Arvostelut käyttäjältä Oriodion

Itse näen tällaisessa pohdiskelussa kyllä paljon enemmän hyötyä kuin lukeva33. Voihan sitä käyttää elämänsä johonkin "hyödylliseen" ja jättää tällaisten "turhien" asioiden pohdiskelun. Mutta mitä hauskaa siinä olisi? Syödään, nukutaan, selviydytään, maksetaan veroja, lisäännytään... Ei, tuo on liian tylsä ja mielikuvitukseton maailma jotta sitä voisi hyväksyä, Einsteinin sanoin "kuollut". Kun täällä voidaan kuitenkin kokea niin paljon enemmän. Siitähän tarinankerronta ja tämä sivusto on yksi esimerkki, mielikuvituksen voimasta. Mielikuvituksen, jolla voidaan käsitellä kaikkia näitä "mysteerejä", joita emme pysty varmalla tiedolla ymmärtämään. Ehkä Siriusta kiertävän planeetan ytimessä onkin yksisarvisia? No tuskinpa on, mutta siitä voi halutessaan sitten kertoa tarinan, että mitä jos niin sittenkin olisi... Vaikka toki on hyvä erottaa fiktio todellisuudesta, ja muistaa, että hieno mysteeri ja hieno tarina eivät tee siitä totta. :D

Tässä on ihan kelpo ajatus henkimaailmasta ja tulivuoren uhkaamasta oikeasta maailmasta. Vähän enemmän tunnetta tarinaan voisi mielestäni saada, jos päähenkilöstä kerrottaisiin enemmän, jotta lukija pystyisi paremmin samaistumaan häneen; jotain hänen omia ajatuksiaan, luotaisi tilanteita, joissa hänen persoonallisuutensa tulisi esiin. Kuten lukeva33 jo totesikin, niin Thorald jää aika ohueksi hahmoksi, joka tekee asioita, mutta jonka periaatteessa voisi korvata kenellä tahansa, ilman että tarina oleellisesti muuttuisi. Paitsi ehkä sairaanhoitajalla, joka olisi osannut auttaa synnytyksessä.

Kerrontaa voisi parantaa esimerkiksi vanhalla "näytä, älä kerro" ohjeella. Esimerkki siitä mitä tarkoitan:

"Henkimaailmassa ihmisellä ei ollut fyysistä ruumista. Henkimaailmassa ihmisen tietoisuus muovautui näyttämään siltä, miltä ihminen näytti Todellisuudessa. Thoraldilla oli vikaa selkärangassaan ja siksi hän tunsi jatkuvaa kipua. Välillä lievää kipua ja välillä sietämätöntä tuskaa. Hän joutui usein symömään vahvoja kipulääkkeitä, jotka auttoivat vain pienempiin kipuihin. Kivut olivat suurin syy, miksi Thorald vietti mahdollisimman paljon aikaa Henkimaailmassa. Siellä hänellä ei ollut fyysistä ruumista eikä siksi tuntenut kipua."

Tuossa on alusta pätkä missä kuvaillaan henkimaailmaa, ja Thoraldin suhtautumista siihen. Mutta tuo on vähän kuin lukisi aiheesta kertovaa wikipedia-artikkelia. Voisi olla sujuvampaa, jos tämä informaatio kerrottaisiin Thoraldin omien kokemusten kautta, kun hän hetkeä myöhemmin tuonne henkimaailmaan vajoaa. Miltä hänestä tuntuu kun ei ole ruumista millä tuntea? Onko hän helpottunut kun saa taas hetkeksi unohtaa ruumiilliset kipunsa? Näin teksti tuntuisi enemmän tarinankerronnalta, kuin asioiden listaamiselta lukijalle.

Toinen vähän tähän liittyvä asia, missä kerrontaa voisi mielestäni parantaa, on, että välillä tässä luetellaan tapahtumiakin vähän kuin ranskalaisilla viivoilla. Esimerkiksi:

"Pian viereinen palava kerrostalo romahti niin, että tuhka ja pöly kerros kohosi ilmaan. Kiireessä Thorald oliunohtanut laittaa maskin kasvoilleen. Hengittäminen oli ollut haastavaa jo ennen kuin rakennuksia alkoi romahtamaan. Hän yritti peittää kasvonsa käsillään, mutta liian myöhään. Pölypilvi iski vasten hänen kasvoja ja hän sai suuhunsa pölyä ja tuhkaa. Vielä kaksi muutakin rakennusta ehti romahtaa ennen kuin Thorald pääsi määränpäähänsä. Ilma oli niin sakeana tuhkasta ja pölystä, että oli vaikea nähdä metriä pidemmälle."

Tässä tapahtuu monta asiaa, joista jokainen on oma lyhyt virkkeensä, mikä on vähän tönkköä luettavaa. Näitä voisi jotenkin sitoa paremmin yhteen, tai miettiä, että onko jokainen noista pikku tapahtumista tarpeen mainita. Ne luovat kuvaa Thoraldin tilanteesta, mutta eivät itsessään ole tarinan kannalta mitenkään oleellisia.

Tai:

"Yhtäkkiä hiljaisuuden rikkoi naisen kirkaisu. Thorald katseli ympärilleen eikä nähnyt lähettyvillä toista henkilöä. Henkimaailman puisto oli tyhjillään vaikka Todellisuudessa puisto oli varmasti täpötentäynnä ihmisiä. Lapsia, nuoria ja vanhempia. Oli vasta keskipäivä vaikka Henkimaailmassa näytti enemmän illalta. Thorald etsi naista katseellaan, mutta ei vieläkään nähnyt ketään lähettyvillä."

Tässä sanoisin, että on turhaa mainita onko Todellisessa puistossa ihmisiä, tai mikä vuorokauden aika siellä on. Pointti on, että Thorald kuulee naisen kirkuvan, mutta ei heti löydä häntä, niin nuo ylimääräiset tiedot tuossa välissä harhauttaa lukijan ajatuksia vähän sivupoluille.

Tulivuoren suhteen olisi ehkä myös voinut olla paikallaan antaa jotain vihjeitä siitä, että se ei ehkä välttämättä olekaan niin turvallinen kuin on ajateltu. Nyt sen todetaan alussa olevan turvallinen, ja sitten se kuitenkin purkautuu ilman ennakkovaroitusta. Jolloin lukijalla jää vähän sellainen olo että aha, justiinsa. Mutta jos jossain kohtaa olisi tullut jokin vihje tulivuoren vaarasta, johon lukija sitten myöhemmin osaisi yhdistää tuon purkauksen, niin reaktio voisi olla innostuneempi, että ahaaa, sitä se aiempi asia siis tarkoitti! Tai no, olihan alussa maininta siitä, että ilmassa on tavallista enemmän savua ja tuhkaa, mutta heti tämän jälkeen todetaan hyvin faktanomaisesti että tulivuori on turvallinen.

Tuossa nyt muutamia kehitysehdotuksia mitä tulee mieleen. Tällaiseksi lyhyeksi harjoitustarinaksi tämä oli ihan ok.

Hyvää tekstiä, joka pitää mysteerin tunnun yllä. Riittävän pitkälle luettua alkaa kovasti kiehtoa, että mitä Onnille oikein on tapahtunut. Kuten muutkin ovat tähän kommentoineet, niin ei itsellenikään oikein auennut, että mikä tuon "varjomaisuuden" selittää. Varmaan se oli tarkoituskin, jättää asia hyvin avoimeksi? Itselleni jäi ehkä vähän keskeneräinen olo, kun asia ei sitten ratkennutkaan, mutta monet varmasti myös arvostavat tällaista avointa lopetusta.

Alku oli vähän hidas, kesti jonkun aikaa päästä jyvälle että mistä tässä on kyse. Mutta sitten kun tuo mystinen tilanne alkoi avautua, niin oli tosiaan oikein kiinnostavaa luettavaa!

Täyttä totta tämä huomisen ja eilisen välinen suhde. Jos haluat vaikuttaa huomiseen, niin tee se ennen kuin siitä tulee eilinen. Yksinkertainen, mutta selkeä ja aika voimakaskin sanoma.

Harmi että a jäi e:ksi, mutta eipä se runon ymmärrettävyyttä haittaa.

Epäilen, että tässä on jokin konteksti mihin en osaa kertomusta asettaa. Jotain Nooan arkkiin liittyvää ehkä? (Vaikka tuolla on 1800-luvun kirja ja muovijätettä, niin ei nyt ihan niissä ajoissa kuitenkaan olla.) Nyt en ihan ymmärrä, mistä tässä on kyse, mutta ehkä se johtuu siitä että joku taustatieto puuttuu.

Teksti sinänsä on ihan hyvää, alku esimerkiksi maalaa hyvin tuollaista kuvaa karusta autiomaasta. Mutta kaikki tulee vähän pötkönä, kappalejaot helpottaisi lukemista.

Nämä minuuttinovellit on vaikeita. Tämän jaksoi kuitenkin helposti lukea, kun oli lyhyempi kuin se edellinen tekstisi, niin se ei vielä niin haitannut, että ei ymmärtänyt ihan kaikkea.

Minimimäärä tähtiä ansaitusti tällaisille mainoksille, tiedänpähän ainakin etten varmasti tule vierailemaan Kanuuna Casinossa...

Mielestäni tämä oli vähän sekava. Minuuttinovelliksi tämä oli aika pitkä, mikä ehkä tiivistää omat hankaluuteni tämän kanssa. Tiivistetyssä tekstissä ei voi hirveästi selitellä asioita, joten hahmot, miljöö, koko tarinan ns. "pointti" jäävät vähän vajaiksi, tai ainakin minun on vaikea saada niistä kiinni. Ja tämä on sen verran pitkä kuitenkin, että aloin kyllä tosissani kaipailemaan noita, lukeminen on vaikeaa kun ei ymmärrä mistä oikein on kyse. Myös otsikon yhteys tarinaan on vähän epäselvä.

Hankala aihe tämä Venäjä tällä hetkellä. Tai Venäjä valtiona ei niinkään hankala, se on helppo tuomita, mutta yksittäiset venäläiset onkin paljon vaikeampi kysymys. Arvostan, että lähdit käsittelemään tätä tällä lailla. Varmaan tuon Elmerin kolumnin olisi voinut kirjoittaa ihan Arskakin?

Toisaalta yksittäisillä ihmisillä ei paljon ole sanottavaa Kremlissä tehtäviin päätöksiin, mutta toisaalta taas eipä Kremlissäkään isoherra pysyisi pitkään vallassa jos yksittäiset ihmiset eivät häntä hyväksyisi ja hänen käskyjään toteuttaisi... Hankala kysymyshän tuo on. Erittäin hankala. Mutta joo, eipä ketään tietenkään sen takia syrjiä sovi, että on sattunut syntymään jossain tietyssä maassa.

Tarinana tässä nyt ei hirveästi muuta antia ollut, mutta hyvää pohdintaa ajankohtaisesta aiheesta.

Pohojosen reissu kiinnosteli nimenä, itse on myös toisinaan tullut vaelleltua ympäriinsä Lapin maisemissa. Mutta jotenkin tämä ei ihan hirveästi iskenyt. Ihan hauska jippo tuossa lopussa, mutta ei ollut mielestäni parhaita kirjoituksiasi. Alussa esimerkiksi kirjeeseen takerrutaan vähän turhan paljon, kun ei vaikkapa lakiasijaintoimisto Attajalla ole kuitenkaan varsinaista roolia tässä.

Nojoo, ei tämä huono tarinan poikanen ollut, mutta ehkä olisin toivonut pohjoisen reissulta jotain syvemmälle pohjoiseen vievää tunnelmaa.

En ole ihan varma onko tässä tarkoituksella rikottu monia oikeinkirjoituksen sääntöjä, vai onko ne lipsahtanut. Esimerkiksi pisteitä ja isoja alkukirjaimia puuttuu monessa kohtaa, ja lauseiden sanajärjestys on useasti käännetty vähän erikoiseksi, esimerkiksi "Hildegard suorastaan riemuiten käveli kylän läpi" – Hildegard käveli suorastaan riemuiten... olisi kai oikeaoppinen sanajärjestys. Mutta saahan noita sääntöjä välillä rikkoa.

Itse tarinasta en saanut ihan hirveästi irti. Hildegardin ja haukkakuiskaajan ja tallipojan suhteisiin olisi voinut mennä vähän syvemmälle, en oikein osaa sanoa miten niihin pitäisi suhtautua. Lopussa Hildegardin ystävät (?) teloitetaan, minkä luulisi herättävän vähän tunteita, mutta oma reaktioni on vähän kuten Hildegardinkin, että ei siinä tuntenut yhtään mitään.