Arvostelut käyttäjältä Poketopi

Mielestäni tärkeintä kirjoittamisessa on nimenomaan se, että se on mielekästä. Ensinnäkin kirjoittaja lähtökohtaisesti kirjoittaa aina ensin, joko itselleen tai sitten muusalleen. Olkoon se muusa sitten vaikka puoliso, oma äiti tai saunan tonttu. Niin aina kerro tekstisi jollekin!!! Kirjoitusvirheitä tekevät kaikki oli sitä lukihäiriötä tai ei. Itsekin joudun oikolukemaan tekstini aina moneen kertaan. Käännöskirjallisuuden ystävänä sorrun hyvin usein ajatuspilkkuihin tai jätän kaksoispisteen laittamatta. Tietokone avustaa hyvin paljon sanavirheissä, mutta yhdyssanat nuo kieliopin pirulaiset värittävät omia tuotoksiani virheellisyydellään. Joskus tulee kirjoitettua sanapari yhteen tai yhdyssana erikseen. Mutta ne ovat niitä teknisiä juttuja, ne opitaan oli sitä lukihäiriöitä tai ei, joillekin se on vaikeampaa toisille helpompaa.

Tekstin sielu, -kirjailijan sielu-, ratkaisee onko tuotos roskaa vai aarre, tässä tulee sitten luonnollisesti mielipide eroja. Sielukkuutta onkin sitten vaikeampi määritellä, se on yksinkertaisesti se juttu joka ratkaisee. Se on se asia, jääkö kirja kesken vai saako sen luettua loppuun, ja se oliko kirja/teksti hyvä vai huono.

Palaute, oli se sitten hyvää tai huonoa. Yleensä siitä oppii jotakin. Hyvin annetusta huonosta palautteesta oppii kaikista parhaiten. Huonosti annetusta hyvästä palautteesta vähiten, jos mitään.

Sitten palautteen antamisesta. Siitä oppii aivan jumalattomasti. Sitä kannattaa yrittää antaa!!! Se on aivan törkeän hyvää editointi harjoitusta. Se on sama asia, joka tulee kakkos- tai kolmoskierroksella omalle tekstille tehtyä.

Tästä voisi turista pitempäänkin, mutta sinnikkyys, kiinnostus kirjoittamiseen ja ehkä omanlaatuinen tyhmyys ja hulluus tarvitaan, kun avataan tekstejä ventovieraille, olkoonkin vieraat sitten tätä kautta ainakin suunnilleen samanhenkisiä ja kiinnostuneita kirjoittamisesta.

Alleviivaat kaiken tämän viimeiseen virkkeeseen. Älä lannistu!!!

Moi.
Mielenkiintoinen teksti. Pidän dystopia tyylisistä tarinoista tällä hetkellä varmaan eniten. Pisteet siitä. Kielioppi kohtuullisen hyvällä tasolla, lauserakenteissa vielä hiomista. Johtuu varmaan samasta syystä kuin itselläni: Kiirehtinyt tekstieni kanssa ja postaan ne keskeneräisinä.

Pari vinkkiä mistä hyötyisit. Kirjoita selvyyden vuoksi alun päiväkirja osuus kursiivilla, käytä sitaatti merkkejä vain dialogissa.
Vältä turhaa toistoa. Onko esim. mellakalle jotain synonyymejä?

Tee reilusti kappalejakoja. Saat tekstistä ilmavampaa. Rivinvaihtoa voi käyttää aina, kun tapahtuu siirtymä tai silloinkin kun ruvetaan puhumaan jostain uudesta asiasta. Sen lisäksi vaihda riviä dialogissa, kun tekijä muuttuu.

Muutamissa kohdissa idea vähän hukkui. Lue itse tekstiäsi ääneen. Mielellään ilman ajatusta, monotonisella äänellä ja sitten mieti mitä tuli sanottua. Oliko nyt oikein vai pitääkö virkkeessä muuttaa sanajärjestytä.

Hyvä hyvä. Kiitos tekstistäsi.

Hyvin arkirealistinen kuvaus vapun tapahtumista. Kieli oli paikoin hyvinkin rikasta ja kuvailevaa, mutta jostain sieltä kumpusi läpi kiireys. Joitain välimerkkejä oli jäänyt puuttumaan...

Väistelin vastaantulevia lapsiperheitä ja lasten vappupalloja katsellessani mietin mielessäni...

...Tässä kohdassa unohtunut merkki muuttaa lauseen merkityksen. Nyt väisteillään myös vappupalloja, ei tyydytä vain katselemaan.

Ajatuksen kanssa uudelleen kirjoittaminen ja pieni jäsentely, eli mitä minä haluan sanoa juuri tässä kohdassa, olisi ehkä paikallaan. Selvästi oma ääni tarinassa oli, eli ilman muuta jatka kirjoittamisen parissa. Kiitos.

Tarinan sisältöön en liiemmin paneudu, koska niin kuin sanoit se on osa pitempää tekstiä. Mielestäni katkelma vaatii täydellisen uudelleen kirjoittamisen. Ensimmäinen lause jo vaatii tankkausta ja uskon että uudelleen kirjoittamisen jälkeen se muuttuu paljon. Kiinnittäisin huomiota pitkiin lauseisiin, voisiko katkaista "ja" sanan kohdalla. Kyllä se siitä. Normaalia tekstin työstöä kirjoittaa senkin jälkeen, kun ei ole enää kivaa. :)

Yleensä puhekieltä käytetään dialogissa, ja kerronnassa käytetään sitten ihan kirjakieltä. Nyt ne olivat sekoittuneet. Tehokeinona kiroilu saattaa olla tarpeellista, kun luodaan mielikuvaa hahmosta, mutta sitten se olisi parasta unohtaa. Koska esimerkiksi, "pirskules", ei tarkoita mitään. Jos hahmo pettyy, voi käyttää kerronnan keinoja, esimerkiksi hahmon kasvot synkkenivät tai puri leukapieliään yhteen, yms.

Dialogi siis tarinassa ontui. Harmi, että dialogia oli koko kirjoitusnäyte.

Kirjoita jokin pieni pohjustus tuohon tarinaan ja mieti sitten nykyhetken dialogi tapahtumia ja esittelyä eteenpäin. Esimerkiksi vaikka...

Sairaalan yöpäivystyksen ovet avautuivat.
Rikollisen näköinen mies tuki langanlaihaa kalpeaa miestä, joka oli loukannut jalkansa.
Sitten voi vaikka aloittaa dialogista... Esim.

-Mistä helvetistä täällä saa apua!

Näin toimien saat helposti selvitettyä jo NE TÄRKEÄT KYSYMYKSET. Kuka, mitä, missä, milloin? Lukijan mielikuvitus hoitaa kyllä mitä esimerkiksi sairaalassa voi tulla vastaan, kuten lääkärit ja hoitajat.

Toivottavasti tästä on apua. Kannattaa kirjoitella lyhyitä tekstejä, vaikka vain yhden tai kahden liuskan mittaisia tarinoita ja hioa sitä kerrontaa ennen kuin siirtyy romaaneihin. Harva aloittaa juoksuharrastuksen maratonista. Ja jokainen liuska mitä sitä ennen on kirjoitettu on sinun työkalupakissasi sitten kun tulee aika kirjoittaa se suuri romaani.

Ei muuta kuin kynä sauhuamaan. Muista tarinassa on oltava alku, keskikohta ja loppu. Lisäksi olisi suotavaa jollain tasolla käydä ilmi kuka, mitä, missä ja milloin.

Teksti on ihailtavan soljuvaa, sellaista mitä lukee mielellään. Kirjoitusvirheitä ei ole, tai jos niitä sieltä rupeaa etsimään, niin jotain on mennyt lukijalta ohi.

En ole aikaisemmin arvostellut tekstejäsi, yksinkertaisesti siitä syystä etten koe pystyväni antamaan teksteistäsi palautetta. Ei ole mitään lisättävää. Sinulla on paketissa kaikki koossa. Tulee sellainen olo kuin sillä kuuluisalla isäänsä nus***aan opettavalla, jos siihen jotain lisää. Puoli tähteä pois, vaikka siitä syystä, että epäselväksi jäi johtuiko manalanfiilis kuokkimaan jääneestä Verneristä pelkästään, vai siitä ettei Verneri lähtenyt johdattamaan pappavainaata valoon. Vai sekä että.

Ehkä jos jotain uskaltaa sanoa... Kakkos/kolmos kierroksella, kun kirjoittaa tekstiä uusiksi, niin kiinnitä huomiota jossain määrin alistuskonjuktiohin. Lauseenvastikkeiden sopivalla viljelyllä uskon, että saat maustettua tekstiäsi entisestään.

Esimerkiksi heti ensimmäinen rivi...
Sunnuntaisin omenantuoksuisen huuhteluaineen imelä haju levisi huoneisiin, kun äiti pesi menneen viikon pyykit pappavainaan perinnöllä

Sunnuntaisin omenantuoksuisen huuhteluaineen imelä haju levisi huoneisiin äidin pestessä menneen viikon pyykit pappavainaan perinnöllä

Ehkä ei paras lause esimerkiksi pituutensa vuoksi, mutta kuitenkin. Varsinkin, kun haju ei nimenomaisesti leviä pyykin pesun jälkeen, vaan voi levitä samalla, jolloin sivulausetta ei tarvita selkiyttämään aikamuotoja, eikä näin ollen tee tekstistä tarpeettoman raskasta (kaunopuheista) ja vaikeaselkoista.

Mielenkiintoinen tarina sieltä tulossa, odottaa vain kirjaimiksi muodostumista.

Muutaman vinkin antaisin: Näytä, älä kerro.

Eli alun olisit voinut ihan hyvin jättää kertomatta... sen sijaan nti. Grey olisi voinut nimetä hänet, ehkä myös täsmentää vaikka olet jo 12-vuotias, pitäisi sinun kello jo osata. Tällä tavalla saat näytettyä.

Erota dialogissa keskustelijat rivinvaihdolla.

Kannattaa lukea omaa tekstiä ääneen. Kappaleen kun olet saanut valmiiksi hio se kokonaisuudessaan hyväksi. Ja ennen kaikkea jatka kirjoittamista, siinä sitä oppii.

Kutkuttava tarina. Pientä huolimattomuutta tekstissä, mikä ei näin lyhyessä tarinassa ole kovinkaan hyvä juttu. Pidä aikamuodot vakiona. Esim kohdassa "Olin huomannut... ja samassa lauseessa ...olen ihmetellyt..." Tiputa olen sana kokonaan.

Lisäksi pilkkusääntöä hioisin vielä. Ja- sanan eteen ei pilkkua, jos lauseessa yhteinen nimittäjä. Lisäksi ajatuspilkut pois. Ei haittaa itseä, eikä keskiverto lukijaa, mutta tekee tekstistä kömpelöä, ja antaa hiomattoman vaikutelman. Kyllä se siitä. Ei kaikki ole äikänopeja, kuten ei myöskään allekirjoittanut. Keep on writing. Hyvä.

Viisivuotiaaksi Allylla on hieman kypsät ajatukset. Ehkä teini-iässä moiset ajatukset saattavat pulpahtaa pintaan, muttei toivottavasti noin nuorena. Maaseudulla voidaan naapureille työskennellä muunakin kuin siivoojina tai apulaisina. Olisit kirjoittanut apuna esimerkiksi maataloustöissä. Tarinan uskottavuus ongelmat söivät niin sanotusti tarinasi, joka oli kieliopillisesti suhteellisen oikein. Mitä jos koittaisit enemmän havainnollistaa kuin sanoa asioita suoraan. Kuten olitkin kirjoittanut kohdassa: "Hän painoi korvansa tiukemmin puuovea vasten. Hän kuuli vain sydämensä pamppailut ja autojen äänet kaupungista." Tässä kaikki ymmärtävät, ettei oven takaa kuulu mitään, vaikket ole sitä kertonutkaan vaan havainnollistanut. Mitä jos havainnollistaisit muutkin asiat mitkä olit kirjoittanut, heitteillejätön, alkoholismin, turvattomuuden. Miten nämä vaikuttavat nuoreen Allyyn ja saavat tämän ajattelemaan murhan himoisia ajatuksia.

Loistava arkielämän seikkailun kuvaus. Välimerkit ja kirjaimet omilla paikoillaan. Ehkä dialogi tarinassa olisi toiminut ilman sitaatti merkkejäkin koska varsinaista vuoropuhelua ei ollut, mutta se on vain maku kysymys. Olit onnistunut kirjoittamaan tasaisella temmolla, joka sopikin vielä tarinaan. Kuvaus oli hyvää, taitavasti käytetty lehden rapinaa ja junan jyskytystä. Ateriasta puuttui kuitenkin tuoksu, jos jostain täytyy jotain sanoa. Taitavaa, sujuvaa, tavoiteltavaa tekstiä. Näkee että olet nähnyt vaivaa, oikolukenut ja kirjoittanut uusiksi. Puolitähteä pois koska huippukohta tuntui lopulta varsinaiselta deus ex machinalta. Ei muuta kuin ranteet vetreiksi ja lisää tekstiä. :)