 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Mielestäni tärkeintä kirjoittamisessa on nimenomaan se, että se on mielekästä. Ensinnäkin kirjoittaja lähtökohtaisesti kirjoittaa aina ensin, joko itselleen tai sitten muusalleen. Olkoon se muusa sitten vaikka puoliso, oma äiti tai saunan tonttu. Niin aina kerro tekstisi jollekin!!! Kirjoitusvirheitä tekevät kaikki oli sitä lukihäiriötä tai ei. Itsekin joudun oikolukemaan tekstini aina moneen kertaan. Käännöskirjallisuuden ystävänä sorrun hyvin usein ajatuspilkkuihin tai jätän kaksoispisteen laittamatta. Tietokone avustaa hyvin paljon sanavirheissä, mutta yhdyssanat nuo kieliopin pirulaiset värittävät omia tuotoksiani virheellisyydellään. Joskus tulee kirjoitettua sanapari yhteen tai yhdyssana erikseen. Mutta ne ovat niitä teknisiä juttuja, ne opitaan oli sitä lukihäiriöitä tai ei, joillekin se on vaikeampaa toisille helpompaa.
Tekstin sielu, -kirjailijan sielu-, ratkaisee onko tuotos roskaa vai aarre, tässä tulee sitten luonnollisesti mielipide eroja. Sielukkuutta onkin sitten vaikeampi määritellä, se on yksinkertaisesti se juttu joka ratkaisee. Se on se asia, jääkö kirja kesken vai saako sen luettua loppuun, ja se oliko kirja/teksti hyvä vai huono.
Palaute, oli se sitten hyvää tai huonoa. Yleensä siitä oppii jotakin. Hyvin annetusta huonosta palautteesta oppii kaikista parhaiten. Huonosti annetusta hyvästä palautteesta vähiten, jos mitään.
Sitten palautteen antamisesta. Siitä oppii aivan jumalattomasti. Sitä kannattaa yrittää antaa!!! Se on aivan törkeän hyvää editointi harjoitusta. Se on sama asia, joka tulee kakkos- tai kolmoskierroksella omalle tekstille tehtyä.
Tästä voisi turista pitempäänkin, mutta sinnikkyys, kiinnostus kirjoittamiseen ja ehkä omanlaatuinen tyhmyys ja hulluus tarvitaan, kun avataan tekstejä ventovieraille, olkoonkin vieraat sitten tätä kautta ainakin suunnilleen samanhenkisiä ja kiinnostuneita kirjoittamisesta.
Alleviivaat kaiken tämän viimeiseen virkkeeseen. Älä lannistu!!!
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Jaa niin se palaute. Hyvä palaute mielestäni sisältää seuraavat elementit: vittumaisuus. Ole pilkunnussija. Valita KAIKESTA mikä on vastaan virallista kielioppia. Pilkut, isot kirjaimet, sanojen taivutus. Ole kokonaisuudennussija. Tuhoa virkkeet jotka eivät rakenna kokonaisuutta. Tapa paskat sanat. Katso typografiaa; onko teksti yhtä sössöä? Tulevatko repliikit hyvin esille? Onko niitä vitun repliikkejä ylipäätään?! (kaunokirjallisessa tekstissä on pakko olla repliikinomaisia lauseita, muuten se on tylsännäköistäkin)
Ole kriittinen pappi. Jos kirjoittajalla ei ole mitään sanottavaa, lähetä hänet takaisin nykyelämän kiirastuleen. Sano, että kasvaa lisää. Jos se ei mene perille, vihjaa että hän on äpärä. Tai että vähintäänkin tyttö- tai poikaystävä pettää. Ehkä lapsi on kääntynyt islamiin. Whatever. No... kunnon tyyppi ei niin sano vaan hän sanoo: kiva tarina, ja ihan taitavasti kirjoitettu, mutta näkökulmaa voisi tarkistaa.
Palautteen antajalla on velvollisuus tuoda oma mielipide esille. Ja perustella se. Se hyödyttää niin sen saajaa kuin sen antajaa. Somessa on vallalla ääri-idiootti-palaute. Kirosanoilla höystetty tunteellinen purskautus minkä ikinä toimijan puolella on tyypillinen terapeuttis-vihan-ilmaisu. ME täällä emme sellaiseen sorru, vaan analysoimme sanomisemme ja teemme siitä taideteoksen. Toki täytyy muistaa, että se ei saa olla liian taiteellinen, sillä palautteen saajan tulee ymmärtää palautteen vakavuus.
Että silleen. Minä olen nyt hullu, mutta jatkakaa te hyvät filosofit ja dramaturgit.
T