 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tästä on tullut tosi monia hyviä palautteita jo, ja varmasti niiden pohjalta saat kehitettyä tarinaa eteenpäin halutessasi. Ajattelin että kun kerran tekstin lukaisin kerron kuitenkin myös mielipiteeni siitä, vaikka minulla ei olekaan kauheasti uutta sanottavaa.
Pidän lakonisesta tavastasi jolla kuvailet raakuuksia. En muuttaisi sitä, se tuo hyvällä tavalla mielikuvan psykopaatista jota ei voisi vähempää kiinnostaa, joka todella pystyy ohittamaan tappamisen olankohautuksella. Tappamiskohtaukseen ehkä lisäisin yksityiskohtia, haluaisin tietää mitä hahmon päässä liikkuu kun hän kuristaa Annastiinan ja nauttiiko hän siitä. En kuitenkaan kuvailisi sitä liikaa, säilyttäisin ehdottomasti tuon piittamattomuuden tuossa ja sen että heti tappamisen jälkeen hän alkaa vain miettiä leivänpaahtimia. Juuri se tekee tarinasta hyytävän.
Toisaalta minua alkoi kiinnostaa myös se onko tämä välttämättä hahmon ensimmäinen tappo kuitenkaan, tai mitä olisi tapahtunut jos hahmo ei olisikaan jäänyt kiinni.
Ihmissyöntiin liittyen en välttämättä kaipaa sen kummempia motiiveja, mutta minua kiinnostaisi tietää miltä hahmosta tuntuu syödä työtoveriaan, pitääkö hän lihan mausta, mitä kaikkea hän siitä lihasta kokkailee ja millaista sadistista tyydytystä hän saa siitä, että syöttää tätä työkavereilleen - kaikkia tällaisia pieniä yksityiskohtia jotka lisäisivät hahmon häiriintyneisyyttä..
Mutta kieltämättä varsin herkullinen lähtökohta tarinalle!
