 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tervetuloa sivustolle. Totta tuo, että kukaan kirjoittaja tuskin säikähtää kuolemasta kirjoittamista, sillä se on itse asiassa yksi suosituimpia harrastajakirjoittajien aiheita. Samoin itsemurha, josta erityisesti nuoret kirjoittavat. Nuoruuden elämäntuskaa on kuvattu myös klassikkokirjallisuudessa paljon. Kuolemasta ja itsemurhasta tuoreesti kirjoittaminen on vaikeaa, koska aihetta on kuvattu niin paljon. Siitä syystä kuolema ja itsemurha eivät välttämättä ole parhaita aiheita aloittelevalle kirjoittajalle, mutta tietysti jokainen kirjoittaa niistä aiheista, joista inspiroituu. Jos haluat kirjoittaa nimenomaan kuolemasta, niin suosittelen lukemaan kirjastosta aihetta käsittelevää kaunokirjallisuutta, joista varmasti saat ideoita siihen, miten aihetta voisi käsitellä uudella tavalla.
Kertomuksesi on huolellisesti rakennettu ja hiottu, oikein hyvä. Tarina etenee loogisesti, siinä on myös juoni. Tarinasta tulee mieleen uni, johon on lisätty todellisuuteen perustuva tarinan osa. Kuten ylläpitäjä huomautti, henkilö ja mielestäni myös tapahtumien kulku jää persoonattomaksi, ennalta-arvattavaksi. Aiheen käsittelytapa ei tässä tekstissä ollut mielestäni niin hyvää kuin juonen kuljetus ja kertominen, jossa on paljon yksityiskohtia ja havaintoja (hyvä).
Pientä pohdintaa pilkuista. Kaunokirjallisuudessa pilkkuja saa jättää pois, mutta jos niin tekee, on ne jätettävä aina pois samoista kohdista. Ei siis niin, että joskus pilkku pannaan paikoilleen ja toisinaan ei. Sen vuoksi pilkkusäännöt tulee opetella, jonka jälkeen voi luoda oman systeemin niin halutessaan.
Kiinnitä huomiota lauseiden pituuteen (tämä liittyy myös pilkutukseen ja viittausvirheisiin) eli siihen, että liität välillä pitkiin lauseisiin useita asiakokonaisuuksia. Sana, johon haluat viitata pronominilla jää silloin hyvin kauaksi, jolloin lukijan on vaikea seurata tekstiä ja kielioppivirheitä tulee helpommin. Jos haluat kirjoittaa nimenomaan pitkiä lauseita (se on tyylisi), niin kielioppiasiat tulee hallita ihan täydellisesti.
Vertauskuvia on tekstissäsi sopivasti, mutta monet ovat melko paljon käytettyjä. Siihen pulmaan auttaisi kirjallisuuden lukeminen (jotta tunnistaa kuluneen kuvakielen). Monet näistä kuluneista ilmaisuista liittyvät tekstissäsi kehon toimintojen kuvaamiseen, esim hengitys takertuu kurkkuun, kehoni huutaa uupumusta. Tekstissäsi näkyy se, miksi epätoivon kuvaaminen tuoreesti on vaikeaa, sillä paljon paremmin onnistuu miljöön kuvaus ja tarinan kuljetus.
