Arvostelut käyttäjältä L.R

Olen Lukevan kanssa samaa mieltä siinä että tarinan lopetus olisi voinut olla vähän pidempi, mutta sitä lukuunottamatta sanoisin tarinan toteuksen olleen varsin onnistunut. Mielestäni sen alku toimii hyvin eivätkä nämä "sivujutut" häiritse sillä et viivy niissä turhan pitkään ja ne kuitenkin liittyvät suhteellisen oleellisesti tarinaan. Kirjoitustyylisi on myös vihdyttävä, joten tekstiä jaksaa lukea helpostikin.

Annan yksityiskohtaista palautetta sitten kun tulee luettua koko tarina, mutta tähän asti olet pitänyt tarinassa yllä hyvän tahdin ja kasvattanut jännitystä tasaisesti.

Arvostelen itsekin tässä kaikki neljä jo julkaistua kappaletta.

Tämä tarina on kaikin puolin erinomainen ja odotan innolla jatkoa. Aloitus on mielenkiintoinen ja vetää lukijan mukaan tarinaan, kerrontasi on todella hyvää, mikä teke tarinasta hyvin mukaansatempaavan. Pidän tarinan rakenteessa, joka vaihtelee nykyisyyden ja menneisyyden välillä. Kirjoitat myös huumoria mielestäni todella hyvin, etenkin päähahmon ajatuksissa ja kuvailussasi oli paljon huvittavia kohtia.

Tästä vaikuttaisi olevan kehittymässä yksi suosikki tarinoistani tällä sivustolla.

Pidän tästä tarinasta paljonkin. Se on hyvin kirjoitettu, eikä minua tuo ennalta-arvattavuus häirinnyt yhtään.
Sait minut myös tällä tarinalla sen lyhyydestä huolimatta hieman liikuttumaan, jota pidän huomattavanakin saavutuksena, sillä en usein liikutu lukiessani. Kaiken kaikkiaan sanoisin tämän olevan todella hyvä joulutarina.

Tarinallasi vaikuttaa olevan perustana mielenkiintoinen idea, mutta mielestäni tavassa jolla esität sen lukijalle on ongelmia.
Mielestäni kerrontasi suhteen yksinkertaisesti kohtaus pohjalla on yksi asia jota sinun kannattaisi pyrkiä parantamaan: Hahmojen ajatusten ja tunteiden kuvailu. Uskoakseni olisit saanut tämänkin osan tapahtumista paljon enemmän irti ja tehnyt lukijasta entistä kiinnostuneemman tarinaan ja sen hahmoihin parantamalla tätä osuutta.

Kerrot tässä osassa hyvin vähän hahmojen ajatuksista ja tunteista, jonka seurauksena lukijalle ei muodostuu kuvaa siitä millaisia nämä hahmot ovat, saati kehity vahvaa tunnesidettä heihin. Tästä pari esimerkkiä:

Kun Ailanaa ammutaan tuolla myrkkynuolella et kerro lukijalle juuri mitään hänen reaktiostaan siihen. Huudahtaako Ailana järkytyksestä tuntiessaan tuon kovan kivun olkapäässään vai henkäiseekö hän tuskissaan? Kun Ailana on vetänyt nuolen olkapäästään tuijottaako hän sitä hetken järkyttyneenä, vai eikö hän ehdi edes käsittelemään näkemäänsä ennen kuin myrkyn vaikutukset alkavat? Mitä Ailana tuntee tämän tapahtuman aikana? Raapiko hän kurkkuaan paniikissa, yrittäen epätoivoisesti saada ilmaa keuhkoihinsa? Kuvailemalla hahmon tunteita tekisit tekstistäsi paljon tunteita herättävämpää. Puolestaan myrkyn vaikutusta Ailanaan kuvailit hyvin.

Mielestäni sinun olisi myös kannattanut kuvailla Dorren ja muidenkin siihen osallistuvien tunteita tuon taistelun aikana. Ottaen huomioon että Aseronialaiset taistelevat tuskaa tuntemattomia varjosotilaita vastaan voisi luulla että he olisivat näkyvästikin pelokkaita. Oletan myös että Noitakuningas on tämän tarinan päävihollinen, mutta en ainakaan itse saanut hänestä kovin pelottavaa/uhkaavaa kuvaa, johon sanoisin muiden henkilöiden reaktion vaikuttaneen huomattavasti. Kun tuo Noitakuningas liittyy itse taisteluun, et kuvailee mitään pelon merkkejä Aseronialaisissa, he vain hyökkäävät tuon vihollisen kimppuun. Tämä ei luo hänestä läheskään niin uhkaavaa kuvaa kuin se jos Aseronialaiset olisivat alkaneet pakenemaan hänen tieltään tai ainakin osoittaneet jotain pelon ja epäröinnin merkkejä. Miksi lukija pelkäisi henkilöä jota tarinan hahmot eivät vaikuta pelkäävän?

Lyhyesti laitettuna olen siis sitä mieltä, että sinun kannattaisi kertoa enemmän hahmojen ajatuksista ja tunteista. Se tekee tarinasta immersiivisemmän ja auttaa herättämään tunteita lukijassa.

Tunteita kuvatessa kannattaa muista “Näytä älä Kerro� sääntö, eli kannattaa pyrkiä adjektiivien sijaan käyttämään verbejä:

Hän oli surullinen < Kyyneleet valuivat hänen silmistään.

Tämä sääntö pätee myös tuohon tämän osan taistelu kohtaukseen. Kirjoitit yhdessä kohtaa että: “Taistelu varjosotilaiden ja Aseronian joukkojen välillä vaikutti tasaiselta.� ja: “juuri kun taistelu kääntyi Aseronian joukkojen voitoksi.� Nämä lauseet eivät maalaa lukijan mieleen kunnollista kuvaa tapahtumista, eikä niillä siten ole läheskään yhtä immersiivistä vaikutusta kuin jos olisit kuvaillut tuota taistelua tarkemmin, kertonut miten miehiä kuoli puolin ja toisin, mutta molemmat joukot jatkoivat taistelua sinnikkäästi, kunnes Aseronian sotilaat puskivat eteenpäin alkaen viiltämään verisen tien varjosotilaiden läpi miekkojensa terillä jne. Pelkästään sillä että pyrit käyttämään enemmän verbejä adjektiivien sijaan voi olla suurikin vaikutus kerrontasi immersiivisyyteen.

Muuten kuten Oridion jo totesikin Noitakuningas vaikuttaa hyvinkin mielenkiintoiselta viholliselta ja tulen odottamaan tarinan jatkoa mielenkiinnolla.

Kuvailusi on todella hyvää, mikä on mielestäni tärkeää etenkin tälläisessä tarinassa, jossa esimerkiksi juoni ei ole vahvasti pääsijalla.
Mielestäni onnistuit kertomaan hyvin tämän hahmon tilasta ja ajatuksista tilaansa liitten.

Kerrontasi on lyhyttä ja yksinkertaista, joka toimii hyvin tämän lyhyemmän tarinan kanssa, et juutu kuvailemaan turhia yksityiskohtia tai kertomaan pitkäveteisesti merkityksettömistä asioista. Kuvailit mielestäni päähahmon tuntemuksia ja ajatuksia hyvin.

Tämä on ehdottomasti paras (ja synkin) tarina, jonka olen tällä sivustolla lukenut.
Kerrontasi on loistavaa. Tarinan tapahtumat kuvataan selkeästi sekä mielenkiintoisesti, proosasi on erinomaista ja tarinan juoni sekä hahmot todella hyviä, jonka seurauksena tämä tarina tarjoaa erinomaisen lukukokemuksen.
Olet onnistuneesti rakentanut jännitystä ja herättänyt lukijalle kysymyksiä tarinasi aikana, jonka seurauksena se on todella koukuttava. Itse luin tämän tarinan yhdellä istumalla.

Olet myös onnistunut rakentamaan hahmoja ja heidän välisiä suhteitaan todella hyvin. Onnistut heti ensimmäisessä luvussa esittelemään kolme hahmoa, heidän persoonallisuuksiaan, sekä keskeisiä suhteitaan ja saamaan lukijan tarinan päähahmon eli Antin puolelle, erinomaista!
Vaikka tarinalla onkin synkkä aihe olit myös mielestäni onnistunut ripottelemaan sopivan verran huumoria tapahtumien joukkoon niin ettei se tuntunut tarinaan sopimattomalta tai pilannut tunnelmaa vaan paransi tarinaa entisestään.

Kaikenkaikkiaan Mammanpoika on mielestäni erinomainen tarina. Onnistut rakentamaan mielenkiintoisia hahmoja ja koukuttavan juonen, jonka kerrot selkeällä ja viihdyttävällä proosalla. Kuten Arska jo tuon ensimmäisen version arvostelussaan totesikin: Tämä on kirjoittajan tekstiä.(Ja pirun hyvän sellaisen.)


PS
En ole Mannanpojan ensimmäistä versiota kokonaan lukenut, mutta vilkaisin sen alkua ja sanoisin tämän osan olevan parempi. Et tässä osassa kerro lukijalle niin paljoa tietoa heti alussa, jonka seurauksena esimerkiksi se kohta kun Helena yllättää Antin ja Tiinan toimii paremmin, mutta voin pyrkiä tuon Mammanpojan ensimmäisen version lähiaikoina lukemaan ja arvostelemaan niin saat paremman kuvan siitä mitä olet tässä versiossa parantanut ja mahdollisesti huonontanut.

Tämä runo on todella hyvä. Sanojen asettelu ja sanavalinnat itse ovat molemmat erinomaisia. Runon säkeistöissä toistuva muoto (En, sillä, on) toimii todella hyvin. Pidän myös paljon siitä mitä tässä runossa sanotaan. Pidän etenkin kolmannesta säkeestä, se on äärimmäisen siteerattava.

Runollasi on hyvä teema, jonka ympärille se on rakennettu ja jonka teet hyvin selväksi runon aikana. Runon teemoitus on siis hyvä, mutta mielestäni teit teeman vähän turhankin selväksi. Minä itse pidän runoista joita joutuu hieman pohtimaan ymmärtääkseen niiden teeman kunnolla, esimerkkinä tästä käytän omaa suosikki runoani. (Ei sillä että olisin monia runoja lukenut.)Percy Shelleyn runolla: "Ozymandias"
on selkeä teema, mutta runoa joutuu pohtimaan hetken, että sen käsittää, kun luin Hydraa ei minun tarvinnut ajatella sitä jälkeenpäin yhtään vaan teema tuli selkeäksi siinä samalla kun runoa luki. Tämä ei tietenkään ole paha asia ja olen varma että jotkut pitävät runosi selkeydestä paljonkin, mutta minusta olisit voinut leikata ensimmäiset kaksi säettä runostasi kokonaan ja tehdä muilla tavoin selkeäksi sen mitä tuo hydra edustaa, jolloin runoosi olisi tullut enemmän syvyyttä. (Ainakin minun mielestäni.)

Mielestäni runosi on hyvin kirjoitettu, se on soljuvaa ja niin mukavaa luettavaa. Sanavalinnat ovat muuten ihan hyviä, mutta tuo "kynäni on miekkani" tuntuu vähän turhan kliseiseltä. Käytit tätä hydraa hyvin runosi teeman esiintuomiseksi.

Tähän loppuun ajattelin vain sanoa sen etten todellakaan väitä tietäväni runoista tai niiden arvostelusta yhtään mitään, enkä siis syytä sinua siitä jos et anna tälle arvostelulle paljoa painoarvoa.

Mielestäni tämä on hyvä runo, mutta parannettavaa on.

PS:
Tämä on turhauttavin arvostelu, jonka olen koskaan kirjoittanut sillä tämä on kolmas kerta tämän päivän aikana kun sitä kirjoitan. Aamulla olin saanut arvosteluni käytännössä valmiiksi, kun pyrin muuttamaan erästä kohtaa onnistuen siinä samalla poistamaan koko arvostelun. (En vieläkään tiedä miten siinä onnistuin.) Sitten aloin kirjoittamaan arvostelua uudestaan, mutten saanut sitä valmiiksi ennen kuin minun piti lähteä kotoa kuudeksi tunniksi ja kun palasin kotiin huomasin että olin epäonnistunut tuon arvostelun toisen version tallentamisessa. Mutta onneksi nyt kolmannella kerralla onnistuin niin ei tarvinnut käyttää iltapäivää pään seinään hakkamiseen .