Yleensä puhekieltä käytetään dialogissa, ja kerronnassa käytetään sitten ihan kirjakieltä. Nyt ne olivat sekoittuneet. Tehokeinona kiroilu saattaa olla tarpeellista, kun luodaan mielikuvaa hahmosta, mutta sitten se olisi parasta unohtaa. Koska esimerkiksi, "pirskules", ei tarkoita mitään. Jos hahmo pettyy, voi käyttää kerronnan keinoja, esimerkiksi hahmon kasvot synkkenivät tai puri leukapieliään yhteen, yms.
Dialogi siis tarinassa ontui. Harmi, että dialogia oli koko kirjoitusnäyte.
Kirjoita jokin pieni pohjustus tuohon tarinaan ja mieti sitten nykyhetken dialogi tapahtumia ja esittelyä eteenpäin. Esimerkiksi vaikka...
Sairaalan yöpäivystyksen ovet avautuivat.
Rikollisen näköinen mies tuki langanlaihaa kalpeaa miestä, joka oli loukannut jalkansa.
Sitten voi vaikka aloittaa dialogista... Esim.
-Mistä helvetistä täällä saa apua!
Näin toimien saat helposti selvitettyä jo NE TÄRKEÄT KYSYMYKSET. Kuka, mitä, missä, milloin? Lukijan mielikuvitus hoitaa kyllä mitä esimerkiksi sairaalassa voi tulla vastaan, kuten lääkärit ja hoitajat.
Toivottavasti tästä on apua. Kannattaa kirjoitella lyhyitä tekstejä, vaikka vain yhden tai kahden liuskan mittaisia tarinoita ja hioa sitä kerrontaa ennen kuin siirtyy romaaneihin. Harva aloittaa juoksuharrastuksen maratonista. Ja jokainen liuska mitä sitä ennen on kirjoitettu on sinun työkalupakissasi sitten kun tulee aika kirjoittaa se suuri romaani.
Ei muuta kuin kynä sauhuamaan. Muista tarinassa on oltava alku, keskikohta ja loppu. Lisäksi olisi suotavaa jollain tasolla käydä ilmi kuka, mitä, missä ja milloin.