Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Muut Kirjoitushaaste (kuolema): Verneri
QR-Code dieser Seite

Kirjoitushaaste (kuolema): Verneri Hot

Sunnuntaisin omenantuoksuisen huuhteluaineen imelä haju levisi huoneisiin, kun äiti pesi menneen viikon pyykit pappavainaan perinnöllä: vanhalla rouskuvalla pesukoneella, joka löyhkäsi eltaantuneelta ja ilman huuhteluaineen yliannostelua sai meidät haisemaan samalta. Green Apple ei sekään pelastanut vaatteita täysin, sillä iltapäivään mennessä aromi haihtui ja kannoimme taas mukanamme samaa tympeää hajua kuin pappa oli viimeiset elinvuotensa kantanut.

Hautajaisten jälkeen pappa oli poissa, mutta kuoleman tuntu oli tullut jäädäkseen. Äiti nimesi sen Verneriksi, koska oli nähnyt unta, jossa musta korppi lensi vapaana papan työhuoneessa ja äidin kysyessä mitä korppi siellä teki, oli se nokkaansa aukaisematta ilmoittanut nimekseen Verneri ja asiakseen hakea pappa manalaan. Sen jälkeen kuolemalla oli nimi, melkein luonnekin, koska se oli niin vahvasti läsnä. Joskus äiti totesi pöytää kattaessaan, että ”kyllä se pitäisi tuolle Vernerillekin lautanen laittaa, vaikka ruumiiton onkin. Ei koti ole koti ilman kummitusta.” Mutta kummitus se ei ollut, me molemmat tiesimme sen. Verneri oli jotain raadollisempaa kuin pelkkä hahmoton henki, siinä oli jotain hyvin perimmäistä ja iäistä. Sellaista, joka ei ollut kiinni ihmisessä ja olevaisessa sen enempää kuin uskonnossa tai biologiassakaan, sillä se oli ollut olemassa paljon ennen elämän syntyä. Verneri oli kuin loppu ja alku samassa pisteessä, kaavaton yhtälö ilman lopputulemaa.

Verneri ei tuntunut vieraalta, vaikka sen läsnäolo työnsi meidät ahtaalle, eikä aikaakaan, kun pappavainaan työhuone valtasi tunnelmallaan koko talon. Sillä oli ihmeellinen kyky tasoittaa hajuja ja makuja. Jopa huuhteluaine sai multaisen sivuaromin ja keittiöön levisi vieno maakellarin tuoksu, joka totuttelun jälkeen alkoi tuntua nenässä miellyttävämmältä kuin yrttien ja paistetun lihan aromi. Maakellarin tuoksussa ei ollut nälkä, joten ruokailun sijaan istuimme äidin kanssa hiljaisina keittiössä, kuuntelimme kaappikellon raksutusta ja hengitimme syvin, pitkin vedoin Vernerin läsnäoloa.

Ensimmäisen Vernerin läsnäoloon liittyvän haittapuolen huomasin, kun suku lopetti kyläilyn. Serkut ja tädit ottivat taloon etäisyyttä ja toisinaan puhelimessakin luulivat kuulevansa ääniä, joita ei varmasti kuulunut, ja mummo vakuutti linnun rääkäisseen suoraan korvaansa kesken puhelun. Sen jälkeen soitotkin harvenivat. Täti sanoi, että olimme liian alakuloista seuraa, mutta äidin mielestä papan kuoleman jälkeinen surutyö ei enää tuntunut surutyöltä, koska meillä oli Verneri. Lopulta meistä tuli se ”outo perhe, joka asui siinä kummitustalossa”, johon kukaan ei uskaltanut jalallaan astua, ja salaa mielessäni olin tyytyväinen siihen, ettei kukaan tullut sotkemaan huoneen nurkkaan pinottuja tärkeitä papereita: papan tutisevin sormin sanomalehdistä irti leikkaamia kuolinilmoituksia, ja Valittuja Paloja, joita pappa oli eläessään vaalinut kuin elämää suurempaa aarretta.

Vähitellen haittapuolia ilmaantui lisää. Ruokahaluttomuus vei voimia ja äiti vietti yhä enemmän aikaa makoillen sängyssä tai olohuoneen sohvalla. Minuakaan ei mikään huvittanut. Viihdyin pitkiä aikoja huoneessani tuijottaen kuviollisia tapetteja, joissa köynnökset kiemurtelivat kohti kattoa kuin valtoimenaan rehottavat villiviinit taruihin unohtuneen Edenin porttipylväissä. Lopulta tunsin eläväni enemmän Vernerin maailmassa kuin siinä, missä minulla joskus oli ollut ystäviä ja koulu ja tulevaisuudensuunnitelmia.

Kaikki muuttui, kun koulussa huomattiin jatkuva poissaoloni. Ensin kynnykselle ilmaantui opettaja, joka tuvan puolelle päästyään nyrpisti nenäänsä ja kääntyi kannoillaan palaamatta koskaan. Siitä hetkestä asiat alkoivat vieriä eteenpäin. Opettajan jälkeen saapuivat sosiaaliviranomaiset ja poliisit, jotka sisään astuessaan ryhtyivät haravoimaan taloa ruumiin pelossa löytämättä muuta kuin tunkkaisen komeron, jonne pappa oli ennen kuolemaansa järjestänyt vaatteensa monen vuosikymmenen ajalta. Äiti seisoi pöllämystyneenä keskellä tuvan lattiaa jalat ja käsivarret harallaan, pitkät hiukset hajallaan, ja suu raollaan juuri sen verran, että ulko-ovesta sisään tulvinut happirikas ilma pääsi sisään, mutta sanoja ei mahtunut ulos. Pitkästä aikaa talo täyttyi puheesta, ruuan tuoksusta ja elämästä, joka työnsi Verneriä yhä kauemmas äidistä ja minusta. Siivoojat saapuivat moppeineen ja pyyhkeineen ja sosiaalihuolto kustansi äidille uuden pesukoneen, jonka puhdas rumpu pyöritti pappavainaan kuolleet solut irti elävien vaatteista. Huuhteluainekin vaihdettiin ja vihreän omenan sijaan huoneet alkoivat tuoksua raikkaalta kesätuulelta.

Pappavainaan huoneeseen paennut Verneri ei ollut pahoillaan. Se leyhytteli kiiltävillä mustilla siivillään nurkkaan pinottuja papereita suuressa korkeakattoisessa huoneessa, jonka avatuista ikkunoista virtasi sisään ulkosaunan piipusta tupruttavan savun ja lumen alta paljastuneen märän mullan tuoksua, kunnes lehahti lentoon ja pyrähti pappavainaan vanhojen talvitakkien helmoissa kohti valoa.

Vielä tänäkin päivänä kuolevaisuutta pohtiessani muistan tuon kauniin sinimustan korpin, joka tuoksui maakellarilta ja vei eläviltä elämän nälän. Siinä ei ollut mitään pelottavaa, ei mitään kipeää tai pahaenteistä, se vain hengitti henkeä niin kuin me hengitämme happea, tarkoittamatta mitään pahaa.

Ylläpidon palaute

 
Kirjoitushaaste (kuolema): Verneri 2017-04-10 18:22:10 Alapo80
Arvosana 
 
3.5
Alapo80 Arvostellut: Alapo80    April 10, 2017
#1 Arvostelija  -   Kaikki arvostelut

Moikka Ryövärintytär!

Tässä on kaunis ja ikiaikainen sanoma korpista. Tuo jumalainen lintu tunnettiin nimenomaan tuonelan sanansaattajana ja kuoleman kertojana. Hyvä valinta! Pidin!

Kerrontasi on selkeää ja pääosin helppolukuista. Tunnelma on seesteinen ja synkkä, kuten aiheeseen sopiikin.

"...samaa tympeää hajua kuin pappa oli viimeiset...".
Tuossa ennen kuin konjunktiota kuuluu olla pilkku :) Muista aina, että konjunktioiden tehtävä on erottaa lauseet toisistaan. Ne kuuluu pilkuttaa.

Kirjoitat paikoin tosi pitkiä virkkeitä.
"Äiti nimesi sen Verneriksi, koska oli nähnyt unta, jossa musta korppi lensi vapaana papan työhuoneessa ja äidin kysyessä mitä korppi siellä teki, oli se nokkaansa aukaisematta ilmoittanut nimekseen Verneri ja asiakseen hakea pappa manalaan.".
Ajatukseni:
"Äiti nimesi sen Verneriksi. Hän oli nähnyt unta, jossa musta korppi lensi vapaana papan työhuoneessa. Äidin kysyessä, mitä korppi siellä teki, oli se nokkaansa aukaisematta ilmoittanut nimekseen Verneri ja tulleensa hakemaan papan manalaan.".
Eli hieman lyhyempiä ja yksinkertaisempia lauseita.

"Verneri oli kuin loppu ja alku samassa pisteessä, kaavaton yhtälö ilman lopputulemaa.". Hyvä! :)

Sanajärjestys.
"Minuakaan ei mikään huvittanut.".
Ajatukseni:
"Minuakaan ei huvittanut mikään .".

Jäin tässä kenties eninten kaipaamaan erilaista loppua. Vaikka teitkin onnellisen lopun, niin kenties ikuiseen pimeyteen ja kuolemaan vajoaminen papan siivellä, ja vasta sen jälkeen korpin lehahtaminen valoon, olisi mielestäni sopinut paremmin.
Koetin löytää tästä sellaista syvempää ajatusta, ja musertava suru oli lähimpänä sitä, mitä kykenin saamaan irti. Ja siinäkin valossa surun tuoma kuolema olisi voinut sopia tarinaan hyvin.

No kuitenkin! Pidän tavastasi kirjoittaa ja pidin tästä novellista!

Kiitos!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
 

Arvostelut

View all user reviews

Käyttäjien arvostelu: 6 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
4.4  (6)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Kirjoitushaaste (kuolema): Verneri 2017-04-06 08:33:46 Hanna
Arvosana 
 
4.5
Hanna Arvostellut: Hanna    April 06, 2017
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Upea, persoonallinen tarina! Ainakin itselle Vernerin symboliikka välittyi erittäin hyvin, ja kuvasi surua ja masennusta erinomaisesti.

En todellakaan ole mikään ammattiarvostelija, mutta ainut asia, joka minulla pisti silmään tekstissäsi oli pappavainaa-sanan paikoittainen runsas käyttö.

Kokonaisuutena hieno kertomus!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
Kirjoitushaaste (kuolema): Verneri 2017-03-29 22:52:06 boxo
Arvosana 
 
3.0
boxo Arvostellut: boxo    March 30, 2017
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Omaperäinen, alakuloinen ja hyvin kirjoitettu.On sulla sana hallussa kyllä.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
20
Report this review
Kirjoitushaaste (kuolema): Verneri 2017-03-29 05:34:25 Vääpeli Y.
Arvosana 
 
5.0
Vääpeli Y. Arvostellut: Vääpeli Y.    March 29, 2017
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Wau! Haluaisin niin mielelläni antaa jotakin kriittistä palautetta, josta voisit oppia, mutta tähän en pysty antamaan. Kiitos ja anteeksi!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
Kirjoitushaaste (kuolema): Verneri 2017-03-26 14:40:03 Jästipää
Arvosana 
 
4.5
Jästipää Arvostellut: Jästipää    March 26, 2017
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Tämä oli hieno tarina. Pidin tästä kovasti. Pieniä kieliopillisia juttuja oli, mutta vielä kerran oikolukemalla saat ne varmasti kiinni. Tarinassa oli hyvä vire ja eteni sopivalla rytmillä eteenpäin. Hyvin eheä tarina, sopivan pituinen. Se hieman jäi minulle juonellisesti auki, että mistä syystä Verneri ylipäänsä ilmaantui? Eikös tällaiset kuolemanjälkeiset henget jää aina jostain tietystä syystä? Mutta kokonaisuutena oikein mukava teksti, joka oli ilo lukea ja koukutti ainakin tämän lukijan.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
Kirjoitushaaste (kuolema): Verneri 2017-03-22 18:01:26 Poketopi
Arvosana 
 
4.5
Poketopi Arvostellut: Poketopi    March 22, 2017
Top 100 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Teksti on ihailtavan soljuvaa, sellaista mitä lukee mielellään. Kirjoitusvirheitä ei ole, tai jos niitä sieltä rupeaa etsimään, niin jotain on mennyt lukijalta ohi.

En ole aikaisemmin arvostellut tekstejäsi, yksinkertaisesti siitä syystä etten koe pystyväni antamaan teksteistäsi palautetta. Ei ole mitään lisättävää. Sinulla on paketissa kaikki koossa. Tulee sellainen olo kuin sillä kuuluisalla isäänsä nus***aan opettavalla, jos siihen jotain lisää. Puoli tähteä pois, vaikka siitä syystä, että epäselväksi jäi johtuiko manalanfiilis kuokkimaan jääneestä Verneristä pelkästään, vai siitä ettei Verneri lähtenyt johdattamaan pappavainaata valoon. Vai sekä että.

Ehkä jos jotain uskaltaa sanoa... Kakkos/kolmos kierroksella, kun kirjoittaa tekstiä uusiksi, niin kiinnitä huomiota jossain määrin alistuskonjuktiohin. Lauseenvastikkeiden sopivalla viljelyllä uskon, että saat maustettua tekstiäsi entisestään.

Esimerkiksi heti ensimmäinen rivi...
Sunnuntaisin omenantuoksuisen huuhteluaineen imelä haju levisi huoneisiin, kun äiti pesi menneen viikon pyykit pappavainaan perinnöllä

Sunnuntaisin omenantuoksuisen huuhteluaineen imelä haju levisi huoneisiin äidin pestessä menneen viikon pyykit pappavainaan perinnöllä

Ehkä ei paras lause esimerkiksi pituutensa vuoksi, mutta kuitenkin. Varsinkin, kun haju ei nimenomaisesti leviä pyykin pesun jälkeen, vaan voi levitä samalla, jolloin sivulausetta ei tarvita selkiyttämään aikamuotoja, eikä näin ollen tee tekstistä tarpeettoman raskasta (kaunopuheista) ja vaikeaselkoista.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
20
Report this review
 
View all user reviews
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS