”Eespäin eespäin tiellä taistojen” hoilasin synnytyspöydällä ja vedin ilokaasua naamarin kautta keuhkoihini, kunnes synnytyshuoneen ovi vetäistiin auki ja sisään tuli kaksi kätilöä. Toinen kätilöistä näytti vinttikoiralta maratoonarin vartalossaan ja toinen pyöreän punakka oli sen näköinen, että olisi juuri juossut sen maratonin.
Pienempi kätilöistä totesi puoliksi itselleen, puoliksi punakalle kätilölle, että olisikohan tuo pitänyt puhalluttaa ennen kuin sen päästää saliin. Nyt kuulosti olevan myöhäistä, koska olin jo ehtinyt vetää ilokaasua pitkät tovit.
Juuri kun olin tempaisemassa pitkät henkoset ilokaasua, päätti pienempi kätilö sulkea kaasuhanan ja totesi tylsästi, ”nyt aletaan synnyttämään”
Yritin sanoa jotain vastaan, mutta en ehtinyt kun punakka kätilö keskeytti minut.
”Ei pikkurouva sitä palkintoa saa jos ei ensin vähän ponnistele” toteaa pulskanpunakka kätilö minulle.
Taas tätä. En ole kovin pieni enkä rouva ensinkään, ajattelin.
”No, niin nostapa jalat näihin telineisiin ja sitten kun minä sanon, saat alkaa hitaasti työntämään”¨
Siitä innostuneena päätin hoilata entistä kovemmalla äänellä ” työn orjat sorron yöstä nouskaa…”, kunnes kätilö keskeytti minut ja kielsi laulamasta. Kuuluu kuulemma naapurisynnytyssaliin asti.
Aiemmin päivällä olin kävellyt kaupungin halki kohti toria, jossa vasemmistopuolueet juhlivat vappua aurinkoisessa ilmassa. Matkalla ohittelin eilisestä juhlinnasta toipuvia hoipuvia haalaripukuisia opiskelijoita. Muutama haalariasuinen teekkari seisoi etukenossa vasten kaupungintalon kivijalkaa ja uskaliaasti lorotteli nestettä kaupungintalon vielä mustalla mullalla olevaan kukkapenkkiin. Kaikilla oli kiire johonkin, eikä kukaan ehtinyt tätä paheksumaan.
Väistelin vastaantulevia lapsiperheitä ja lasten vappupalloja katsellessani mietin mielessäni, että säästöä tämäkin, kun on vappupallo mukana omasta takaa. Vaikka kuka aikuinen nyt vappupallon itselleen ostaa. Korkeintaan joku vahvemmasta vappusimasta iloinen teekkarinuorukainen haalarinsa koristukseksi.
Ohitin kirkon viereisen puiston ja olin täysin vakuuttunut siitä, että tori olisi tänäkin vappuna hyvä valinta. Kirkkopuistosta huokui porvariston hilllitty charmi, kun rouvat kotelomekoissaan ja kalliissa korkokengissään kohottivat maljoja yhdessä tummiin pukuihin ja popliinitakkiin pukeutuneiden miestenstä kanssa. Kaikilla tietenkin ylioppilaslakit päässä. En missään nimessä olisi tänään halunnut törmätä äitiini ja hänen tyylikkäisiin lady-ystäviinsä. En olisi kestänyt rouvien uteliaita katseita. Eiväthän he suoraan minulta mitään olisi kysyneet, uteliaisuus piti hillitä. Ei saanut suoraan kysyä.
Vaikka eipä tilani tänään kellekään epäselväksi jäänyt, sen verran iso mahani jo oli. Ainoa takki, joka mahtui päälleni oli toppatakki ,ja turvonneisiin jalkoihini olin pinnistelemällä saanut mahdutettua lenkkarit. Varsinainen kevätasu siis.
Kun saavuin torille, oli vappumarssi jo saapunut perille ja punaliput asetettu komeaan riviin esiintymislavan lähelle. Torvisoittokunta soitti viimeisiä säveliä Kansainvälisestä marssista ja hetkenpäästä puhujapönttöön asteli televisiouutisista tuttu vasemmistonainen. Kuuntelin puhetta hetken, enkä tuntenut aatteen paloa rinnassani. Päätin lähteä kotiin. Vilkuilin vielä ympärilleni toivoen näkeväni sinut.
Vuosi sitten vappuna olimme opiskelijaporukalla päättäneet kapinoida taustaamme vastaan ja suuntasimme juhlimaan vappua työväenliikkeen torijuhlaan. Vappuaattona olimme valmistautuneet teeman minun opiskelija-asunnossani lukemalla Aulikki Oksasen runoja ja kuuntelemalla työväenlauluja.
Tosin emme soittaneet vallankumoukselllisia lauluja kovinkaan kovalla, jotta yksikään naapuri ei tulisi valittamaan musiikin äänekkyydestä. Loppuillasta äänentaso kumminkin vähän nousi, mutta luotin siihen, että jugendtalon vahvat kiviseinät toimisivat hyvänä äänieristeenä.
Levyt ja runokirjat olin lainannut kirjastosta ja se oli minulle uutta, koska yleensä ostan levyt levykaupasta ja kirjatkin uutena. Lainatessani aineistoa kuulin mielessäni isäni paheksuvan äänen, kun hän totesi, ”kirjasto on köyhiä varten”
Opiskelija-asuntoni, tilavan kaksion. olin saanut perinnöksi isältäni ja se sijaitsi kaupungin ydinkeskustassa, josta oli helppo suunnata illanviettoon keskustan trendikkäisiin ravintoloihin.
Pari opiskelijakaveriani oli jäänyt vappuaattoiltana minun luokseni yöksi ja olimme parantaneet maailmaa pitkälle aamuyöhön.
Vappupäivän aamuna suuntasimme keskiluokkaista kotitaustaamme vastaan kapinoiden vasemmistopuolueiden vappujuhlaan. Samalla peläten, että joku vanhempiemme tuttu näkisi meidät ja kertoisi luokkaretkestämme vanhemmillemme.
Kun saavuimme torille oli vappumarssi punalippurivistöineen juuri saapumassa torille poliisiauton johdolla. Tunnistimme eilen kuuntelemiamme työväenmarsseja ja yritimme eläytyä luokkaretkeen todenteolla ja lauloimme mukana, sen mitä sanoista ulkoa muistimme. Asetuimme läheisen toriravintolan terassille katselemaan kun punalippurivistöt järjestäytyivät esiintymislavan viereen.
Hain itselleni kuohuviiniä sisältä ravintolasta ja kun palasin terassille olit jo saapunut paikallesi puhujapöntön taakse ja mitä ilmeisimmin pidit hyvän palopuheen, koska sait puheesi pidettyäsi pitkät suosionosoitukset.
Puheesi aikana pöytäseurueeseemme oli liittynyt myös tiedotusoppia opiskeleva ystäväni, joka kertoi minulle sopineensa sinun kanssasi haastatteluajan heti vappupuheesi jälkeen. Muut opiskelijakaverini olivat eilisillan jälkeen sen verran väsyneitä, että he päättivät lähteä kohti kotia. Jäimme toimittajaopiskelijaystäväni kanssa odottelemaan sinua ja ystäväni lupasi, että jos vaan sinulle sopii, voisin olla haastattelussa mukana valokuvaajan ominaisuudessa. Ystäväni ojensi minulle kameran.
Itse opiskelin taidehistoriaa ja valokuvausta, jotka molemmat olivat vanhempieni mielestä täysin turhia oppiaineita.
Haastattelun loputtua ystäväni halusi lähteä kirjoittamaan juttua valmiiksi ja minä jäin kanssasi kahden terassinpöytään. Ehdotit, että lähtisinkö kanssasi vappulounaalle paikalliselle työväentalolle, joka sijaitsi aivan torin lähellä ja siirryimme sinne jatkamaan iltapäivää. Alkuillasta jatkoimme matkaa minun asunnolleni.
Tapasimme harvakseltaan loppukevään ja kesän aikana, koska sinulla oli niin paljon töitä ja ammattiyhdistysliikkeen kokouksia. Ethän edes asunut täällä, vaan sinulla oli kotisi toisella paikkakunnalla
Syyskuussa et enää vastannut puheluihini ja myöhemmin syksyllä huomasin sanomalehdessä haastattelusi ja lehtikuvassa poseerasit yhdessä perheesi kanssa.
Kun tänään tulin torilta kotiin, riisuin takkini ja kumarruin avaamaan lenkkarieni nauhoja, kun lapsivesi meni. Soitin synnyttäjien päivystykseen ja saamieni ohjeiden mukaisesti hakeuduin synnytyssairaalaan, jossa pääsinkin melkein heti synnytyssaliin, koska supistuksia tuli niin tiheäsi.
”no niin, rouva ponnistaa nyt sitten oikein kunnolla” komensi toinen kätilöistä. Tottelin ja tyttäreni syntyi toukokuun ensimmäisen päivänä iltana.
Päätin lähettää sinulle tekstiviestin ja kuvan tyttärestämme aiemmin netistä etsimääni työnumeroon. Viestiin kirjoitin, ”hei isi, terveisin Natalia”
Seuraavana aamuna heräsin kolmen hengen potilashuoneessa siihen kun sairaalan kukkakaupan lähetti toi yöpöydälleni kymmenen punaisen ruusun kimpun. Tiesin heti keneltä ne olivat….
