 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 1001 - 1010 | « 1 ... 98 99 100 101 102 103 ... 104 105 » |
Hei Sasse!
Todella kaunis novelli! Kirjoituksesi on helposti luettavaa ja tarinassa ei ole mitään turhaa!
Kuitenkin muutama juttu, joita minulle tuli mieleen.
Olen antanut muillekin samantyylistä palautetta ja annan Sinullekin. Kannattaa miettiä mitä lukija ymmärtää ja mitä ei.
Kirjoitat, "...irti kellon ja kalenterin tuomasta ssstressistä", Leo venytti viimeisen sanan ässää ja ojensi kätensä vetäistäkseen...". Lukija ymmärtää kyllä että Leo venytti viimeistä sanaa. Kuitenkin kun olet ottanut asiaan kantaa, etkä jättänyt venyttämisen syytä lukijan itsensä pohdittavaksi, olisin toivonut selvitystä venytyksen syystä. Esimerkiksi venytti viimeisen sanan kuulostaakseen humoristiselta tai muuta vastaavaa. Minulle tuli itselleni käsitys, että venytys johtui siitä, että Leo halusi keventää tunnelmaa ja oli hieman pettymys, että et ottanut asiaan kantaa.
Toisin sanoen lukija kyllä huomasi, että sanaa venytettiin, mutta et antanut siihen syytä, totesit vain.
Toinen saman tyylinen: "Onneksi luistelukenttä ei ollut turhan kaukana kotoani, sillä ulkona oli pistävän kylmä ilma. Heti päästyämme kadulle, pakkanen hyökkäsi suojaamattomien...". Kerrot, että ulkona oli pistävän kylmä, vaikka hyvä kuvauksesi pakkasen vaikutuksesta kertoo saman heti seuraavassa virkkeessä.
Eli ajatuksena, "Onneksi luistelukenttä ei ollut turhan kaukana, sillä heti päästyämme kadulle, pakkanen hyökkäsi suojaamattomien...". Lukija ymmärtää pakkasen "assaultista", että kylmä oli ja osasit myös asian hyvin kuvailla!
Kirjoitat, "Hengityksemme purkautui ilmaan höyrynä, joka täytti ilman.". Mielestäni tuo on aika kökkö virke. Ettei mene aivan mollaamiseen, niin tässä optio, "Hengityksemme höyrysi täyttäen ilman.". Eli mielipiteenä vain se, että kannattaa lukea itselleen tekstiä itselleen ääneen tai vain toistaa lauseita mielessään. Myös se, että koettaa sanoa saman asian usealla eri tavalla parantaa tekstiä ja karsii kankeudet.
Otan myös hieman kantaa täytesanoihin ja lauseiden pituuteen. Joku taisi joskus mainita että "Keep It Simple Stupid", enkä tällä halua haukkua Sinua tyhmäksi, sillä sorrun itse aivan samaan, otan vain kantaa hassun lausahduksen kautta :D
Kirjoitat, "Silmäni eivät enää tahtoneet pysyä auki, kun pääsin eteiseen, jolloin vain potkaisin kenkäni telineeseen, pudotin luistinkassini keskelle lattiaa ja kuoriuduin ulos vaatteistani matkalla kohti makuuhuonetta.".
Ajatus yllä olevasta kappaleesta: "Silmäni eivät enää tahtoneet pysyä auki, kun pääsin eteiseen. Potkaisin kenkäni telineeseen, pudotin luistinkassini keskelle lattiaa ja kuoriuduin ulos vaatteistani matkalla kohti makuuhuonetta.".
Ero on pieni, ja kuitenkin mielestäni huomattava. Mitä itse olet mieltä?
Kuvailet hienosti pakkasta ja unesta heräämistä. Itsellä tuli kylmä päähenkilön kohdatessa pakkasta ja haukottelin "väristellen, kun päähenkilökin teki niin :D
Osaat kirjoittaa hyvin ja tarina oli koskettava!
Olen Pweepin kanssa samaa mieltä lopusta, se on huikea! Vaikka sitä osaa odottaa, että Leo on kuollut, kuvailet hautausmaakohdan kauniisti (odotin tosin, että portti olisi myös narahtanut :D ).
Kiitos novellista! Toivottavasti saamme kuulla Sinusta vielä!
Hei Deathless!
Tällainen pikku juttu, eli kirjoitat: "Ravistelen itseni hereille, aukaisen silmäni vaivoin...". Mielikuva, joka minulle syntyy siitä että joku ravistelee itsensä hereille, on sellainen että ihminen pudistelee voimallisesti päätään ja on sen jälkeen tolkuissaan, johon taas seuraava lause vaivoin aukeavista silmistä ei mielestäni vastaa. Korvaisin ehkä "ravistelen" - sanan "pakotan" - sanalla. No...voi olla että on saivartelua.
Dialogista sen verran, että kuvailet, "... kuuluu vahva ”hiljaa!” huuto...", kun kenties olisit voinut kertoa "hiljaa" dialogina, jolloin se mielestäni olisi ollut hivenen selkeämpi.
Kirjoitat: "...täynnä roskia ja ihmisiä, puikkelehdimme heidän ohitseen ja saavumme pienen rakennuksen eteen...". Vaihtoehtona "...täynnä roskia ja ihmisiä, joiden ohi puikkelehdimme, kunnes saavumme pienen rakennuksen eteen...". Nyt mielestäni "heidän" viittaa myös roskiin.
Dialogisi on uskottavaa ja luontevaa, kuitenkin poimin yhden esimerkin "jälkimainingista, jonka lukija ymmärtää. Kirjoitat, "”En minä tiedä miksi en tiedä!” sanon vihaisena ja katson häntä haastavasti.". Jo huutomerkki ja onnistunut dialogi kertoo, että päähenkilö on vihainen ja ärtynyt, johon myös haastava katse ohjaa (se on hyvä lisä kuitenkin! :D). Ajatukseni, "...en tiedä!" katson häntä vihaisesti.", olisi riittänyt mainiosti.
Kustannustoimittaja sanoi minulle monesti, että älä yritä tuoda koko mielikuvaasi lukijalle, vaan anna tämän itse luoda mielikuvia. Jos kirjailija koettaa pureskella lukijalle kaiken valmiiksi, se saattaa saada lukijan ärsyyntymään.
Mielenkiinnosta, "...kurkussa tuntuu, kuin olisin nieleksinyt desin hiekkaa.". Miksi juuri desin? Eikö pelkkä hiekkaa olisi riittänyt? :D
Väliin hyvää! :D "Muistikuvani alkavat heräämisestäni maassa... - ...sataprosenttisen varma näin hämärässä.". Mahtava kappale! Sateen rummutus muuttuu ukkoseksi! Upeaa!
"Hän kaivelee taskujaan ja vetäisee esille tulitikkuaskin ja toinen tavara paljastuu kynttiläksi.". Mikä kumman toinen tavara? Ajatukseni: "Hän kaivelee taskujaan ja vetäisee esille tulitikkuaskin ja kynttilän.". Eli et viittaa kahteen tavaraan, joten tuo hieman hämäsi.
Väliin hieman helsinkiläisen viisastelua. Mannerheiminkatu on Lahdessa, Porvoossa, Loviisassa ja Lappeenrannassa mutta meillä "stadissa" on Mannerheimintie :D ...no...yhdentekevää
"törsäisee" on mieletön sana! :D
Kirjoitat, "...joka juttelee innokkaana jonkun kanssa, joka istuu Meten toisella puolella.". Tulee hieman kankea kuva. Jospa seuraavasti, "...joka juttelee innokkaana Meten toisella puolella istuvan henkilön kanssa.".
Tarina itsessään on hyvin mielenkiintoinen ja odotan sille innolla jatkoa! Olet hyvä kirjoittaja, ja kuitenkin minusta tuntuu, että viimeistelyn kanssa olet hivenen laiska :D Olen monelle suositellut lukemaan omaa kirjoitusta itselleen ääneen, jos se suinkin on mahdollista, sillä silloin monesti kuulee kaikki töksähtelyt ja karkeudet omasta tekstistään!
Paina päälle ja jatka hyvän tarinan suoltamista!!! :D
Hei Pweep!
Kaunista! Tunteellista ja kaunista! :D Tarina sai toivomaan, että minullekin kävisi jotain vastaavaa!
Kuitenkin, koska palautteesta on kysymys, niin nyt tulee negatiivista! :D
Pilkut. Ennen pronomineja ja tiettyjä apusanoja, eli esim. ajan määritteitä (jolloin, kun, silloin jne.) tulisi mielestäni käyttää pilkkua. Toisaalta Sinä olet se kirjailija, joten tee kuten tahdot :D
Isot kirjaimet. Tuntui hämmentävältä, että jokaisen rivin ensimmäinen kirjain oli iso, joka tavallaan sopi tekstiin, mutta sitten luovuit siitä. En näe tähän mitään järjellistä syytä. Eli sen jälkeen, kun Mika Ketola löytyy, rivit alkavat pienellä kirjaimella. Koin sen hieman kummallisena.
Kirjoitukseen en muuten puutu, sillä kirjoitat hyvin, mutta loppu. Kirjoitat, "Seuraavana päivänä tapasin Mikan taas.", mielestäni tuo "Seuraavana päivänä..." ei viittaa mihinkään. Eli toisin sanoen kun seuraava päivä ei varsinaisesti viittaa mihinkään selkeään edellispäivän tapahtumaan, oma ajatukseni kohdasta olisi "Tapasin Mikan taas.".
Tähän väliin hyvää. "Keräsin kaiken rohkeuteni ja sanoin vakavasti: “Kuule, meistä ei tule ikinä mitään, jos sinä et nyt suutele minua.” Mika näytti sekunnin yllättyneeltä mutta sitten hän kaappasi minut syliinsä ja toden totta suuteli minua.". Upeaa! Niin hieno kohta, että tässä melkein iso mies pillittää! :D En tiedä löysitkö tuon pätkän todella jostain telkkarista, mutta toimii! Hyvä!
Sitten, aivan infernaalisen romanttisen tykityksen jälkeen, tulee viimeinen virke. Kirjoitat, "Suutelimme monia tunteja, emmekä välittäneet tippaakaan siitä että bussit menivät ja tulivat, koska se hetki oli täydellinen.".
Mikä sinuun meni???!!! Tämän viimeisen virkkeen takia annoin vain 4 arvioinniksi. En halua olla liian ankara, mutta voi kyynel kun hyvä tunnelma latistui ainakin minun päässäni. Mielestäni monia pitäisi korvata ensinnäkin sanalla useita, mutta jo pelkkä ajan tarkka mittaaminen romanttisessa virkkeessä kopsahti minun aivooni häiritsevänä.
Oma ajatukseni, ettei mene vain mollaamiseen olisi seuraavantyylinen, "Seisoimme bussipysäkillä ja suutelimme. Suutelimme kauan ja ajantajuni hävisi noihin pehmeisiin huuliin ja käsiin, jotka kietoivat minut turvalliseen syleilyyn. Linja-autoja tuli ja meni, mutta me emme välittäneet, sillä se hetki oli täydellinen.".
Toivon, että et ota liian vakavasti tuota, mitä lopuksi sanoin, mutta oli pakko tuoda se ulos.
Kuitenkin olet yksi parhaista romantiikan kirjoittajista, jonka kirjoituksia olen lukenut, joten jos nyt sain sinut suuttumaan niin paljon, että et halua kirjoittaa enää, niin laita viestiä ja tarjoan oluet ja puhun sinut ympäri jatkamaan! :D
Kuten jo sanoin, nautin todella kirjoituksestasi ja olen iloinen, että sain lukea sen! Kiitos romanttisesta tuokiosta!
Ps. Miksi hitossa kaverilla oli vain alusvaatteet??? :D
Hei Naispaholainen!
Kiitos runosta! :D Nyt on alkuun pakko kysyä, että mikä on "tyhjennysimuri pikkuinen?"?
Hieman olen huono näitä arvioimaan, mutta sanankäyttö sinulla tuntuu olevan hallussa! Erityisesti, "Nukkumista haittaa nokka umpitukkoinen.", on mielyttävä lause!
Kuitenkin minulle jäi tunne, että runo jäi kesken, sillä sen mitä ymmärsin, oli tuo ratkaisu vain pohdintaa eikä selvinnyt pääsikö henkilö keikalle.
En tosin ole varma kuuluuko runon olla tarinanmainen ja täytyykö siinä olla selvillä "loppuratkaisu", mutta ajatuksena vain.
Yhteenvetona ylistys sanankäyttöäsi kohtaan!
Kiitos!
Hei kotikirjailija!
Anteeksi, että olet joutunut odottamaan tätä palautetta näin kauan! Pientä käytännön haastetta ollut verkko-operaattorin kanssa ja nämä arvioinnit ovat päässeet hieman kasaantumaan!
Jone Nikulaa lainatakseni, niin "täytyy sanoa", että hymy hiipii huulille lukiessa tarinaasi! :D Toivon, että jonain päivänä katoaa tuo koti - liite tuosta aliaksestasi! Vaikkakin tarina on hyvin kirjoitettu ja sitä on helppo lukea, keräilin alle muutamia juttuja, jotka kaiversi.
Tapasi kirjoittaa on todella omaperäinen ja tämän novellin alku on jopa hyvin runollista. Kuitenkin on hieman hankala saada selville tarinan kantavaa ajatusta. Tarinoit paljon ja hyvin, mutta mielestäni ensimmäinen kappale olisi monelta osin mahdollista jakaa muihin kappaleisiin "sisään", eli se mitä yritän sanoa on se, että pohjustukseksi se on melko pitkä, eikä varsinaisen tarinan kanssa sillä ole kovinkaan paljoa tekoa.
Koetan vielä perustella...älä suutu :D Mielestäni mukaansatempaavin osa ja varsinainen tarkoitus tarinasta on Tuuri ja hänen omintakeisen lempeä ja rehti tapansa hoitaa asioita. Ja kun luin ensimmäisen kappaleen pariin kolmeen kertaan, olin yhä vakuuttuneempi siitä, että sitä olisi voinut typistää ja "ripotella" toisiin lukuihin. Esimerkiksi tiedot muiden perillisten kuolemista lähetin keskusteluun, kuninkaan kanta kirjeessä ja Joonan ajatukset keskusteluna Tuurin kanssa.
Tosin se, että tarinasi loppuu kesken ennen kuin mitään naimakauppahommia on noussut pintaan, kertoo siitä, että tarina on vielä vaiheessa! Odotan siis innolla miten se päättyy! :D
Yhdessä virkkeessä oli silmiinpistävästi kirjoitusvirheitä, joten liitän sen tähän, "No, vävynhuitukka hukuttautu ennemin kun kreiviks alkas, mutta kyllä me Tuuri sinne Haukkalaaksoon saatellaan ja katotaan, ettei maksalla eksy. Mumma selitti katsellen lähettiä nenenvartaan pitin alaviistoon.". Tuntuu, että tässä on menty kiireellä. Itse asiassa jo ennen lainausta oli sana "tnne" ja heräsi kova pohdinta siitä, mitä on tapahtunut kirjailijan päässä juuri tuon dialogin kirjoituksen aikaan. Onko joku hyvä ohjelma ollut alkamassa vai soiko kenties ovikello, sillä muuten tekstissä on pari pikku virhettä, mutta tuo yksi dialogi on jotenkin verhottu niillä. :D
...ja ne sulkeet...
Mielestäni paras osa novelliasi on kohtaus, jossa pojalta ollaan hakkaamassa kättä irti. Alkaa dialogista "-EI HAKATA!". Pohdin aikani, että mitäs jos kirjailija iskee caps lockin päälle ja kirjoittaa dialogia isoin kirjaimin. Näyttää hassulta, mutta ei kai se väärin ole.
Tässä kohdin tarinaa tempaat todella mukaasi. Ainakin minussa heräsi jännitys ja odotus, että mitä tulee tapahtumaan. Hetkeksi päähenkilö muuttuu arvokkaaksi auktoriteetiksi ilman "murretta", mutta palaa melko pian omaksi itsekseen. Olisin toisaalta hieman toivonut jotain lisää tuohon kohtaan. Hieman väittelyä, tilanteen viemistä "äärirajoille" tai pidennettyä jännitystä. Epäuskoa, miksei hieman väkivaltaakin ja jokin äärimmilleen venytetty tilanne, joka voisi raueta vasta kun joku muu, kuin Tuuri, olisi kiikuttanut kirjeet nähtäväksi.
Tai jotain muuta sellaista. Kuitenkin ko. kohta oli parasta novellissasi ja nautin todella tuossa kohdin!
Mahtavaa kotikirjailija! Omintakeista kirjoitustasi on ilo lukea ja mielikuvitusta Sinulla riittää! Toivottavasti saat jotain tästä palautteesta!
Kiitos!
Hei Autiotalon seinäruusu!
Pahoitteluni viivästyneestä palautteesta. Oli hieman haasteita verkko-operaattorin kanssa.
Asiaan. En osaa arvioida runoja juurikaan, mutta koetan hieman palautetta antaa. Runosi on samaan aikaan ärsyttävä ja mahtava!
Tarkoitan tällä sitä, että se saa aikaan tunteita ja kuitenkaan ei täysin ymmärrä, mitä ajat takaa.
Kirjoitat, "rysäytät pyörän seinää vasten
liukastelet läpi jäisen pihan".
Harvoin saa noin vähästä niin paljon irti! Mahtavaa. Kiire, ärtymys, huono keli. Kaikki paistavat tuosta lyhyestä pätkästä!
Samaan aikaan kuitenkin tuo sama kääntyy sinua vastaan.
Kirjoitat, "vanha talo keinahtaa
hetken on hiljaista".
Tästä en saa millään kiinni. näen sieluni silmin kuinka ajatus on sinulla kirkkaana mielessä ja tiedät miksi kirjoitat noin, mutta minulle se ei auennut. Toisin sanoen se alun selkeys ja mielikuvien kirkkaus katoaa jossain "haamu surisee nurkissa" vaiheilla, ainakin minulta.
Kuitenkin täytyy sanoa että sinulla on tedella taito kirjoittaa ja vaikka en ymmärräkään mistä loppurunossa on kysymys, oli se silti ajatuksia herättävää lukemista!
Toivottavasti saat tästä edes jotain irti!
Kiitos runosta!
Hei Stebsis!
Pahoillani palautteen viipymisestä! Muutosta johtuen oli hieman ongelmia netin palvelutoimittajan kanssa ja tässä on menty miltei kaksi kuukautta ilman nettiä!
No se siitä ja tarinaasi! :D Huomaa, että olet uusi kirjoittaja, mutta tekstisi ei ole läheskään niin huonoa, kun annat itse ymmärtää (Vinkki: älä mollaa itseäsi kirjoittajana, sillä olet jo nyt tehnyt enemmän, kuin monet tulee koskaan tekemään :D ). Itse asiassa kirjoituksesi paranee koko ajan loppua kohden ja tarina itsessään on kiehtova!
Muutamia huomioita.
Alku. Hieman kankea. Toistat usein Täydellistä olentoa (ensimmäisessä kappaleessa 8 kertaa). Kannattaa miettiä voiko asian kirjoittaa jotenkin toisin. Annan esimerkin.
Kirjoitat, "Alussa Täydellinen olento loi universumin täyttäen sen galakseilla, tähdillä, planeetoilla ja kuilla.
Tämän jälkeen Täydellinen olento loi 100 taivaallista Jumalaa ylläpitämään tasapainoa, joka pitää universumin kasassa.".
Oma ajatukseni, "Alussa Täydellinen olento loi universumin täyttäen sen galakseilla, tähdillä, planeetoilla ja kuilla. Ylläpitämään universumin tasapainoa ja järjestystä, Hän loi sata taivaallista Jumalaa.".
Noin ajatuksena vain. Lisäksi vierastan numeroiden käyttöä tarinoissa, eli itse suosin kirjaimia vrt. 100 tai sata.
Eli se mitä halusin sanoa on se, että vältä liiallista toistoa viimeiseen saakka. Kirjoittaminen on sikäli mielenkiintoista, että saman asian voi sanoa miltei lopputtomilla eri tavoilla. Esimerkiksi auto voi olla nahkarenkainen ratsu, menopeli, kulkuväline, Opel, peltilehmä, lulla, kiesi jne. Eli kun hieman maistelee sanoja suussaan, löytyy varmasti keino välttää toistoa.
Seuraava kappale, josta tarina varsinaisesti alkaa on hyvä. Joitain asioita kuitenkin muokkaisin.
Kirjoitat, "Jeneoran Valkoisen kaupungin valtavat, värittömät kerrostalot ilmestyvät taustalle kun Zalghar astuu ulos aikarepeämästä. Ilma rypistyy kasaan paperin tapaan ja hän tulee ulos kuin tyhjästä.".
Mielestäni tuossa hieman hapertuu mennyt ja tapahtuva.
Oma ajatukseni tai oikeastaan vaihtoehto olisi seuraava: "Ilma rypistyy kasaan kuin paperi Jeneoran Valkoisen kaupungin valtavien, värittömien kerrostalojen keskellä, Zalgarin astuessa ulos aikarepeämästä, kuin tyhjästä.".
Eli mielestäni jos jotain tapahtuu nyt, se ei seuraavassa lauseessa voi jatkua taas hieman takaapäin mutta samaan aikaan (olipa sekavasti sanottu). Eli kun Zalgar on jo astunut ulos aikarepeämästä, ei ilma enää voi rypistyä, vaan se tapahtuu jo ennen Zalgarin tulemista.
Pyri pitämään hommat yksinkertaisina. Kirjoitat, "...5 miestä ja 3 naista, paitsi että Zalghar on ainoa joka pitää kypärää päässään, hieman epämukavan näköistä sarvekasta kypärää.". Mielestäni ", paitsi että" on turha. "...5 miestä ja 3 naista. Zalghar on ainoa joka pitää kypärää päässään, hieman epämukavan näköistä ja sarvekasta.". Poistin myös tuon toisen "kypärää" - sanan, joka meni taas pikkuisen toiston puolelle :D
Eli mieti aina mitä haluat sanoa ja jätä kaikki turha täyte pois.
Pieni motkotus tekstin sujuvuudesta. En tarkoita että kirjoitat jatkuvasti kankeasti vaan kysymys on ainoastaan pienistä yksityiskohdista. Kirjoitat, "Terä uppoaa helposti pehmeään lihaan. Sotilas kaatuu heti maahan kuolleena.". Oma ajatukseni olisi korvata lukemisen katkaiseva piste ja - sanalla, "Terä uppoaa helposti pehmeään lihaan ja sotilas kaatuu heti maahan kuolleena.". Kenties myös "heti" - sanan tarpeellisuudesta voidaan taittaa peistä :D
Siinä nyt alkuun ja yleisesti kuitenkin pidän tarinastasi paljon!!! Siinä on sellaista Chronicles of Riddick henkisyyttä (elokuva jonka olen katsonut varmaan sata kertaa, enkä suinkaa Vin Dieselin takia :D). Osaat kirjoittaa sujuvasti ja ensimmäiseksi teokseksi voin sanoa, että erinomaista jälkeä!!!
Kiitos!
Moi taas Väinämö!
Annoin arvosanaksi 3.5 ja koetan hieman selittää miksi.
Jatkat erittäin taidokkaasti, siis teksti on todella sujuvaa ja pohdinnot etenevät selkeästi ja tapasi kirjoittaa toimii ainakin minuun! Olet hyvä kirjoittaja!
äni
Katkelma on kuitenkin jotenkin raskas. Aiemmissa katkelmissasi on ollut "raskassoutuisen" pohdiskelun vastapainona kevyttä dialogia, joka myös sitoo pohdinnat johonkin kouriintuntuvaan, inhimilliseen ja henkilöön, johon lukija saattaa samaistua. Kuitenkin tämä katkelma, niin hienosti kun siinä autiotalo aihetta käsitteletkin, keskittyy pelkästään johonkin asiaan. Ja kuten sanoin, pohdintasi on todella sujuvaa ja kirjoituksesi erinomaista, mutta silti katkelma on mielestäni äärimmäisen painava reppu selässä.
Edellinen katkelmasi, jossa pohdintoja ja kapeaa maisemankuvausta seurasi mukaansa tempaava pianokohtaus, toi tunteellisuus ja kevyt dialogi jotain, johon oli lukijana helppo samaistua.
Luulen, että tämä katkelma oli liian lyhyt, sillä minua jäi vaivaamaan se, mihin kummaan tämän oli tarkoitus johtaa.
Yhtä kaikki, erityisesti kohdat: "...ei siis ole ihmisiä joiden yleinen vaade on ”siedettävä” ympäristö." ja "...aivan kuin olisin astunut kammioon, jossa hämärä istuu elinkautista kuristushuonevankeuttaan, jossain selin, aavistaen vaivihkaa jostain tulijan, joka on koko ajan tuntevinaan, että tummat silmät tuijottavat tiiviisti jostain." olivat mahtavia ja todella nautin niitä lukiessani siinä määrin, että kävin ne uudestaan läpi. Mahtavia mielikuvia!
Jatka samaa rataa, sillä vaikka nyt palaute olikin kenties ankarampaa, olen huomannut, että osaat laittaa tekstisi juoksemaan myös kevyesti!!!
Hei Luinwen!
Helkkarin hyvä novelli! Tässä palautteita napsutellessa ajattelin, että lukaisempa vielä' tuon ensimmäisen luvun ja jatkan huomenna, mutta tässä ollaan!
Koko ajan veit tarinaa välinpitämättömään suuntaan ja painoit tunnelmaa alas itsesyytöksillä ja kertoessasi päähenkilöstä raukkana ja pelkurina! Kunnes lopussa. Lopun ratkaisu ei kuitenkaan ollut mikään liioiteltu tykitys, vaan todenmukaiselta tuntuva ja mahdollinen tilanne tosielämässä! Hyvin kirjoitettu!
Kirjoitustyylisi on kevyt ja helppo. Pieniä kirjoitusvirheitä oli joitain, mutta ne eivät haitanneet. Onnistuit pitämään ainakin minun mielenkiintoni jatkuvasti yllä! Jatkuvasti odotin koska tulee onnellisuus, mutta novellin edetessä hieman jo alkaa epäillä, että näinkö Milla olisi löytänyt jonkun toisen. Aluksi olin varma, että novelli päättyy hyvin, mutta mitä pidemmälle pääsi, sitä epävarmemmaksi tulin ja lopulta ratkaisu olikin yllättävä!
Dialogista olen ottanut pois tuon puolikkaan pisteen. Esimerkiksi "Mee sitten muualle juomaan sen kahvisi!". Lyhentelet sanoja lähemmäs puhekieltä, mutta mielestäni se jää jotenkin puolitiehen. Oma ajatukseni, "Meet sit muualle juomaan sen kahvis.". Tämä onkin mielestäni isoin heikkoutesi, eli dialogit.
En voi muuta sanoa kuin sen, että todella nautin tarinastasi! Kiitos!
Ps. Vieläkö Milla ja Jussi on yhdessä? :D
Hei Miimi!
Tuntui ensin, että lähdet kovin peruslinjalta liikkeelle ja hetken jännitin, että mitähän tästä tulee. Sait tarinan hienosti "aaltoilemaan". Ensi vaikutelma oli, että kaikki oli hyvin, kunnes kerroit menneen unohtamisesta ja varisseista kimalteista. Sitten luulin, että kaikki oli ollut ennen hauskempaa, mutta siihenkin elämään oli väsytty. Taas ajattelin, hieman ristiriitaisin tuntein, että nytkö tulee tuhkimotarinan onnellinen loppu, kun alkoi perheen väkiluku kasvaa ja jäätiin "sen oikean" kanssa, mutta lopulta lyttäsit senkin! :D
Ei jäänyt kuin yksi ajatus...tuo nainen ei ole koskaan tyytyväinen mihinkään. Toivottavasti haitkin jotain sellaista, ettei minulta vain mennyt tarinan ydin ohi. Minulle jäi myös vaikutelma, että halusit kritisoida jotain. Tavallaan kun aina on huonoa hetken hyvän jalkeen, niin olisiko sinulla tarinassa jokin syvempi ajatus jostain perimmäisestä tyytymättömyydestä arkeen tai jotain sen suuntaista...niitä tarinasi sai ainakin minut pohtimaan!
Kirjoituksesi kulkee mukavan kevyesti ja virheettömästi! Sitä on helppo lukea! Kuvailet osuvasti ja kauniisti päähenkilöä! Ei liikaa selittelyä, kuvailua tai ominaisuuksia. Juuri tarpeeksi, että lukija näkee tämän itse mielessään!
Eräs häiritsevä tekijä oli novellin loppuvaiheilla se, että henkilö, jonka kanssa lapset tulivat, oli vain joku, joka tuli jostain. Kerroit kuinka bilettäminen loppui ja alkoi rauhallinen oleminen. En väitä, etteikö ketään voisi tavata juoksematta baareissaa, mutta olisin hieman kaivannut lisätietoa siitä, mistä tämä henkilö löytyi.
Kirjoitat: "Oli vain kuva ja totiset kasvot ja kupla...". Tämä oli mahtava! Ainakin minulle jäi mieleen kuvailusi hymystä ja iloisuudesta ja tuo "totiset kasvot" lannistaa tämän mielikuvan täysin! Mahtavaa!!! :D
Päähenkilö taisi olla jo melko iäkäs, sillä se mitä lapsista tiedän, on että ne jos mitkä tuovat hymyä huulille...jos ei päähenkilö sitten ollut niihinkin kyllästynyt. Sitä en tosin halua suostua uskomaan!
Kiitos mielyttävästä novellista!
| 1043 kohdetta - näytetään 1001 - 1010 | « 1 ... 98 99 100 101 102 103 ... 104 105 » |
