 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei Miimi!
Tuntui ensin, että lähdet kovin peruslinjalta liikkeelle ja hetken jännitin, että mitähän tästä tulee. Sait tarinan hienosti "aaltoilemaan". Ensi vaikutelma oli, että kaikki oli hyvin, kunnes kerroit menneen unohtamisesta ja varisseista kimalteista. Sitten luulin, että kaikki oli ollut ennen hauskempaa, mutta siihenkin elämään oli väsytty. Taas ajattelin, hieman ristiriitaisin tuntein, että nytkö tulee tuhkimotarinan onnellinen loppu, kun alkoi perheen väkiluku kasvaa ja jäätiin "sen oikean" kanssa, mutta lopulta lyttäsit senkin! :D
Ei jäänyt kuin yksi ajatus...tuo nainen ei ole koskaan tyytyväinen mihinkään. Toivottavasti haitkin jotain sellaista, ettei minulta vain mennyt tarinan ydin ohi. Minulle jäi myös vaikutelma, että halusit kritisoida jotain. Tavallaan kun aina on huonoa hetken hyvän jalkeen, niin olisiko sinulla tarinassa jokin syvempi ajatus jostain perimmäisestä tyytymättömyydestä arkeen tai jotain sen suuntaista...niitä tarinasi sai ainakin minut pohtimaan!
Kirjoituksesi kulkee mukavan kevyesti ja virheettömästi! Sitä on helppo lukea! Kuvailet osuvasti ja kauniisti päähenkilöä! Ei liikaa selittelyä, kuvailua tai ominaisuuksia. Juuri tarpeeksi, että lukija näkee tämän itse mielessään!
Eräs häiritsevä tekijä oli novellin loppuvaiheilla se, että henkilö, jonka kanssa lapset tulivat, oli vain joku, joka tuli jostain. Kerroit kuinka bilettäminen loppui ja alkoi rauhallinen oleminen. En väitä, etteikö ketään voisi tavata juoksematta baareissaa, mutta olisin hieman kaivannut lisätietoa siitä, mistä tämä henkilö löytyi.
Kirjoitat: "Oli vain kuva ja totiset kasvot ja kupla...". Tämä oli mahtava! Ainakin minulle jäi mieleen kuvailusi hymystä ja iloisuudesta ja tuo "totiset kasvot" lannistaa tämän mielikuvan täysin! Mahtavaa!!! :D
Päähenkilö taisi olla jo melko iäkäs, sillä se mitä lapsista tiedän, on että ne jos mitkä tuovat hymyä huulille...jos ei päähenkilö sitten ollut niihinkin kyllästynyt. Sitä en tosin halua suostua uskomaan!
Kiitos mielyttävästä novellista!
