Annastiina Hot

Joo varmaan tässä olis paranneltavaa ja korjattavaa mutta eiköhän niistä palautteet ole luettu jo aikoja sitten. Luin tätä hymyssäsuin läpi ja sitten tuli tämä aivan helmi rivi.

"Laskin Annastiinasta veret ja hankin koneliikkeestä tilavan pakastimen. Arkkumallisen."

Räjähdin täysin hervottomaan nauruun. :)

Tästä on tullut tosi monia hyviä palautteita jo, ja varmasti niiden pohjalta saat kehitettyä tarinaa eteenpäin halutessasi. Ajattelin että kun kerran tekstin lukaisin kerron kuitenkin myös mielipiteeni siitä, vaikka minulla ei olekaan kauheasti uutta sanottavaa.

Pidän lakonisesta tavastasi jolla kuvailet raakuuksia. En muuttaisi sitä, se tuo hyvällä tavalla mielikuvan psykopaatista jota ei voisi vähempää kiinnostaa, joka todella pystyy ohittamaan tappamisen olankohautuksella. Tappamiskohtaukseen ehkä lisäisin yksityiskohtia, haluaisin tietää mitä hahmon päässä liikkuu kun hän kuristaa Annastiinan ja nauttiiko hän siitä. En kuitenkaan kuvailisi sitä liikaa, säilyttäisin ehdottomasti tuon piittamattomuuden tuossa ja sen että heti tappamisen jälkeen hän alkaa vain miettiä leivänpaahtimia. Juuri se tekee tarinasta hyytävän.

Toisaalta minua alkoi kiinnostaa myös se onko tämä välttämättä hahmon ensimmäinen tappo kuitenkaan, tai mitä olisi tapahtunut jos hahmo ei olisikaan jäänyt kiinni.

Ihmissyöntiin liittyen en välttämättä kaipaa sen kummempia motiiveja, mutta minua kiinnostaisi tietää miltä hahmosta tuntuu syödä työtoveriaan, pitääkö hän lihan mausta, mitä kaikkea hän siitä lihasta kokkailee ja millaista sadistista tyydytystä hän saa siitä, että syöttää tätä työkavereilleen - kaikkia tällaisia pieniä yksityiskohtia jotka lisäisivät hahmon häiriintyneisyyttä..

Mutta kieltämättä varsin herkullinen lähtökohta tarinalle!

Minä pidin kepeydestä, jolla käsittelit aihetta kaikessa makaaberiudessaan. Novelli on täynnä pieniä nokkelia oivalluksia.

"Laskin Annastiinasta veret ja hankin koneliikkeestä tilavan pakastimen. Arkkumallisen." :D

En kaivannut ihmissyönnille sen syvällisempää motiivia. Onhan siinä motiivia kyllikseen, kun raato pitää hävittää. Ja miksei sitä samalla käyttäisi hyödykseen? :D

Itse toivoin, ettei tämä kotikutoinen Hannibal Lecter olisi jäänyt kiinni. Olisi miekkosen suonut saavan jatkaa puuhastelujaan gastronomian parissa tulevaisuudessakin. Toki toimii loogisesti näinkin, ja kirjoittajahan se aina päättää tarinansa kulun. :)

- Liikennemerkkejähän ei särjetä, vaan rikotaan. Peilit ja lasit yms. voidaan särkeä.
- Luun murskaaminen jauheeksi kuulostaa aika työläältä. Siihen tarvitaan vahvat koneet ja siihen suunnitellut laitteet. Kirjoitat liian kepeästi tästä vaiheesta.
- vaikka Jästipää ja Taruh ovat kokeneet tämän liian pinnallisena ja selittämättömänä tarinana, koen sen itse selkeämpänä. En jäänyt kaipaamaan selitystä kannibalismille. Lyhykäisyydessään tämä oli ihan toimiva. Parantaahan sitä aina pystyy, mutta minusta tässä ei ollut valtavia puutteita. Pidin kevyestä tunnelmasta ja käsittelytavasta. Loppukin oli hyvä ja perusteltu.

Hyytävä teksti, joskin hieman veijarimaisesti kirjoitettu. Tästä tuli mieleeni Huovisen novelli pystyyn marinoidusta naisesta, jossa aviomies alkaa syöttää vaimolleen herkkuja, jotta tämän liha marinoituisi hyväksi syöntiä varten... :)

Tarina on oivallisesti kirjoitettu ja vaikka aihe onkin karmea, tyyli kirjoittaa on kepeä. Tässä on minusta hieman hengenheimolaisuutta myös Edgar Allan Poen teksteihin. Juoni on hyvä, mutta siinä on myös mielestäni puutteensa. Minusta tarinan päähahmo ei ihan niin mystiseksi jäänyt, kuin mitä Taruhilla. Ja murhan motiivi on minusta sinänsä selvä. Kyse on selvästi varsin äkkipikaisesta henkilöstä, joka ei juurikaan siedä arvostelua, mistä syystä tilanne johtaa ikävään lopputulokseen. Tällaisia ihmisiä on oikeassa elämässä ja jotkut heistä ovat päätyneet tappamaan toisen ihmisen pikaistuksissaan.

Leivänpaahtimen käyttö astalona on harvinainen ja ehkä hieman epäuskottava. Leivänpaahtimen ulottuvuudet tekevät siitä hankalan käsiteltävän niin, että sillä pystyy lyömään riittävän voimallisesti ottaakseen toiselta hengen. On kai se kuitenkin teoriassa mahdollista silti, mutta ehkä käyttäisin jotain muuta murha-asetta.

Isoin ongelma tässä on mielestäni ihmissyönti. Sille päähenkilön motiivia ei kunnolla perustella. Toki mainitaan, että ruumiista pitää päästä eroon, mutta kuinka moni oikeasti päätyy ihmissyöntiin? Sille ei yleensä ole muita syitä kuin kulttuuriset tai henkiseen sairauteen liittyvät. Vain poikkeuksellinen ihminen tai poikkeuksellisessa tilanteessa sellaiseen ryhdytään. Tässä päähenkilöllä olisi kuitenkin ollut muitakin vaihtoehtoja hävittää ruumis, kaivaa maahan, upottaa johonkin vesistöön, polttaa jossain jne. Kuitenkin päädytään ihmissyöntiin ja se pitäisi minusta paremmin perustella.

Hieman lyhyt tämä tarina on, mutta toimii minusta siitä huolimatta ihan hyvin.

Kielellisesti teksti oli hyvin kirjoitettua, tosin ne pilkkusäännöt kannattaa kerrata, kuten Taruh mainitsee omassa palautteessaan.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä ja kiinnostava tarina, joka koukutti ainakin minut lukijana. Sinulla on taito kertoa tarina.

Huh, millaista settiä! :D Tylynpuoleinen kertomus, joka sopii kyllä tähän jännitys & toiminta-genreen. Tykkäsin tarinasi ideasta, vaikka grillikesteistä tuli jostain syystä todella vahvasti mieleen Brett Ratnerin ohjaaman leffan Red Dragonin alkupätkä, jossa Hannibal Lecter tarjoilee illallisvierailleen yhtä mielenkiintoista safkaa...

Tekstistä mainitsen sen verran, että kannattaa kerrata pilkkusääntöjä ja oikolukea tekstiä muutamaan otteeseen. Lauseet etenevät rivakasti, mielestäni liiankin. Lukijalle tulee joistakin kohdista mieleen, että ne ovat hätäisesti hutaistun oloisia. Jotkut lauseista ovat erikoisesti ja vaikeaselkoisesti kirjoitettuja. Lukija ymmärtää kyllä mitä haet takaa, mutta kannattaa selventää lauseita ja kiinnittää huomiota etenkin lauseenrakenteisiin.

-"Hän oli vielä silloin minun työkaveri, kaunis ja ilkeä ihminen. En tiedä kumpi piirre hänessä oli ollut koukuttavampi". Ensimmäisen lauseen sana "minun" on täysin ylimääräinen ja kummallinen, jätä se pois vaan. Työkaveri ja kaunis sekä ilkeä ihminen ovat mielestäni aivan eri asioita, jotka vaativat omat lauseensa. Jälkimmäisen lauseen loppu kaipaisi selvennystä. Kirjoitusmuoto voisi olla esim: -> "Hän oli vielä silloin työkaverini. Hän oli kaunis ja ilkeä ihminen. En tiedä, kumpi piirre hänessä oli ollut koukuttavampi: kaunis vai ilkeä".
-"Olin hetkeä aiemmin ehdottanut että alkaisimme tapailla, ja saanut pakit, ja mennyt punaiseksi kuin rapu, ja kaatanut autollani liikennemerkin". Tämä oli lause, joka meni ensimmäisellä lukukerralla yli hilseen ja jonka tajusin vasta kun luin tekstiä eteenpäin. Ongelmana on se, että lauseessa tapahtuu aivan liikaa kaikkea ja aikamuodot menevät sekaisin; osa tekstistä on tapahtunut menneisyydessä ja osa tapahtuu nykyisyydessä. Kerro asioita rauhassa vain, ole tarkkana aikamuotojen kanssa ja selvennä, mitä haluat kertoa. Kirjoitusmuoto voisi olla esim. -> "Olin ehdottanut hetkeä aiemmin, että alkaisimme tapailla. Sain pakit. Menin punaiseksi kuin rapu. Kaiken kukkuraksi kaadoin autollani liikennemerkin".
-"Olin onnekas uudelleen kun onnistuin kantamaan Annastiina-vainaan olkapäälläni alas kerrostalon pihaan ja autooni kenenkään kiinnittämättä asiaan huomiota". Alku "olin onnekas uudelleen" on kömpelö ja epäluonteva. Heitä veks tuo sana "uudelleen" ja korvaa sanalla "jälleen", joka tulee heti "olin" sanan jälkeen ennen sanaa "onnekas". "kun onnistuin kantamaan Annastiina-vainaan olkapäälläni alas kerrostalon pihaan": tässä kohdassa jää liikaa junnaamaan sanaa "olkapää" ja se sekoittaa muutenkin koko lausetta. Asia muuttuu selkeämmäksi kun ylimääräiset karsitaan pois, eli "olkapäälläni" vain pois ja lause toimii jo paremmin. "ja autooni kenenkään kiinnittämättä asiaan huomiota": ihmisen kantaminen ulos kerrostalosta ja sieltä autoon ovat eri asioita. Selvennä ajatusta. Lopullinen kirjoitusmuoto voisi olla esim. -> "Olin jälleen onnekas, kun onnistuin kantamaan Annastiina-vainaan alas kerrostalon pihaan ja sieltä autooni kenenkään kiinnittämättä asiaan huomiota".
-"Ei rikosta, ei ruumista, muistelin jossain salapoliisiromaanissa joskus päätellyn". Kummallinen lause, joka ei vaan toimi. Sanajärjestystä pitää muuttaa ja ajatusta täsmentää, esim. -> Muistelin, että jossain salapoliisiromaanissa pääteltiin, ettei rikosta ole ilman ruumista".
-"Tuttu naismyyjä katsahti vähän yllättyneenä, ehkä siksi että olin koko kesän kerta kerralta vain tervehtinyt ja kulkenut määrätietoisesti lihatiskin ohi". Tässä haet ilmeisesti takaa sitä, että jokaisella kerralla kun päähenkilö käveli lihatiskin ohitse, hän tervehti naismyyjää, muttei ostanut mitään? Jälleen tarvitaan helpommin ymmärrettävää kirjoitustapaa, esim. -> "Tuttu naismyyjä katsahti minua vähän yllättyneenä. Luulen, että se johtui siitä, että olin koko kesän ajan kulkenut lihatiskin ohitse ja tyytynyt jokaisella ohikulkukerrallani vain tervehtimään häntä".

Suosittelen lämpimästi sitä, että luet kirjoittamaasi ääneen, siitä olen oppinut itsekin kaikista parhaiten huomaamaan omia virheitäni. Mikä kuulostaa suussa luontevalta, on sitä myöskin kirjoitettuna. Koska tarina kulki niin nopeatempoisesti, jäin kaipailemaan enemmän kuvailuja. Kerro lukijalle miltä miljööt näyttävät, haisevat, mitä tunteita ne herättävät hahmoissa, miltä hahmot näyttävät, miltä vaikuttavat, miten puhuvat jne. Kuvailulla saa tekstin elävämmäksi. Malta tunnelmoida enemmän ja pyri yksinkertaisiin lauseisiin.

Tarinan idea oli siis ihan hyvä ja näppärä. Tykkäsin tekstissä esiintyvästä mustasta huumorista, mutta päähenkilö jäi aivan liian mystiseksi tyypiksi. Avaa päähahmon tarkoitusperiä enemmän niin lukijan on helpompi päästä hahmosta kärryille. Esim. kohtaus, jossa päähenkilö tappaa Annastiinan, tuntuu töksähtävältä ja omituiselta. Ilmeisesti hahmot tunsivat toisensa hyvin jos kerran riitelemään asti päätyivät? Leivänpaahdin tappovälineenä...hmm, murhaaja saa käyttää sitä sitten täysin voiminensa. Tärkein kysymys on kuitenkin se, mikä saa päähahmon murhaamaan Annastiinan ja syömään tätä? Olisi vähän epäuskottavaa, jos pakit, runneltu liikennemerkki ja kiristys (josta joutuu vielä maksamaan timanttikoruja - samalla hinnalla saisi vaikka uuden auton ja itse en tajua, mikä kolarissa niin kauheaa on ettei siitä voisi puhua muille, loppuisi samalla kiristyskin) saavat tappoaikeisiin asti...
Jännärin jännitystä lisää uskottavuuden lisäksi se, että lukija saa kysymyksilleen tyydyttävät vastaukset. Tässä tapauksessa päähahmon todelliset motiivit murhaan olisivat olleet ne.

Eiköhän tässä ollut kaikki, mitä tuli mieleeni. Kirjoittamisessa kehittyy kun jatkaa kirjoittelua edelleen ja tekee monenlaisia tekstejä, joten tsemppiä siihen! :)