Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Muut Veneretki
QR-Code dieser Seite

Veneretki

Minulle jäi riitaisesta, mutta onnekseni lapsettomasta avioliitosta käteen matkavene. Sellainen seitsemän metriä pitkä, muovirunkoinen sisävesiristeilijä, jolla ei ole kovempaan aallokkoon mitään asiaa. Toisaalta eipä minua aallokko kiinnostakaan. Veneessä on kolmen poikamieskesäni ajan maattu naisia ja krapulaa, otettu nousua ja loivennusta. Satamasta ei ole kauhean usein vesille liikahdettu. Makuupaikkoja on tasan kaksi, enkä ole onnistunut houkuttelemaan kerralla matkaani niin monia naisia, että se olisi ikinä muodostunut ongelmaksi. Pikemminkin ongelmana on ollut se, että välillä rima on pitänyt laskea ihan maahan saakka, että on saanut edes sen toisen patjan täytettyä. Työvoittoja, jotka poikivat aamuisin kylmänväreitä ja toisinaan antibioottikuureja.

Veneen nimi on Savannah, se on sininen ja lepäilee laiturissa muutaman kilometrin päässä työpaikaltani. Satamaan on huomenna tulossa nosturiauto, nostelemaan veneitä talvipukeille, omani muiden mukana. Tänään pitäisi tyhjentää vene kaikesta turhasta, kuten patjoista, ruokatarvikkeista, tyhjistä pulloista ja käytetyistä kortongeista.

Hyppään toyotaani, ja kurvaan ensiksi mäkkärin autokaistalle. Finninaamainen kolvi pussittaa hampurilaisaterian, jonka heitän repsikan paikalle, ja jatkan matkaa kohti satamaa. Satamaan on keskustan baareista huomattavasti lyhyempi matka kuin Tampereen kaukaisimmassa lähiössä sijaitsevaan asuntooni, joten vene on etkoille ja jatkoille mitä logistisin ratkaisu. Venekerhon satama ei ole aidattu, mutta öisin alueella partioidaan vapaaehtoisvoimin, mikä on pitänyt vahingonteot kohtuullisen hyvin aisoissa ilman aitaakin. Parkkeeraan autoni niin lähelle laituria kuin pääsen, jotta minun ei tarvitsisi raahata painavia patjoja mahdottomia matkoja.

Laiturissa ei ole enää kuin muutama vene, moni on jo pistänyt paattinsa talviteloille. Roskasäiliöiden luona touhuilee joku yksinäinen äijä, muuten on täysin kuollutta. Kaikesta näkee, että veneilykausi on ohitse ja talvi tulossa. Kävelen laituria pitkin veneelleni, joka on aivan laiturin päässä, parin isomman paatin takana. Kaikki näyttäisi olevan kunnossa, kiinnitysköydet ovat pitäneet eivätkä kylmän kangistamat lokit ole jaksaneet paskoa kannelle kuin pieniä ruikkuja. Kun väännän avainta veneen oven lukossa, huomaan että roskasäiliöillä touhunnut äijä tassuttelee laituria kohti. En kiinnitä ukkeliin sen enempää huomiota, vaan astun sisälle kajuuttaan. Mistäköhän sitä aloittaisi, mietin ja katselen ympärilleni veneessä. Päätän aloittaa tyhjistä pulloista. Olen juuri saanut kaapin oven auki, ja ihastelen kesäisiä aikaansaannoksiani, kun roskasäiliö-mies astuu veneeseen.

- No mutta terveppä terve!

Virkkoo Minkkinen, ilman hymyn häivääkään. Käyttöpäällikkö Minkkinen tehtaalta. Voi vitun vittu. Minkkinen kuuluu veneseuraan yhtä todennäköisesti kuin minä kuulun Naisasialiitto Unioniin. Tämä ei ole nyt hyvä juttu.

- Terve Minkkinen, oletkos veneen ostanut?

- Miksi ostaa koko lehmää, jos tekee mieli maitoa, vai miten se nyt meni?

- No niinhän sitä sanotaan, joo.

- Lopetetaanko paskanjauhaminen?

- Lopetetaan vaan, mitä asiaa?

- Sinä saatanan kenopää olet pannut meidän Helin paksuksi. Minun Helini.

Suuni jää auki, enkä keksi sille hetkeen muutakaan käyttöä. Yllätys lamauttaa hetkellisesti. Lopulta on pakko kakistaa jotakin suusta ulos, vaikka kieli tuntuukin kuivuneen kitalakeen kiinni.

- Niin että mitä sanoit?

- Sinä olet saatana nussinut kesäpäivien aikaan meidän Heliä kolmoskerroksen neukkarissa. Jumalauta edestä ja takaa!

Tukalasta tilanteesta huolimatta en voi olla miettimättä, onko se nyt sitten hänen Helinsä vai heidän Helinsä. Enkä kyllä muista että edestä, mutta lienee nyt yhdentekevää missä asennossa heidän Heliään on tuupattu. Tuupattu on.

- Minä olen katsonut valvontakameran nauhalta, saatanan paska. Securitaksen poikien kanssa katselin kun vaimoani naitiin. Ai jumalauta!

Tulin tosiaan firman kesäjuhlilla talutelleeksi myyntisihteeri Minkkisen yläkertaan, mutta mistään neitsyen viettelystä ei kyllä voida puhua. Päinvastoin, akka kävi kiinni kuin sika limppuun.

- Olin kovasti kännissä, mutta näin on käynyt, en minä sille enää mitään mahda.

- Sinun ei kuule kohta tarvitse enää yhtään mitään.

Lihavaksi mieheksi Minkkinen toimii yllättävän nopeasti. Yhdellä sulavalla liikkeellä hän nappaa tuulipukunsa taskusta mustan pistooli, ja työntää sen lyhyen piipun sieraimestani sisään.

- Me lähdemme nyt risteilylle.

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 2 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
3.3  (2)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Veneretki 2018-02-15 06:33:15 Ryövärintytär
Arvosana 
 
3.5
Ryövärintytär Arvostellut: Ryövärintytär    February 15, 2018
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Kirjoitat hyvin, siitä ei pääse mihinkään. Dialogissa on hiukan jähmeyttä, mutta sujuu se silti. Kuvaat hyvin elämän varjopuolia, eivätkä tarinoittesi päähenkilöt ole mitään sliipattuja herrasmieshuijareita, vaan he ovat jo hakeneet suunnan elämälleen sieltä sivukujien hämärästä, eikä heillä ole mitään aikomusta sieltä poistua. Minua tämä viehättää, mutta toisaalta vertauskohtien puuttuminen ja yksipuolisuus on tarinoissasi kenties suurin ongelma. Saisit lisää särmää esiin, kun loisit joko miljööseen tai henkilöille itselleen vastakohtia. Tällaisenaan henkilöhahmot jäävät aika yksipuolisiksi. Henkilöiden taustoja ei mielestäni tarvitse selittää tuon paremmin, mutta heille voisi antaa kipupisteitä, jonkinlaisia turmeltuneisuuden alla kituvaa inhimillisyyttä, joka tuollaisessa elämäntilanteessa aiheuttaa lähinnä haittaa, mutta antaa silti viitteen siitä, että tällä juovalla ja kaikkea liikkuvaa naivalla hulttiolla on/on ollut jonkinlainen persoonallisuus - joskin nykyisellään addiktioiden ja paheiden alle musertunut sellainen.

Mutta joka tapauksessa tämä oli jälleen hieno teksti hyvältä kirjoittajalta!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
Veneretki 2018-02-14 16:18:17 Lorenzia
Arvosana 
 
3.0
Lorenzia Arvostellut: Lorenzia    February 14, 2018
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Paikoittain teksti on hyvin oivaltavaa ja sisältää ovelia sanavalintoja. Kielioppivirheitä ei tule vastaan, joten teksti on siinäkin mielessä helppolukuista.

Hieman arveluttamaan jää herra Minkkisen kova halu ja kiinnostus toistella sitä, kuinka hänen vaimoaan on pantu ihan videolle asti. Siitä tulee mieleen, että onko se hänelle jonkin sortin kiihottava elementti, joka sitten tähän loppuratkaisuun tuo ihan uuden tvistin, kun Minkkinen haluaa lähteä päähenkilön kanssa risteilylle.
Jos tämä ei ollut tarkoitus, niin vaimon naimisen hekumointia voi olla paikallaan hieman vähentää.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS