 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
En kuulu lainkaan kohderyhmään, joten minun on tosi vaikeaa arvostella tätä. En lue rakkausromaaneja lainkaan, paitsi jotain vanhoja klassikoita. En kuitenkaan voi jättää tätä kokonaan arvostelematta, koska selvästi olet nähnyt paljon vaivaa. Toivottavasti et pahoita mieltäsi vähäisistä tähdistä.
Tekstissä on paljon hyvää. Ihmisten väliset suhteet ja niissä suhteissa olevat vivahteet tulevat esiin, parhaimmillaan kuvaus on väkevää ja käytät vahvoja vertauskuvia. Leikittelet taitavasti tunnelmalla ja voin kuvitella, että romanttisesta kirjallisuudesta tykkäävät tykkäisivät juuri tämän kaltaisesta tarinasta. Ailahtelu heräävän toiveikkuuden ja sielua jäytävän epätoivon välillä vetää lukijan sisälle päähenkilön tunteisiin ja lukiessa ihan väkisin näkee mielikuvia siitä, miten tarina voisi päättyä ja kuinka sen kuuluisi nyt mennä, että saataisiin suhdekiemuroille onnellinen loppu. Annan 2,5 tähteä kaikesta vaivannäöstä, hienosti onnistuneista kielikuvista, ja taitavasta tunteiden välittämisestä.
Kaksi tähteä on pakko napata pois, koska minä-muotoon kirjoitettuna tätä oli paikoitellen kiusallista lukea, tekstin keskellä oli outoja aikahyppyjä (ensin syödään, sitten ollaankin yöpuulle menossa, ja äkkiä hypätään aamukahville ilman johdattelua), dialogi ei ollut kovin luontevaa ja välillä tuntui, että henkilöiden ruumiinkieli kulki eri tahdissa etenevän dialogin kanssa (esim. Iiro, jolle ero tulee ihan puun takaa, katselee ikkunan takaista maisemaa vastausta etsien, vaikka tuossa tilanteessa huomion kuuluisi olla vielä sataprosenttisesti pommin pudottaneessa vaimossa). Tarina kaipaa myös lisää särmää, lisää terävyyttä. Tunteita ei tarvitse painottaa niin paljon. Ehkä voisit sanoa enemmän vähemmällä sanamäärällä?
Kyllä sinä kirjoittaa osaat ja selvästi olet sisällä siinä maailmassa, josta kirjoitat. Koet vahvasti joka sanan, vaikka tämä ei varmaan omakohtainen tarina olekaan (tai mistäs minä tiedän vaikka olisikin). Toivottavasti tekstisi saa arvostelun joltain sellaiseltakin, joka kuuluu enemmän kohderyhmään. Romanttisen kirjallisuuden lukija näkisi tämän varmasti eri tavalla kuin minä.
| 2 kohdetta - näytetään 1 - 2 |
Järjestys
|
| 2 kohdetta - näytetään 1 - 2 |
Tiedän, että minä-muoto herättää monenlaisia mielipiteitä. Tietoisesti olen sen kuitenkin tarinaani valinnut, koska kaiken a ja o on kokea asiat vain ja ainoastaan päähenkilön pään sisältä. Tarinan loppuratkaisu ei ole millään tapaa romanttinen tai eroottinen, päähenkilön ja Annan suhteessa on kyse aivan jostain muusta. Päähenkilön omat kipupisteet värittävät tarinaa ja ihmissuhteita toisinaan todellisuudesta poikkeaviksi.
Ajan kuljettaminen on siinä mielessä haaste, etten tahdo kuvailla mitään ns. turhia tapahtumia. Aika kulkee paljon päähenkilön mietteiden kautta ja niiden sisällä. Ne on tarinan fokus. Iiro herättää päähenkilön mietteillään keskellä yötä, kun ei saa rauhaa. Ja turhautuu, kun päähenkilö ei ensin kuule hänen sanojaan. Arvelin, ettei nukkumista ole tarvetta kuvata kovin tarkasti, joten siirryin aamun tapahtumiin. Jälleen kerran kuljettaen päähenkilön mietteiden kautta.
Kappalejaon muuttuminen sekavaksi tämän sivuston tekstin asettelun takia ei tee oikeutta tarinani ajan kuljetukselle. Nyt se on sekava, koska aikatasojen erot eivät näy kappalejaossa ja ovat toisinaan ristiriidassa. Alkuperäisessä tekstissäni tätä pulmaa ei ollut.