikkuja oli ehkä tarinana vähän monipuolisempi, siksi pidin siitä hitusen enemmän kuin tästä, mutta aika samaa tasoa tämäkin silti on. Hyvä tarina eli 3.5.

Tuleepa mieleen myös Harry Potterin näkymättömyysviitta. Jos mietin, että itse tekisin tuollaisen hulppean keksinnön, niin en kyllä ensimmäisenä olisi sitä sotilaskäyttöön tarjoamassa. Vaikka "Kasi" kuvailikin itseään sodanvastaisena, niin vähän pistää silmään, että ensimmäinen taho jolle keksintöään tarjoaa on puolustusvoimat. No poliisille antoi myös toki käyttöön, ja siinä ei voi kiistää haluttua lopputulosta.

Minusta tuo lukevan kommentoima eversti oli aika huvittava hahmo. Toinen yksityiskohta tarinasta mitä voisin kommentoida, oli kun Patrick Fram konnakavereineen poistui paikalta oletettu näkymättömyyskalvo mukanaan, niin oli mielestäni aika tyylikkäät hyvästit, että ovi aukeaa 12 tunnin kuluttua, jääkaapissa on ruokaa, keittimessä kahvia, pöydällä rahaa, ja kiitos yhteistyöhalukkuudesta. Aito konna, mutta tyylikäs sellainen! Kun sitten selvisi, että bunkkeri oli kuitenkin laitettu räjähtämään, niin se söi tuota tyyliä mielestäni, teki hänestä enemmän peruspahiksen, jossa ei ollut tuollaista selkeää mielenkiintoa nappaavaa asiaa, joka erottaisi hänet kaikista muista konnista. No pieni yksityiskohtahan tuo vain on, mutta se kiinnitti oman huomioni.

Laitan oman arvioni lukevan ja haavanlehden väliin. Hauska idea, mutta tosiaan noiden kilpailusuoritusten kuvailu oli mielestäni aika ylipitkää, siinä vähän ehti kyllästyä. Loppu oli kuitenkin oivaltava, ja tuo pohdiskelu että onko kyseessä huijaus vai taidetta jolla tarjotaan ihmisille kokemisen arvoinen illuusio, oli pohtimisen arvoinen kysymys. Kirjoitusvirheitä nyt oli jonkin verran ja aikamuodot välillä vähän sekavia, mutta ihan ok tarina kuitenkin.

Ihan hyvä teksti tällaiseksi lyhyeksi minuuttinovelliksi. Sinänsä tässä on luotu mielenkiintoinen maailma, mistä voisi kirjoittaa paljon pitemminkin. Vähän raotetaan ovea tuollaiseen dystooppiseen, radikaalin feminismin päälaelleen kääntäneeseen paikkaan, missä miehet onkin alistettu siittiöitä tuottaviksi lypsykoneiksi, ja tämäkin "tärkeä" tehtävä hoidetaan tekoälyn eikä oikeiden ihmisten avulla.

Ekassa kappaleessa ei vielä oikein päässyt jyvälle mistä on kyse, kun pikku roskistenpolttaja sitten vain ammuttiin ilman selityksiä, mutta kun maailma myöhemmissä kappaleissa avautui enemmän, niin ymmärsi mistä siinäkin oli kyse. Kyseinen pikkupoika, ja lopun vastarintanainen ja mies, ovat ainoat hahmot joihin tässä pystyy jotenkin samaistumaan. Tarina on vaikea kirjoittaa kiinnostavasti ilman varsinaisia hahmoja. Tämä onnistuu siinä joten kuten, mutta noiden hahmojen omien ajatusten avaaminen olisi saattanut vielä auttaa pääsemään sisään tähän maailmaan. Vaikka toki minuuttinovellissa on pidettävä paketti tiiviinä, niin hirveästi ei mahdu asiaa. Siksi ne kai onkin niin vaikeita. :D

Tämä voisi kyllä olla tämän kirjoittaja-sivuston legendaarisimpia tarinoita. Nimi jo painuu jotenkin todella syvälle mieleen. Ja yksi varhaisimmista tarinoista mitä täältä löytyy, hyvä että näitä on vielä tallella. Kuten tätä on aiemminkin kommentoitu, niin suorastaan puistattavaa luettavaa. Mutta vaikka tarinan aihe on, sanotaanko vaikka ei semmoinen mitä heti tekisi mieli lukea, niin onhan tämä todella viihdyttävästi kirjoitettu. Kyllähän se Uolevillekin pitää yksi syyskyntö elämässään sallia!

Nojoo, maailmanrakennustahan tässä on, mutta ei mitään muuta. Onhan tätä maailmaa selvästi mietitty. Mutta itse tarinasta tässä on vain pieniä vihjailuja. Lukijana minua kiinnostaa se tarina, kun tämä on enemmän tällainen kirjoittajan muistilappu itselleen rakentamansa maailman luonteesta ja (ehkä) oleellisista hahmoista. Siihen tarkoitukseen varmasti oikein hyvä, mutta mielestäni ei lukijoille tarkoitettua kamaa.

Otsikon mukaan Normannista tulevat valloittajat olisi se tarina, niin sitä odotellessa. Miksi muuten k-18? Ainoa tässä lukemani mikä voisi viitata siihen, voisi olla tuo sadistinen pyromaanikko-kapteeni. Mutta onko se todella niin kovaa kamaa?

Sanotaan nyt jotain erityisesti mielenkiintoa herättänyttäkin. Sadisti-pyromaanikon lisäksi mielenkiintoista tarinaa voisi saada aikaan noista suippolakkihatuista, joista saadaan hallusinaatioiden kautta magiaa. Voisi olla omaperäinen taikasysteemi. Myöskin, jos fantasiaa ja scifiä yhdistetään taitavasti, niin se on usein mielenkiintoista.

Entä miksi tämä alkaa osasta 3? Tulee heti mieleen toinen fantasia/scifi-yhdistelmä, eli Star Wars. :D