Ranskalaisia savukkeita Hot

Mielenkiintoinen tarina. Alun herra Lobov ei ehkä niin iskenyt, mutta mitä pitemmälle luki sen paremmaksi tarina kehittyi. Loppu oli hyvää jännitystä/kauhua, ja ihan hyvä pieni pohjustus sille kun Sasha ihmettelee kadulla ruumiista puuttuvaa kättä. Sashan kauhu oli hyvin kuvattu kun tämä viimein tajusi mistä lihat olivat peräisin. Myös karu johtopäätös että tästä kauheudesta hengissä selvämisellä ei välttämättä ollut mitään merkitystä iski lujaa.

Akulova oli myös hyvä hahmo, herttaiselta vaikuttava vanhus, josta epätoivo on tehnyt tappajan. Mutta joka ilmeisesti kuitenkin vain haluaa että hänen lapsenlapsellaan (?) riittää ruokaa, miten se sitten onkaan hankittu. Sinänsähän jo valmiiksi kuolleiden (?) ihmisten käsien syöminen olisi vain puhdasta voittoa kaikille, tarpeeseen tulevaa lisäravintoa, ja päästäisiin eroon kaupunkia peittävistä, varmaan tauteja levittävistä ruumiista. :D

Jotkut lauseet kaipaisi vielä vähän hiomista. Esimerkiksi:
"Sen verta janoava kärki syöksyen suoraan kohti Sashan kurkkua." "Sasha tuijotti lasta tämä ei voinut olla yli kymmentä vuotta."

Tällaisia pikkukorjauksia.

Ehkä osin näistä pikkuvirheistä johtuen, tai osin alakuloisesta yleistunnelmasta, joutui välillä lukemaan jonkun kohdan useampaan kertaan että sai varmistettua itselleen mitä siinä todella sanottiin. Ei tämä välttämättä aina huono asia ole, mutta ei ollut kuitenkaan kaikkein helppolukuisimpia tekstejä.

Pidin novellisi otsakkeesta. Tämä oli ensimmäinen syy, miksi valitsin luettavakseni juuri sinun tekstisi. Otsikko suorastaan kutsuu lukemaan. Siinä on jotakin hienostunutta, ehkäpä tuo kansallisuus. Otsake saattaa johdattaa lukijan mielikuvan aluksi Ranskan maalle, mutta yllätyksenä ollaankin Venäjällä.

Novelli oli aivan alusta saakka koukuttava, kirjoitettu teksti oli soljuvaa ja helppolukuista. Teksti tempasi heti mukaansa Pietarin kaduille. Alussa ehdin jo unohtaa, että kyse oli jännitysnovellista. Tarina olisi voinut aivan hyvin olla myös historiallinen kertomus Leningradin piirityksestä. Toisen lukukerran jälkeen tarina näyttäytyikin minulle enemmän historiallisena surullisena kertomuksena.

Tarina oli uskottava ja en olisi ikinä arvannut, miten se päättyy. Kun Sasha meni vanhan naisen luokse, aistin kirjoituksesta tunnelman, joka oli ystävällinen ja lämmin. Käännekohta tuli yllättäen. Mutta se piti hyvin lukijaa otteessaan, kuten koko tarina.

Tarinan ensimmäinen kappale on erittäin informatiivinen. Siinä pääsee heti kärryille, että eletään erittäin vaikeaa aikakautta kaupungissa. Päähenkilön on lähdettävä hakemaan ruokaa henkensä pitimiksi.

Mieti, voisitko muuttaa ensimmäisen repliikin lausetta lyhyemmäksi? Siinä on paljon informaatiota. �Sasha pienokainen, oletkin jo hereillä� mies sanoi viinan ja tupakan karhentamalla äänellä hymyille, noustessaan vaivalloisesti ylös.
Voisiko tämän jakaa kahteen virkkeeseen?

En oikein ymmärtänyt, miksi herra Lobov naurahtaa sanoessaan: �Parasta että lähdet nyt, niin ehdit vielä ennen jonoja� Mutta toisaalta minusta oli hieno oivallus, se, että nauru saa päähenkilön kasvoissa hymykuopat esille. Tästä seuraa informatiivinen virke, jossa kerrotaan päähenkilön historiaa. Ja tämä kertomus on taas yksi punaisista langoista koko tarinassa. Se, että mainitaan päähenkilön isä jo tarinan alussa ja myöskin lopussa palataan tähän.

Kirjoitat dialogeihin hienosti tarinaa mukaan, esimerkiksi: �Kortti, kiitos� isokokoinen kassatyttö sanoi monotonisesti.
Sasha ei vastannut. Oli yleistä tietoa että leipomoiden työntekijät varastivat ja ottivat vastaan lahjuksia. Tuskin kukaan koko kaupungissa söi niin hyvin kuin kassatytöt.
Pidin näistä virkkeistä erityisesti.
Se, että Sasha ei vastaa, selitetään seuraavilla virkkeillä. Sasha ei kunnioita kassatyttöä. Pidin tuosta

Minulle jää hieman epäselväksi, miksi Sasha menee sisälle kerrostaloon ja vanhan naisen luokse. Tämä olisi kaivannut enemmän selitystä.

Tarinan alku ja loppu ovat tehokkaita. Alussa tulee paljon informatiivista tietoa, jotta lukija tietää missä ollaan. Loppu on myös nopeiden käänteidensä ansiosta tehokas. Toisaalta olisin kaivannut toisenlaista loppua, ilman lasta. Mutta toisaalta lapsen ilmestyminen tuo vielä lisäyllätyksen tarinaan ja päättää tarinan siihen, mistä se alkoikin ja mistä novellin nimi kertoo.

Joissakin kohdissa on yhdyssana -virheitä ja sanoista puuttuu kirjaimia, mutta itse tarinaan ne eivät häiritsevästi vaikuta.

Seuraavat lauseet kaipaavat lisäselvitystä: Sasha kumartui ja ojensi hitaasti kätensä komeron luukun kahvalle. Vanha puulaatikko natisi hänen vetäessään sen auki.
Ensin on komero, mutta sitten yhtäkkiä vanha puulaatikko? Onko puulaatikko komerossa sisällä vai onko puulaatikko sama kuin komero? Mitä tarkoittaa "kylmä möykky, joka lojui"? Voisiko lauseen lopettaa: ...kylmän möykyn luota.

Pidin tämän lauseen sanajärjestyksestä ja Sashan ymmärryksen tasosta: Hirveällä selkeydellä Sasha ymmärsi mistä pienet lihan palaset olivat peräisin.

Olisiko tarinassa voinut käyttää venäjän kieltä? Lopussa ilmestyvä lapsi olisi voinut sanoa: Babuschka?

Kiitos tarinasta, tällaista lukisin mielelläni lisää.

Kiitos tekstistäsi. Ranskalaiset savukkeet oli oikein viihdyttävä kauhunovelli, jota luki mielellään.
Kerrontasi tyyli on paikoitellen salapoliisikertomuksen kaltainen. Paljastat lukijalle vähitellen yksityiskohtia, jolloin ikään kuin värität kertomusta pikkuhiljaa lisää.
Ensimmäisellä lukukerralla yllätyin novellin loppupuolella, kun päähenkilön sukupuoli määriteltiin selkeästi, olin ajatellut hänet aluksi nuoreksi mieheksi nimen ja oman kokemuspohjani perusteella. Kirjoituksesi tunnelma oli hyvin ahdistava ja osaat kuvata hienosti hetkiä.
Mietin kappalejakojasi ja aikasiirtymiä. Paikoitellen on vaikea pysyä perässä missä ollaan ja mitä tapahtuu, voisiko tähän auttaa, että katsoisit vielä tuon kappale jaottelun uudelleen? Esimerkiksi toisen kohtauksen loppu, jossa on siirrytty kaupan sisään ja siitä jälleen ulos voisi olla selkeämpi eriteltynä, arvelen.
Käytät kivoja ilmaisuja ja kerrot hauskasti tapahtumista, kuten kohtaamisesta katukivetyksen kanssa, minusta ne tuovat positiivista otetta muuten niin synkeään kuvaan. Välillä tosin tunnut sortuvan yleistyksiin tai olettamuksiin ja toivon sinun vielä käyvän Akulovin ja Sashan kamppailukohtauksen läpi, voisiko olla, että �huutaen hulluna� ja �kuvottavalla lässähdyksellä� ilmaisut voisi kertoa jotenkin toisin?
Tarinassasi on toistuvia elementtejä, mikä on aina ilahduttavaa ja kertoo hyvästä kirjoittamisesta.
Olin muuten yllättynyt, ettei Sasha jäänyt pitämään pojasta huolta. Näin jo kaksikon syömässä kynttilänvalossa ja uuden tarinan mahdollisuuden alkavan siitä. Kiitos viihdyttävästä matkasta toisenlaiseen maailmaan.

Hyvin synkkä miljöö ja tunnelma, mutta olen jotenkin tottunut, että kaikki Neuvostoliittoon liittyvä on, joten siinä mielessä tässä ei tullut mitään yllätyksiä.

Ihan mielenkiintoinen tarina. Näen, miten olet yhdistänyt otsikon siihen, mutta aika rajoilla mennään, että onko se riittävää. Eli nipin napin riman yläpuolella. Mitään yllättävää ei juonessa ollut, vaan yksityiskohdat ajoivat juuri tähän lopputulemaan, mikä on loogista ja siinä mielessä tyydyttävää, että lukija ei jäänyt ihmettelemään, mikä on turhauttavaa. Sitä ehkä eniten ihmettelin, että päähenkilö lähti takaa-ajamaan törmääjää vain jonnekin suuntaan. Tietty ymmärrän epätoivon. Mutta sitten hän vielä astelee vain jonkin talon luo koputtelemaan ovea ja astuu sisään. Luulisi sodan jälkeisen maan asukkaiden ymmärtävän jo jotain varovaisuuden, muiden itsekkyyden ja ihmisten raakuuden päälle. Ehkä etsin liikaa rationaalisuutta epätoivoisesta ja lannistuneesta päähenkilöstsä.

Kehotan lukemaan oman tekstin aina monta kertaa lopuksi eri näkkökulmia käyttäen, eli esimerkiksi yhdellä lukukerralla kannattaa yrittää bongata kaikki kirjoitusvirheet ja toisella sanat, joita käyttää liikaa ja kolmannella tekstin rytmityksen ja neljännellä tekstin soljuvuuden.

Tarinaan on saatu rakennettua hienoja kontrasteja: Lobovin ja Sashan lämpimät välit verrattuna yleiseen vallitsevaan kurjuuteen, sekä Akulovan lempeys ja ystävällisyys kaiken epäilyksen ja loppujenlopuksi myös paljastuneen järkytyksen vastakohtana. Se tuo lukijalle odotuksia jatkaa kertomusta toiveikkaana, vaikka yleinen tunnelma onkin hienosti luotu viittaamaan päähenkilön olevan kävelemässä väistämättömään tuhoonsa.
Henkilökohtaisena preferenssinä olisin kaivannut Lobovia lisää luotuasi hänen yhteytensä Sashaan erityisen mielenkiintoisen oloisen, mutta toisaalta novellisi luonteeseen sopii toki hyvin, että hahmot ns. tulevat ja menevät.
Numeroitu kappalejako selkeine sisältöeroineen tekee tarinasta selkeän ja helposti seurattavan. Vaikka silloin tällöin ilmenee muutamia kielioppivirheitä jotka hieman etäännyttävät itse sisällöstä, on ote historialliseen miljööseen niin vaikuttavan asiantunteva, että se kompensoi paljon.

Pidin tarinan historiallisesta miljööstä jota kuvailtiin hyvin lyhyttarinan suomassa ajassa. Kerronta on soljuvaa ja mukaansa tempaavaa.

Hieno ja mielenkiintoinen juoni. Jäin heti koukkuun ensimmäisessä kappaleessa! Tykkäsin myös kappalejaosta. Kieliopillisia asioita miettisin vielä vähän.
Päähenkilölle oli hienosti ehditty rakentaa lyhyessäkin tarinassa historia ja persoona joka tuli esille tarinassa!

Mielenkiintoinen tarina. Pidin kappalejaosta ja kielellisistä elementeistä.