 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 6 kohdetta - näytetään 1 - 6 |
Järjestys
|
Tekstisi oli oikein mielenkiintoinen ihan ammatillisesta näkökulmasta katsellen, hoitoalalla siis työskentelen. Ihan muutamaan pieneen yksityiskohtaan ottaisin kantaa.
Viittaat tippapussin johtoon, käytä mieluummin sanaa letku. Kirjoitat myös "tippapussin teline", yksinkertaisesti voi sanoa, että tippateline. Myös kanyyliasiaa kommentoisin, se laitetaan aina laskimoon (ellei ole sitten ihan valtimokatetri, mutta sinne ei tiputeta lääkkeitä eikä anneta nestehoitoja), eli vaikka kanyyli irtoaisi, verta ei ala suihkuta. Sitten veri lentää, jos kanyylin irrottaa tippaletkusta eikä laita korkkia tilalle. Mutta nuo nyt on ammatillista triviaa, johon ei tule kiinnitettyä huomiota, jos ei hoitoalalle ole suuntautunut.
Kirjoittamasi teksti oli mielenkiintoinen ja kivasti kirjoitettu :)
Siviiliammattini puolesta tartun nyt kuitenkin tähän lauseeseen: "Vanhan rakennuksen kivijalasta on jäljellä enää harvoja betonimurikoita." Jos rakennus on todella oikeasti vanha, ei perustuksia ole luultavasti tehty betonista. Muutenkin kivijalka = kivestä tehty perustus, ei betoniperustus. Tietysti kuolleessa kaupungissa voidaan rakentaa miten vaan ja taiteilijan vapauksia voi ottaa, mutta itseäni tuo kahden eri rakennusmateriaalin väittäminen samaksi alkoi häiritä.
Tällä kertomuksella on hyvät ainekset ja siitä voisi varmaan jalostaa syvemmänkin kuvauksen pitkäaikaissairaan tuntemuksista ja kuoleman kokemuksesta! Kuolleen kaupungin ulkopuoliset kuvailut jäävät minunkin mielestäni vähän köykäisiksi, ehkä niihinkin voisi perehtyä enemmän: päähenkilön elämään, tunteisiin hereillä, suhteeseen sukulaisiin jne.
Kuolema kiinnostaa minuakin. Olen itse kirjoittanut aiheesta myös paljon ja ehkäpä siksi tämä tarina kiinnittikin huomioni. En kommentoi kieliopillisista tai rakenteellisista haasteista tekstiisi liittyen, sillä ylläpito kattoi nuo asiat melko kattavasti.
Juonellisesti tämä eteni hyvin ja kerronta oli mielestä varsin taitavaa. Sinulla on hyviä kielikuvia ja osaat luoda tunnelman hyvin. Minun makuuni kohtaukset, joissa sairaalan henkilökunta kävi dialogia, olivat ehkä jotenkin irrallisia muuhun tarinaan verrattuna. Olisiko noista saanut enemmän irti, jos ne olisi kirjoitettu vain päähenkilön huomioina ja kokemuksina, jolloin olisi voinut tuoda myös päähenkilön tuntemuksia yms. enemmän mukaan, sen sijaan, että ne ovat nyt dialogin muodossa? Toivottavasti saat kiinni mitä ajan takaa. Lisäksi tarina on minusta turhan lyhyt. Aina kun tekstissä viitataan kuolemaan lukijaa väistämättä kiinnostaa syyt, mitkä johtivat kuolemaan. Tämä puoli jää minusta turhan ohueksi tässä tekstissä.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin kokonaisuutena hyvä tarina. Toivottavasti ilahdutat meitä vielä muillakin teksteilläsi, osaat selvästi kirjoittaa hyvin ja koukuttaa lukijan.
Tervetuloa sivustolle! :)
Oli kiinnostava teksti, jopa minäkin jaksoin lukea koko jutun. ”Uskallanko astua kohti aurinkoa.”, ihmettelin vähän että mitä uskaltamista siinä on, eihän aurinkoon törmäämisvaara ole lähelläkään. Ja toisaalta, kun tuli kylmä, ihmettelin että auttaako aurinkoon päin kävely siltikään (koska se välimatka ei kävelystä paljon lyhene).
Luulen etteivät sairaalareissuilta tähän saakka välttyneet ymmärrä tippatelinettä saati kanyyliä. No, olet kyllä selittänyt tippatelinettä mutta se voi olla vaikea hahmottaa jos ei ole moista keksintöä koskaan nähnyt.
Tippateline on teline jossa on alla pyörät ja jota siten voidaan liikutella pitkin sairaalan käytäviä. Telineessä on koukkuja noin parin metrin korkeudessa, ja niihin voidaan ripustaa lääkepulloja ja pusseja joista sitten valutetaan letkulla lääkettä potilaan verisuoniin. Verisuoneen liittymistä varten työnnetään potilaan verisuoneen ontto neula jossa on liitin letkua varten, ja tämä on nimeltään kanyyli. Kanyyli teipataan kiinni potilaan ihoon. Tippateline parkkeerataan tyypillisesti potilaan sängyn viereen, joten se on usein ensimmäinen esine josta ylösnousua hamuava potilas saattaa yrittää ottaa tukea.
Ja ihmettelin sitäkin miten joku tarttui kahdella sormella ranteen sisäpuolelle ja yhdellä ulkopuolelle (se viimeksimainittu sormi lie ollut peukalo?). (Asiaankuulumaton vitsi: ”Sormi joka painaa selkäänne on pistoolin piippu!”)
Jos kanyyli oli lääkeaineiden tiputtamista varten, niin lienee ollut laskimossa. Sitäkin vähän mietin, että pystyykö laskimossa olevan vuodon avulla tekemään itsemurhan, ainakaan vuoto ei ole niin rivakkaa kuin olisi valtimosta.
No hyvä kirjoitus enivei niinkuin jo edellä mainitsin (en minä huonoja kirjoituksia lähde tälleen pohdiskelemaan...).
Tervetuloa sivustolle. Totta tuo, että kukaan kirjoittaja tuskin säikähtää kuolemasta kirjoittamista, sillä se on itse asiassa yksi suosituimpia harrastajakirjoittajien aiheita. Samoin itsemurha, josta erityisesti nuoret kirjoittavat. Nuoruuden elämäntuskaa on kuvattu myös klassikkokirjallisuudessa paljon. Kuolemasta ja itsemurhasta tuoreesti kirjoittaminen on vaikeaa, koska aihetta on kuvattu niin paljon. Siitä syystä kuolema ja itsemurha eivät välttämättä ole parhaita aiheita aloittelevalle kirjoittajalle, mutta tietysti jokainen kirjoittaa niistä aiheista, joista inspiroituu. Jos haluat kirjoittaa nimenomaan kuolemasta, niin suosittelen lukemaan kirjastosta aihetta käsittelevää kaunokirjallisuutta, joista varmasti saat ideoita siihen, miten aihetta voisi käsitellä uudella tavalla.
Kertomuksesi on huolellisesti rakennettu ja hiottu, oikein hyvä. Tarina etenee loogisesti, siinä on myös juoni. Tarinasta tulee mieleen uni, johon on lisätty todellisuuteen perustuva tarinan osa. Kuten ylläpitäjä huomautti, henkilö ja mielestäni myös tapahtumien kulku jää persoonattomaksi, ennalta-arvattavaksi. Aiheen käsittelytapa ei tässä tekstissä ollut mielestäni niin hyvää kuin juonen kuljetus ja kertominen, jossa on paljon yksityiskohtia ja havaintoja (hyvä).
Pientä pohdintaa pilkuista. Kaunokirjallisuudessa pilkkuja saa jättää pois, mutta jos niin tekee, on ne jätettävä aina pois samoista kohdista. Ei siis niin, että joskus pilkku pannaan paikoilleen ja toisinaan ei. Sen vuoksi pilkkusäännöt tulee opetella, jonka jälkeen voi luoda oman systeemin niin halutessaan.
Kiinnitä huomiota lauseiden pituuteen (tämä liittyy myös pilkutukseen ja viittausvirheisiin) eli siihen, että liität välillä pitkiin lauseisiin useita asiakokonaisuuksia. Sana, johon haluat viitata pronominilla jää silloin hyvin kauaksi, jolloin lukijan on vaikea seurata tekstiä ja kielioppivirheitä tulee helpommin. Jos haluat kirjoittaa nimenomaan pitkiä lauseita (se on tyylisi), niin kielioppiasiat tulee hallita ihan täydellisesti.
Vertauskuvia on tekstissäsi sopivasti, mutta monet ovat melko paljon käytettyjä. Siihen pulmaan auttaisi kirjallisuuden lukeminen (jotta tunnistaa kuluneen kuvakielen). Monet näistä kuluneista ilmaisuista liittyvät tekstissäsi kehon toimintojen kuvaamiseen, esim hengitys takertuu kurkkuun, kehoni huutaa uupumusta. Tekstissäsi näkyy se, miksi epätoivon kuvaaminen tuoreesti on vaikeaa, sillä paljon paremmin onnistuu miljöön kuvaus ja tarinan kuljetus.
Hieno kirjoitus! Aivan kaikkea en täysin ymmärtänyt, mutta hyvä idea, vertauskuvat, juoni ja sujuva kerrontatapa! Kiitos tekstistäsi!
| 6 kohdetta - näytetään 1 - 6 |
