 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tämä oli vähän raskasta luettavaa. Kappalejaot olisi helpottanut paljon.
En oikein päässyt sisään tähän tarinaan. Tässä mentiin hyvin suoraan asiaan, mutta taustat skipattiin oikeastaan täysin. Hahmoista ei kerrota kovin paljon, vain se mikä on tämän juonen kannalta oleellista, niin lukija ei kummemmin kiinny heihin. Jos juoni on hyvä niin tämä ei välttämättä ole ongelma, mutta tässä olisin kaivannut sitä. Juoni oli nimittäin suoraan sanoen aika tylsä. Petu oli joutunut vankilaan ja puhui kerran päivässä jollekin naiselle, jotta saisi tietää miksi. Mitään muuta ei oikeastaan tapahtunut. Tämäkin olisi vielä voinut olla ihan kiinnostavaa, jos olisi paljastunut joku hirveä salajuoni Petun menneisyydestä tai jotain, mutta eipä tätä hirveästi käsitelty. Epikrates nyt oli kai vähän salajuonitellut, mutta tämä kerrottiin ehkä kahdessa lauseessa. Ei minusta hirveän kiinnostavaa.
Minua häiritsi myös se etten saanut kiinni siitä että missä tämä tapahtui. Vähän suomalaismaisen nimen takia ajattelin ensin että Petu on suomalainen, mutta ei. Itse asiassa en vieläkään tiedä mistä Petu oli kotoisin. Jostain idästä. Lopulta mainittiin että tässä ollaan Kreikassa. Mutta ilmeisesti ei kuitenkaan nyky-Kreikassa. Vaan joskus aikoja sitten. Paljon tässä mainittiin eri kansalaisuuksia, mutta kun en ole niihin sen kummemmin perehtynyt, niin en oikein pysynyt mukana siinä, kun en jaksanut alkaa jokaista niistä erikseen tarkistamaan wikipediasta. Ehkä joku historiantuntija olisi tykännyt enemmän, itselle kaikessa mukana pysyminen kävi mahdottomaksi.
Tässä käsiteltiin myös ainakin epäsuorasti naisten asemaa eri kulttuureissa, mikä olisi voinut tuoda jotain kiinnostavaa teemaa tähän. Mutta sekin jäi vain Petun epämääräiseksi pohdinnaksi ja muutamaksi hahmojen väliseksi nopeaksi heitoksi, niin en tiedä haluttiinko tässä sanoa aiheesta oikeasti mitään.
Kirjoittaminen näkyisi kuitenkin olevan hyvin hanskassa, virheitä ei sattunut silmään yhtäkään. Mutta tarinan kerronnassa olisi parannettavaa.
