Tässä runossa kuvataan tunteiden tukahduttamista. Moni on varmasti joskus ollut tilanteessa, missä masentaa tai raivostuttaa tai jotain muuta, mutta ei voi näyttää sitä, vaan joutuu vain hymyilemään ja teeskentelemään että kaikki on hyvin. Sillä lailla tämä on hyvin samaistuttava teksti.
Ankeuttaja lienee nimenä napattu Harry Potterista. Vähän samaa fiilistä tässä tunnelmassa onkin, tulkitsisin tätä tilannetta niin, että runon henkilö ei halua tai voi olla ankeuttaja, ja siksi pitää kaiken tämän sisällään, jottei ankeuttajan tavoin levittäisi ympärilleen masennusta ja epätoivoa. Vaan ymmärtää ja nielee tunteensa, vaikkei kukaan ympärillä ymmärrä häntä. Toivottavasti ei joudu liian usein tuohon tilanteeseen, ettei sisäinen ankeuttaja ole tullut jäädäkseen. Joskus se täytyy purkaa pois.