 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei Sasse!
Todella kaunis novelli! Kirjoituksesi on helposti luettavaa ja tarinassa ei ole mitään turhaa!
Kuitenkin muutama juttu, joita minulle tuli mieleen.
Olen antanut muillekin samantyylistä palautetta ja annan Sinullekin. Kannattaa miettiä mitä lukija ymmärtää ja mitä ei.
Kirjoitat, "...irti kellon ja kalenterin tuomasta ssstressistä", Leo venytti viimeisen sanan ässää ja ojensi kätensä vetäistäkseen...". Lukija ymmärtää kyllä että Leo venytti viimeistä sanaa. Kuitenkin kun olet ottanut asiaan kantaa, etkä jättänyt venyttämisen syytä lukijan itsensä pohdittavaksi, olisin toivonut selvitystä venytyksen syystä. Esimerkiksi venytti viimeisen sanan kuulostaakseen humoristiselta tai muuta vastaavaa. Minulle tuli itselleni käsitys, että venytys johtui siitä, että Leo halusi keventää tunnelmaa ja oli hieman pettymys, että et ottanut asiaan kantaa.
Toisin sanoen lukija kyllä huomasi, että sanaa venytettiin, mutta et antanut siihen syytä, totesit vain.
Toinen saman tyylinen: "Onneksi luistelukenttä ei ollut turhan kaukana kotoani, sillä ulkona oli pistävän kylmä ilma. Heti päästyämme kadulle, pakkanen hyökkäsi suojaamattomien...". Kerrot, että ulkona oli pistävän kylmä, vaikka hyvä kuvauksesi pakkasen vaikutuksesta kertoo saman heti seuraavassa virkkeessä.
Eli ajatuksena, "Onneksi luistelukenttä ei ollut turhan kaukana, sillä heti päästyämme kadulle, pakkanen hyökkäsi suojaamattomien...". Lukija ymmärtää pakkasen "assaultista", että kylmä oli ja osasit myös asian hyvin kuvailla!
Kirjoitat, "Hengityksemme purkautui ilmaan höyrynä, joka täytti ilman.". Mielestäni tuo on aika kökkö virke. Ettei mene aivan mollaamiseen, niin tässä optio, "Hengityksemme höyrysi täyttäen ilman.". Eli mielipiteenä vain se, että kannattaa lukea itselleen tekstiä itselleen ääneen tai vain toistaa lauseita mielessään. Myös se, että koettaa sanoa saman asian usealla eri tavalla parantaa tekstiä ja karsii kankeudet.
Otan myös hieman kantaa täytesanoihin ja lauseiden pituuteen. Joku taisi joskus mainita että "Keep It Simple Stupid", enkä tällä halua haukkua Sinua tyhmäksi, sillä sorrun itse aivan samaan, otan vain kantaa hassun lausahduksen kautta :D
Kirjoitat, "Silmäni eivät enää tahtoneet pysyä auki, kun pääsin eteiseen, jolloin vain potkaisin kenkäni telineeseen, pudotin luistinkassini keskelle lattiaa ja kuoriuduin ulos vaatteistani matkalla kohti makuuhuonetta.".
Ajatus yllä olevasta kappaleesta: "Silmäni eivät enää tahtoneet pysyä auki, kun pääsin eteiseen. Potkaisin kenkäni telineeseen, pudotin luistinkassini keskelle lattiaa ja kuoriuduin ulos vaatteistani matkalla kohti makuuhuonetta.".
Ero on pieni, ja kuitenkin mielestäni huomattava. Mitä itse olet mieltä?
Kuvailet hienosti pakkasta ja unesta heräämistä. Itsellä tuli kylmä päähenkilön kohdatessa pakkasta ja haukottelin "väristellen, kun päähenkilökin teki niin :D
Osaat kirjoittaa hyvin ja tarina oli koskettava!
Olen Pweepin kanssa samaa mieltä lopusta, se on huikea! Vaikka sitä osaa odottaa, että Leo on kuollut, kuvailet hautausmaakohdan kauniisti (odotin tosin, että portti olisi myös narahtanut :D ).
Kiitos novellista! Toivottavasti saamme kuulla Sinusta vielä!
