Arvostelut käyttäjältä Oriodion

Kyllä tämä mielenkiinnon herättää. Etenkin tuo olento, mikä lieneekään, tuntuu kiinnostavalta. Ja puhekieli toimii tässä mielestäni oikein hyvin.

Yhdyn jossain määrin L.R:n kommentteihin. Ehkä tosiaan vähän enemmän voisi painottaa nykyhetkeä, riippuen tietysti siitä miten olit ajatellut viedä tarinaa tästä eteenpäin. Tässä hyvin iso osa on menneiden kelaamista ja kaikki mitä varsinaisesti tapahtuu tulee kahdessa viimeisessä kappaleessa. Mikä sekin toki voi toimia, mutta jos tämän on tarkoitus olla toimintatäytteistä kamaa niin silloin varmaan vähän toiminnallisempi alku voisi olla hyvä. Toinen vaihtoehto voisi olla myös aloittaa tämä vähän aikaisemmasta pisteestä, ja kertoa siitä miten nuo muut hahmot kuolivat ja vain tämä yksi jäi jäljelle? En tietysti tiedä millainen tästä tarinasta on tarkoitus kehittyä, niin voi olla että nämä ajatukset ei toimisi, mutta heitinpä kuitenkin ideoita ilmoille.

Ihan hyvää tekstiä ja kerrontaa, ja päähahmo Mikhail vaikuttaa kiinnostavalta yksinäiseltä sudelta.

Mutta en oikein saanut kiinni siitä, että mistä tämä tarina varsinaisesti kertoo - Mikhailin selviytymisestä tuossa maailmassa vai. Mutta mikä ajaa Mikhailia eteenpäin, mitä hän tavoittelee? Alussa oli yksi hyvä lause:

"Ei tarvinnut välittää, tai edes teeskennellä välittävänsä mistään. Ei ollut muuta tarkoitusta kuin selviytyminen, eikä sekään ollut tärkeää."

Ajattelin että tämä kuvaa ilmeisesti Mikhailin persoonaa hyvin. Ja varmaan kuvaakin, mutta tätä teemaa voisi minusta tuoda paljon enemmänkin esille.

Ei myöskään oikein saa kiinni tuosta maailman menosta, mitä on oikein tapahtunut että ollaan päädytty tuollaiseen anarkiaan, mikä tämä Valkoinen Aurinko, joka alussa mainittiin, on, ja mitä eri alueita tuolta nyt sitten löytyy, ja kuka niitä hallitsee? Eli vähän vaikea hahmottaa kaikkia tapahtumia kun ei tiedä niiden taustoista hirveästi. Vaikka ilmeisesti tämä jatkuu vielä, vaikka tämän julkaisemisesta onkin jo pitkä aika. Jos joskus saat tämän tehtyä loppuun, niin olisi kiva vähän enemmän avata tuon maailman taustoja sitten jatkossa.

Tässä oli loistava idea. Pysähtynyt, tai no, itsensä ympäri samaan aikaan kiertävä kuin Auringon ympäri kiertävä planeetta, jonka toinen puoli on ikuisessa päivässä ja toinen ikuisessa yössä, koitetaan saada taas pyörimään. Hyvää settiä!

Mutta kuten Dhanne mainitsikin, niin hahmoja olisi voinut parantaa. Nämä ei ole kovin persoonallisia tai kiinnostavia. Etenkään Omhista en osaa sanoa yhtään mitään, se oli vain joku nimi joka meni päällikön kanssa laukaisemaan niitä räjähdyksiä. Ehkä kaikista isoin ongelma mulla oli Brownien kanssa. Tuntui vähän pakotetulta lopputaistelulta, kun ei juurikaan avattu niiden suhdetta tähän pimeän puolen klaaniin.

Myöskin paikkoja olisi voinut kuvailla enemmän. En ihan pysty näkemään tätä planeettaa mielessäni. Se olisi avannut tätä ehdottomasti kertomisen arvoista ideaa paremmin.

Jos tätä oli jouduttu karsimaan merkkirajojen takia niin se tietysti osaltaan selittää näitä ongelmia. Mutta mielestäni tämä olisi vaatinut vähän enemmän pituutta päästäkseen kunnolla oikeuksiinsa, merkkirajoista viis.

Pikkujuttuna, niin ulkoasussa vähän häiritsi kun tavuviivoja on kopioitunut mukaan ilman rivinvaihtoa.

Hyvin kirjoitettu kyllä, lukijana on helppo samaistua tämän hahmon tuntemuksiin. Peilifiilistely oli hyvä avaus, ja "Siellä ne kuitenkin ovat, ikuisena muistutuksena siitä kauheasta yöstä." herätti kunnolla mielenkiinnon. Itse kuitenkin olisin kaipaillut vähän enemmän tietoa siitä että mitä tässä nyt oikeastaan on tapahtunut. Tämä herätti mielenkiinnon mutta ei antanut oikein vastauksia.

Ihan hyvin kuvattu vangin ajatuksia eristyksissä. Tuntuu ihan uskottavalta.

Eipä tähän mitään sen kummempaa kritiikkiäkään ole, paitsi ehkä että ehkä olisi voinut olla joku selkeämpi "punainen lanka". Hiljaisuus, mielikuvitus, tavat pysyä järjissään paikassa missä ei voi tehdä mitään. En tiedä, mutta tuntuu että jotenkin tästä olisi voinut saada enemmänkin irti, menemällä vielä syvemmälle näihin teemoihin. Mutta ihan kiva näinkin.

Karua tekstiä. Mutta hyvin kuvailit tätä mielenvikaista poikaa ja hänen sisäistä, Kaikuna ilmenevää ahdistustaan. Teksti teki sen mitä tarvitsikin, ei mitään ylimääräisiä jaaritteluja tai kauhukuvailua tai muuta, esitti vain tuollaisen hirmutekoon johtavan mielenvikaisuuden sellaisena kuin tämä poika sen koki.

Mukavan lempeä pikkukaupunki/maalaistunnelma tässä. Foliohattu-auringonpilkku-munkkimies oli loistava! Mahtavia myös muiden kahvilan hahmojen reaktiot tähän. Ja hauska kun lopussa paljastui että pehtoori Jalmari olikin sama mies.

Nimen perusteella odotin jotain scifijuttua, mutta vaikka tarina oli vähän erilainen kuin odotin, niin ei millään negatiivisella tavalla.

Harmi jos repliikkimerkit jäi puuttumaan, mutta ei se luettavuutta mitenkään hirveästi haitannut.

Pitkältä samaa mieltä kuin Arska. Tässä jää paljon asioita selittämättä, mikä vähän häiritsee. Jos tämä tosiaan on osa isompaa kertomusta niin lukisin sen kyllä mielellään, missä toivottavasti vastattaisiin siihen, mikä tuo helmi on, kuka on se kuningas susineen, joka sen ilmeisesti haluaa, ja miksi. Madjastakaan ei tässä selviä paljon mitään, tai mitä tuo puu tai helmi hänelle merkitsee.

Alussa vähän häiritsi että Madjaa kutsuttiin häneksi aika pitkään ennen kuin hänen nimensä paljastettiin, ja myöskään ei oikein saanut heti kiinni siitä että onko Madja nyt jossain vaarassa vai ei, kun toisaalta sanottiin että metsä on hänestä kotoisa ja rauhoittava, mutta toisaalta susi jahtaa häntä.

Ilmaisu "metri tuntui monelta kilometriltä" tuntui vähän kömpelöltä. Muuten kuitenkin kirjoitat oikein hyvin.

Erittäin hyvin kirjoitettu. Tulee sellainen olo että kirjoittaja on tosiaan miettinyt jokaisen sanan tässä novellissa.

Mutta aika vaikeaselkoinen tämä on. Ei tuntunut täysin avautuvan minulle. Ehkä en ole oikeaa kohderyhmää, tykkään enemmän lukea vauhdikkaampia, juoneltaan selkeämpiä tarinoita.

Itseäni tässä viihdytti eniten isän ja äidin kummankin salainen voitto kun Manon nimestä oli päätetty.

Hyvää, helppolukuista ja hauskaa tekstiä.

Eka, Raimoa käsittelevä kappale oli paras. Tähän novellin hupaisa nimikin ilmeisesti viittaa. Tuo idea pullonkeräysbisneksestä oli hauska.

Mutta nämä kaksi muuta hahmoa, Kimmo ja Henrik, eivät juuri säväyttäneet. Ainakaan itse en vielä tämän perusteella löytänyt heistä juuri mitään mielenkiintoista. Toisin kuin Raimosta, heistä ei selviä, mitä he haluavat, mitä tavoitteita heillä on. Tässä ei myöskään auennut että onko näillä eri hahmoilla joku yhteys toisiinsa. No, jos tämä oli vasta alku, niin nämä kai selviää myöhemmin.