Olin juuri juossut Raukion maratonin ja sijoittunut kolmanneksi. Voittajaksi kruunattiin presidenttimme Alexander Stubb. Mies tuli kättelemään minut ja onnitteli minua kovasta vastuksesta. Hän antoi minulle lahjaksi avaimet kultarantaan ja sanoi, että minun tuli poiketa kahville joku päivä. Lupasin tehdä niin, mutta heti hänen poistuttuaan heitin avaimen Raukio järveen.
Palkintojen jako tilaisuudessa soitettiin Black sabbathin Paranoid. Alexander soitti villisti ilmakitaraa ja moshasi. Minä seisoin koko seremonian ryhdikkäästi ja häpesin presidenttimme toilailuja. Lopulta, kun biisi oli loppunut toivoi yleisö encorea. Minä otin säkkipillin käteeni ja soitin sillä Stingin Fields of goldin. Ihmiset taputtivat.
Olin lopen tylsistynyt, joten päätin lähteä soutaen New Yorkiin. Lähdin Helsingin satamasta samaan aikaan, kun Karibialle lähtevä risteilijä alus. Löimme laivan kapteenin kanssa vetoa siitä, kumpi olisi ensin Amerikoissa. Panoksena oli räsymatto, Jack Daniels viski pullo ja liput Eppu Normaalin konserttiin. Lähdimme samalla kellon lyömällä ja risteilijä otti heti johto aseman.
Päästyäni Atlantin valtamerelle huomasin, kuinka minun soutuveneeni oli piiritetty valailla. Ne suihkuttelivat reiästään vettä ja parveilivat ympärilläni. Yksi heistä, Marko nimeltään, alkoi puhua minulle suomeksi:
-Mihin olet matkalla?
-New Yorkiin.
-Sinnehän minäkin! Kuules, tuo sinun veneesi näyttää kovin hitaalta vehkeeltä. Haluaisitko hypätä minun selkääni ja matkustaa kanssani? Olisi kiva saada seuraa matkaksi.
Niinpä minä hyppäsin Marko valaan selkään ja ratsastin hänellä New Yrokiin. Matkalla sinne, puhuimme elämästä, politiikasta ja omasta henkilöhistoriastamme. Hän oli kotoisin Norjan rannikolta ja koko elämänsä hän oli matkustellut ympäri maapalloa. Hän oli oikea kosmopoliitti. Minäkin kerroin hänelle minun omasta elämästäni.
Kun saavuimme New Yorkiin minä kiitin häntä ja tarjosin hänelle hot dogin. Hän otti kaikki mausteet ja haukkaisi koko nakkisämpylän yhdellä haukulla. Sitten hän lähti. Marko sanoi lähtevänsä Etelämantereelle. Hänellä oli pingviini ystäviä siellä, joita hän halusi mennä tapaamaan.
Kävelin pitkin New Yorkin katuja, kunnes vastaan tuli jonkin sortin manageri. Hänen äänensävystään pystyi aistimaan hädän ja stressin. Hän puhui, että yksi New Yorkin baletin ballerinoista oli murtanut jalkansa ja heillä oli tarve löytää korvaaja. Minä kerroin hänelle, että olin harrastanut breakdancea puolitoista vuotta nuorempana ja hän oli vakuuttunut siitä, että minä olin oikea mies työhön.
Niinipä minusta tuli osa New Yorkin baletti skeneä. Esiinnyin viisitoista kertaa pähkinänsärkijässä. Palkaksi minä sain juomalippuja paikalliseen jazz baariin. Siellä minä esitin villin rumpusoolon ja lauloin Chet Bakerin That old feelingin. Minusta digattiin ja levy-yhtiön pomo tuli kysymään minulta haluaisinko levyttää albumin hänen studiollaan. Vastasin, että teen sen vain, jos saan laulaa suomeksi. Se kävi hänelle hyvin.
Menimme hänen kotistudiolleen ja matkalla minä sanoitin yhden kappaleen matkalla. Se kertoi kaipuustani Raukiolle. Se oli surullinen rakkaustarina.
Kun olin laulanut kappaleen valmiiksi, tuli Tina Turner vierailemaan kappaleeseeni. Hän lauloi suomeksi ja hänellä oli pohjanmaalainen murre, joka toimi oikein hyvin laulussa. Hän sai palkkioksi kolmesataatuhatta dollaria, kun minä taas sain kolme helium ilmapalloa, jotka kaikki esittivät Disney hahmoja. Olin tyytyväinen tilanteeseen.
Otin seuraavan kuumailmapallo lennon takaisin Raukiolle. Se laskeutui suoraan torille, jossa paikalliset puliveikot nauttivat aamuisesta auringosta ja lasinpesunesteestä. Ihmetyin, kun huomasin, että Tarja Halonen oli puliveikkojen kanssa pelaamassa shakkia. Samalla, kun hän pelasi, hän paasasi tyttöjen oikeuksista lähi-idässä. Minusta hän puhui oikein vakuuttavasti ja valehtelin hänelle, että olin äänestänyt häntä aikoinaan presidentiksi. Oikeasti minä äänestin Mikki hiireä.
Aurinko alkoi porottaa oikein kunnolla, kun kello oli lyönyt yksi päivällä. Paikallinen kebab ravintola oli aukaissut ovensa ja niinpä päätin mennä sinne syömään. Valehtelin olevani kuuluisa some influensseri ja jos saisin ilmaisen annoksen, niin mainostaisin heidän ravintolaansa kaikille seuraajilleni. He suostuivat tähän ja minä jaoin kehut kaikille yhdeksälle seuraajalleni. Kebab oli oikein hyvää.
Koska en ollut saanut nukuttua kuumailmapallossa, niin päätin mennä kotiini nukkumaan. Otin lassoni ja heitin sen lokin kaulaan. Astuin rullalaudalle ja sanoin lokille, että vetää minut kotiini ja niin hän teki. Palkkioksi annoin hänelle jämät kebab annoksestani.
Kotiin tultuani pelottava ajatus iski minuun. Mitä jos McDonald’s nostaa euron juuston hintoja? Mihin tässä maailmassa voi enää luottaa!? Oikeusmurha! Vääryyttä perkele!
Jos saisin sinulle, rakas lukijani, jotain opettaa niin opettaisin sen, että keltaisen liikenne valon aikana saa vielä ajaa risteyksestä. On myös hyvä huomata, että Anssi Kelan uusin albumi ei oikein toimi kokonaisuutena. Jos voitan lotossa miljoonan, tarjoan kakkukahvit kaikille tämän lukeneille henkilöille.
Kiitos ja anteeksi.
