Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Hei kotikirjailija! (kiva kuulla sinusta taas...huomaa sulkeet :D )

Novellisi oli mielestäni hieman omituinen. Se johtuu siitä, että en ole täysin varma sen tarkoituksesta.
Uskon, että halusit vertailla tai rinnastaa ihmisten erilaisuutta kirjojen erilaisuuden kautta. ...olipas kehnosti sanottu, mutta toivottavasti ymmärsit, mitä tarkoitin.

Viittaat hienosti yhteisön painostukseen ja yksilön murtumiseen kirjoittaessasi "Vaan huojuuhan ihmistenkin joukot. Ismit ja ideologiat saavat seuraajansa, kun mieli on liian laiha tai yhteisön painostus liian ankara, ettei sivut ja sisältö riitä pystyssä pysymiseen.".
Vastaavanlaista jäin hieman kaipaamaan muissakin vertauksissa (tosin nuuka mummo oli aivan kuningas! :D ...huomaa sulkeet :D ). Erityisesti odotin Sinulta jotain erittäin repäisevää, tyylillesi uskollista tykitystä, kun kerroit kirjojen olevan eri kokoisia.
Eli se mitä yritän sanoa on se, että Sinulla oli varmasti itsellä vahva käsitys siitä, mitä kirjoitit, mutta kaikissa kohdin tuo ajatus ei aivan minua tavoittanut.

Kirjoitat soljuvasti ja helppolukuisesti. Puutun nyt hieman kuitenkin pilkkuihin, vaikka en niistä itsekään kovin paljoa tiedä.
Kirjoitat, "Täysi hyllyllinen vetelyksiä vie kaksi kertaa sen ajan minkä tukevat vanhat kovakantiset jotka osaavat seisoa aloillaan ilman apuakin.".
Tässä mielestäni puuttuu kaksi pilkkua erottamaan lauseet toisistaan. Ajatukseni, "Täysi hyllyllinen vetelyksiä vie kaksi kertaa sen ajan, minkä tukevat vanhat kovakantiset, jotka osaavat seisoa aloillaan ilman apuakin.".
Elikkäs vaikka virkkeen keskellä olevassa "...minkä tukevat vanhat kovakantiset..." ei varsinaista predikaattia olekaan, eikä näin ollen välttämättä pilkkua vaatisi, sanoisin kuitenkin, että aina ennen relatiivipronominia tulisi olla pilkku. Ja sitten tuo "...jotka..." - sanasta alkava lause tulee mielestäni ehdottomasti "pilkuttaa", sillä sieltä löytyy jo kaikki itsenäiseen sivulauseeseen tarvittava äidinkielellinen jargoni. :D
...saa olla erimieltä, Sinähän se kirjoittaja olet :D

Nostan tässä esille vielä yhden virkkeen, joka oli mielestäni hieman kummallinen, joskin hyvä!
Kirjoitat, "Kirjat, enemmän kirjoja kuin osasin edes kuvitella olevan olemassa, ja useamman sorttisia kuin ennalta kukaan kai pystyy arvaamaan.".
Mielstäni tuosta puuttuu jotain (muutakin kuin pilkut :D ...huomaa sulkeet :D ). En ole varma mitä, mutta ohessa ajatukseni.
"Ja ne kirjat, enemmän kirjoja, kuin osasin edes kuvitella olevan olemassa, ja useamman sorttisia, kuin ennalta kukaan kai pystyy arvaamaan.".
En tiedä onko tuossa järkeä, eikä välttämättä ole nuille pilkuillekaan tarvetta, kuitenkin mielestäni kyseisessä virkkeessä ei haittaa, vaikka ajatusta "katkotaan" pilkuilla. Ja kuitenkin kun käytät "kuin" - sanaa vertailevana konjunktiona, etkä alistavana, niin kenties jopa korjaukseni on virheellisempi, kuin Sinun alkuperäinen. :D

Joka tapauksessa pidin pohdinnastasi ja vertauksista, jollaisia ihminen saattaa todella miettiä, samoillessaan kirjaston satojen niteiden välissä omaansa etsien.

Kiitos!

Ps. Satutko muuten itse olemaan kirjastossa töissä? :D

Hei julkku123!

En oikein tiedä, kuinka julkaisuusi tulisi suhtautua :D Luin sen muutaman kerran, enkä ole varma, kuinka tosissaan se on kirjoitettu.

Yhdyn tavallaan kumpaankin palautteita antaneisiin käyttäjiin. Kirjoitusvirheitä on paljon, ja kuitenkin tarinassa on jotain erittäin tunteikasta!

En tiedä, minkälaista palautetta haet, mutta toivottavasti saat tästä jotain irti.

Isot alkukirjaimet. Novelli vaikuttaa hieman hosuen tehdyltä, mutta varsinaisesti sillä ei ole suurtakaan merkitystä, sillä virheet, ja kieliasu yleensä, sopii mielestäni ajatukseen.
Tarkoitan tällä sitä, että minulle syntyi mielikuva, jossa kiusattu tyttö itse olisi purkanut tuntonsa paperille. Eli kyseessä olisi jonkinlainen päiväkirjamerkintöjen ja omakohtaisten kokemusten käsittely kirjallisessa muodossa. Tähän konseptiin antikaunokirjallinen kieli sopii hyvin.

Selvää mielestäni on se, että taiteilija itse ei ole pyrkinyt mihinkään täydelliseen suoritukseen kirjallisesti, vaan joko tahallisesti tai tahattomasti halunnut herättää ajatuksia. Ja se kyllä onnistui! :D

Novellin luonteesta huolimatta, toivoisin kuitenkin tarkkuutta pariin asiaan.
Erillisnimien kirjoittaminen isolla alkukirjaimella. Mielestäni pienellä kirjoitetut nimet antavat välinpitämättömän kuvan kirjoittajasta...siis minun mielestäni.
Toinen asia on luettavuus. Vaikka virheitä on paljon ja vaikka ne olisi tarkoituksella jätetty huomioimatta, olisi mukavaa, että tekstiä olisi helppo lukea ilman, että joutuu palaamaan takaisin tekstissä.
Esimerkkinä seuraava: kirjoitat, "-Miten joku on voinut laitaa minun kuvani lehteen ilman minun lupaa päivi ,
tokaisi ja mauskaisi palan leivästään.".
Eli tuolla on pilkku väärässä paikassa dialogissa. Se on sonejen "päivi" ja "tokaisi" välissä, kun näkemykseni mukaan sen kuuluisi olla sanojen "lupaa" ja "päivi" välissä. Luulisin myös, että koska kyseessä on yksin käyty pohdinta, voisi pilkun sijaan myös ?-merkki tulla kyseeseen.
Oma ajatukseni, "-Miten joku on voinut laitaa minun kuvani lehteen ilman minun lupaa? Päivi tokaisi ja mauskaisi palan leivästään.".

Toisaalta jos kirjoittajan tarkoitus on provosoida lukijaa, niin tuollaisilla kikoilla se varmasti onnistuu! :D

Aihe itsessään on koskettava. Luot hyvin vastenmielisen kuvan päähenkilöstä heti alkuun kirjoittamalla "Olipa kerran tyttö nimeltä päivi jolla ei ollut ystäviä,koska oli ruma eikä ketään sellais rumaa tyttöä hualisi.". Täydennät samassa kappaleessa mielikuvaa vielä nenänkaivuulla. Luulen, että onnistuit mainiosti siinä, mitä ajoit takaa :D

Jos aiheesta vielä hieman, niin aikuisen tyhmyys ja välinpitämättömyys nousee vahvana toimittajan käytöksestä, ja kun kyseessä on vielä päähenkilön koulukaverin äiti, niin kuvan laittaminen lehteen tuntuu jo tahalliselta kiusanteolta aikuisen suunnalta.
Ja kuitenkin lopussa huomataan, että yksikin ihminen voi pelastaa toisen ihmisen, ja aivan pienellä teolla.

Se hieman ihmetytti, että koska kyseessä oli tyttö, niin kuinka poika voi tätä muksia (ymmärrän tietysti sen, että laittamalla käden nyrkkiin ja humauttamalla :D ). Onko maailma tasa-arvoistunut jo niin paljon, että vanhat, naista ei lyödä, periaatteet ovat jääneet unholaan?

Kaiken kaikkiaan viihdyttävää lukemista! Mielestäni kaiken kirjoitetun tekstin tulisi aiheuttaa lukijassa paljon ajatuksia, joko kielteisiä tai myönteisiä, ja Sinä sait ainakin minussa aikaan hyvin ristiriitaisia ajatuksia! :D

Kiitos novellista!

Ps. kerroit, että et tunne pantteria ja kuitenkin tekstin lopussa on huomio kirjoittajista?

Heippa pantteri!

Täytyy sanoa, että vaikka itse pidänkin enemmän synkemmistä ja hieman erilaisista kuvista, on tuossa jotain todella söpöä! :D

Maisema lienee melko toissijainen asia kuvassa ja erityisesti koiran väritys on mainio!

Kaunis kuva!

Hei Sasse!

Nyt täytyy sanoa, että tarina vei todella mukanaan! Olit saanut sen kulkemaan todella luontevasti ja kirjoituksesi soljui helppolukuisena, kuin vesi joessa!

Lähelle loppua saakka mietin, miksi helkkarissa nimi oli kolme luotia, mutta kun se selvisi, oli mahtava tunne tajuta, että lopun kertoja kertoo "tuolta puolen"! :D

Hieman kuitenkin kommenttia.
Aloitan melko mitättömällä jutulla, joka entisenä sotilaana iski silmään.
Kirjoitat, "Jokainen sana, jonka Adrian lausui Espanjaan liittyen, oli kuin jousi olisi ammuttu rintaani.".
Joustahan ei ammuta rintaan, vaan nuoli...heh :D

Kerrot parin alkuajoista kappaleessa, joka alkaa "Tapasin hänet ensi kertaa ryhtyessäni työskentelemään...". Tämä oli pieni pettymys.
Novelli muuten hipoo täydellisyyttä kerronnan ja nimen omaan pienten yksityiskohtien osalta, mutta mielestäni seurustelun aloitukseen olisit voinut lisätä jotain sykäyttävämpää, sillä tunnelmallisen tykityksen jälkeen tuo kappaleen alku latistaa jotenkin tunnelmaa, "...pidimme yhteyttä ja lopulta aloimme seurustella.". Olisin toivonut vaikka jotain kahvila- tai elokuvakohtausta, jossa olisi tapahtunut tai sanottu jotain todella tunteellista.

Väliin hieno yksityiskohta, "Hymy, jota hän silloin tällöin väläytti minulle, oli kuollut kuin yliajettu orava ja sääliä täynnä.". Mahtava virke! Upeaa! Luin tuon monta kertaa ja jokaisella kerralla se tuntui yhtä infernaaliselta! :D Hyvä!!!

Käytät melko usein konjunktiota aloittaessasi virkkeen, useimmiten se on "kun". Tämä johtaa lähes poikkeuksetta lauseenvastikkeisiin. Tyylillä, jolla kirjoitat, se ei kuitenkaan ole välttämättä huono asia. Kuitenkin liiallinen konjunktioilla lauseen aloittaminen tekee kirjoituksesta hitusen hankalampaa lukea. Otan nyt hieman pidemmän esimerkin ja saattaa olla, että et ole kanssani asiasta edes samaa mieltä...siihen Sinulla on toki lupa :D
Kirjoitat, "Kun hän sitten viimein huomasi sen, lähtöään edeltävänä iltana, yritin olla mahdollisimman luonteva. Luontevuuden sijaan olin kastella housuni, kun hän kysyi minulta, olinko kenties nähnyt hänen lippuaan.".
Ajatukseni, "Lähtöään edeltävänä iltana hän viimein huomasi sen. Yritin olla mahdollisimman luonteva, mutta sen sijaan olin kastella housuni, kun hän kysyi olinko kenties nähnyt hänen lippuaan.".
Jätin tuosta myös pois sanan "minulta", sillä "olinko" viittaa vahvasti minuun, joten katsoin, että se ei ole tarpeellinen.

Täytyy sanoa, että olet todella erinomainen kirjoittaja! :D

Kiitos todella mukaansa tempaavasta novellista!

Hei pantteri!

Tarinasta itsestään olisin antanut 4,5, mutta nyt olit hieman hosunut :D Kirjoitusvirheitä oli melkoisesti.

Laitoin edelliseen palautteeseeni, aikaisemman tarinasi, huomion siitä, kuinka tärkeää on lukea kirjoitus vielä kerran ajatuksella ennen kuin pitää sitä valmiina. Painotan sitä tässäkin (vaikka Sinulla ei ole ollutkaan mahdollisuutta tutustua aikaisempaankaan palautteeseen ennen kuin olit jo kirjoittanut uuden novellin! :D ).

Kuitenkin toivon lämpimästi jatkoa molemmille novelleillesi!

Muutamia huomioita tekstistä.
Toistoa on melko paljon, eli sama esiintyy samassa virkkeessä useasti. Tätä kannattaa välttää. Annan Sinulle esimerkin.
Kirjoitat, "Sillä oli vihreät hohtavat siivet, ja jotka hohtivat kirkkaina, kun auringonvalo osui niihin.".
Eli tuossa "hohtivat" - sana esiintyy kahdessa perättäisessä lauseessa.
Ajatukseni, "Sillä oli vihreät hohtavat siivet, ja jotka kimalsivat kirkkaina, kun auringonvalo osui niihin.".

Noihin sanamuotoihin ja täytesanoihin vielä hieman puutun.
Kirjoitat, "Lohikäärme laskutui häne edelleen. Se taisi huomata, etttä hän katsoi sitä kunnioittvsti tuota vahvaa olentoa.".
Eli tässä virkkeessä on myös noita mainitsemiani "näppihäiriöitä" muutamia.
Ajatukseni, "Lohikäärme laskeutui hänen eteensä. Se taisi huomata, että hän katsoi sitä kunnioittavasti, tuota vahvaa olentoa.".
Yllä lisäsin myös pilkun loppupuolelle erottamaan viimeisen virkkeen "...tuota vahvaa olentoa.".
Toinen ajatukseni samasta virkkeestä olisi seuraava, "Lohikäärme laskeutui hänen eteensä. Tuo vahva olento taisi huomata kunnioittavan katseen.".
Eli korvasin laskeutumisen yhteyteen sanan "edelleen" sanalla "eteensä", sillä sitä ilmeisestikin hait.

Kuten jo sanoin, lukisin mielelläni lisää hänestä ja lohikäärmeestä, sillä kuten jo edellisessä novellissasi, mielikuvitusta Sinulla riittää vaikka mihin!

Tarkkuutta vain pikkujuttuihin ja kovaa menee!

Hyvä!

Hei pantteri!

Erittäin mielikuvituksellinen tarina! Mahtavaa!
Erityisesti olentojen nimet ja kuvailut olit miettinyt loistavasti!

Muutamia pieniä huomioita.
Muista lukea tarina läpi vielä sen jälkeen, kun viimeinen piste on isketty paikalleen. Muutamia lapsuksia olis sattunut joukkoon ja niistä selviää tarkastus lukemisella. Otan yhden virkkeen esimerkiksi.
Kirjoitat, "Luulevat vaan näkevänsä unta, joissa minä ilmestyn eivätkä tai muista minusta mitään.".
Tuosta "eivätkä" - sanan perästä tuntuisi puuttuvan jotain ja jos lukee tarinan itselleen ääneen ja ajatuksella, niin tuollaiset pikku lipsahdukset saa korjattua.

Tapasi tehdä dialogia on erikoinen, ei tosin välttämättä huono. Kannattanee kuitenkin miettiä asiaa lukijan kannalta, jotta teksti olisi mahdollisimman selkeää, sillä jos lukija joutuu miettimään miten teksti kulkee, se on häiritsevää.
Esimerkkinä kohta: "Seuraavana päivänä Ellu kertoi:
-Meidät kidnapattin ja sä otit sen kidnappaajan aseen ja ammuit sen kidnappaajan sen omalla aseella.".
Tämän jälkeen jatkat tavallaan ajatuksella sanasta "Niinpä" - alkaen.
Annan sinulle vaihtoehdon,
"- Meidät kidnapattiin ja sä otit sen kidnappaajan aseen ja ammuit sen kidnappaajan sen omalla aseella, Ellu kertoi seuraavana päivänä. Niinpä..."
Eli dialogi ensin ja varsinainen kerronta jatkuu pilkun jälkeen, sillä pääasiallisesti piste kertoo dialogin vielä jatkuvan.

Kuitenkin kokonaisuutena erinomainen tarina!

Kiitos!

Moikka taas Stebsis!

Tarinasi etenee hyvin ja on mielenkiintoinen! Edellisen arvostelijan lailla toivon jatkoa! :D (itse asiassa huomasin sen hetki sitten putkahtaneenkin)

Mielestäni kirjoituksesi paranee koko ajan!

Muutamia huomioita.
Kerrontasi on jännittävää. Kirjoitat siten, että asiat tapahtuvat juuri nyt ja vielä ikään kuin päähenkilön kokemana. Tämä on mielestäni haastavaa ja erityisesti siksi, että sen jatkaminen läpi tarinan vaatii todella paljon keskittymistä. Annan tästä esimerkin.
Kirjoitat, "Hän on jo suurimmaksi osaksi kunnossa, sydän ei enää tykytä järkyttävästi ja huono olo on lähtenyt pois. Väsymys meinaa tosin painaa.".
Tuo viimeinen lause ei ole "samalla tavalla" kirjoitettu, kuin ensimmäinen virke. Eli ensimmäinen virke lähtee "Hän..." ja viimeinen lause on kuin dialogin osa.
Ajatukseni, "Hän on jo suurimmaksi osaksi kunnossa, sydän ei enää tykytä järkyttävästi ja huono olo on lähtenyt pois. Väsymys kuitenkin edelleen painoi.".

Sorrut mielestäni edelleen turhaan "jargoniin". Eli kannattaa pitää teksti yksinkertaisena ja välttää toistoa. En tarkoita pelkästään samoja sanoja, vaan myös asiaa. Annan pari esimerkkiä.
Kirjoitat, "Tunnit vierivät pimeässä nopeasti ja hitaasti, hankala kertoa sillä Jackilla ei ole kelloa mukanaan jolla voisi katsoa onko jo aamu, päivä vai yhä yö.".
Mielestäni tuossa "...nopeasti ja hitaasti... (joka muuten on hieno ilmaisu! :D ) ja "...aamu, päivä ja yö." viittaavat samaan asiaan.
Ajatukseni, "Tunnit vierivät pimeässä nopeasti ja hitaasti, hankala kertoa sillä Jackilla ei ole kelloa mukanaan josta voisi katsoa.".

Toinen esimerkki on "Jack päättää lähteä Armadan laitamille, jossa iso kukkula nousee kylääkin korkeammalle. Se on kylän pohjoispuolella, josta aurinko ei paista, joten se ei varjosta asutusalueita yhtään. Kukkula ei ole kaukana ja se on melko loiva, joten sinne on helppo päästä.".
Eli "iso kukkula" ja "kylääkin korkeammalle", "josta aurinko ei paista" ja "ei varjosta" sekä "melko loiva" ja "helppo päästä". Mielestäni tässä virkkeessä on monia yhdistettäviä asioita ja melko kovin toistoa ja itsestään selvyyksiä.
Ajatukseni, "Jack päättää lähteä Armadan laitamille, jonka pohjoispuolella kohoaa korkea kukkula ylväänä. Aurinko paistaa sen eteläisille rinteille ja loivaa nousua on helppo kulkea.".

Sanavalinnat olisi seuraavan hyökkäykseni kohteena :D
Vältä puhekieltä ja "kökköilmauksia", sillä kirjoitat kuitenkin kaunokirjallista materiaalia (ja hyvin kirjoitatkin).
Poimin muutamia käyttämiäsi ilmauksia. "meinaa", "sen sellaista" ja "eläkeläisen näköinen" (miltä muuten eläkeläinen näyttää :D ). Eli mieti aina tarkkaan jos käytät puhekielen ilmaisuja.

Sitten vielä yksi kieliopillinen juttu. Mieti mihin sanaa pronominit (mm. joka, mikä,jotka, mitkä) viittaavat, jotta ei tule kankeuksia. Esimerkkinä virke "Miekat odottavat häntä sängyn vierellä, jotka hän ottaa mukaansa.".
Tässähän "jotka" viittaa sänkyyn, jota varmasti ei oteta mukaan ja sijamuotokin on virheellinen :D.
Eli sama virke ajatuksenani "Miekat odottavat häntä sängyn vierellä, josta hän ne ottaa mukaansa." tai toisella tavalla "Sängyn vieressä odottivat miekat, jotka hän otti mukaansa.". Tosin "odottaa - sana" esineestä puhuttaessa tuntuu kummalta :D kenties "lojua - sana" voisi olla parempi ja nimen omaan "lojuivat" - muotoon väännettynä.

No, vaikka nyt tulikin pirstattua taas, ei ole tarkoitus saada Sinua tuntemaan, että teksti on huonoa! Tarina paranee edetessään ja muuttuu mielenkiintoisemmaksi, kun maailma avautuu vähän kerrallaan! Sinulla on hieno ja selkeä kuva maailmasta, osaat myös välittää sen lukijalle!

Iso käsi myös nimistä! Mahtavia! "Melkor", "Rigveda", "Mylar", "Carelian maagit" jne. Upeaa!!! Nyt on kuitenkin pakko kysyä, että mikä helvetin "Bob"??? Anteeksi paha sana, mutta "Bob"!!!??? Olet rummuttanut sarjan eeppisiä nimiä ja kruunannut koko homman nimeämällä päähenkilön Jackiksi, joka sopii hahmoon, kun nyrkki silmään...ja sitten tulee "Bob"...

No! Yhtä kaikki! Odotan innolla seuraavaa osaa!

Kiitos erittäin viihdyttävästä tarinasta!!!

Hei taas Joppu01!

Annoin hieman huonomman arvosanan, kun tarina jäi pahasti vaiheeseen. Olisi ollut mukava tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu :D

Nyt kun olen saanut sinut palautteilla kiinni, niin muistuttaisin käyttämään enteriä kun jatkat. Eli tässä katkelmassa voisi olla tyhjä rivi esimerkiksi ennen " Pian he löytävät suden, joka on jäänyt kiinni ansalankaan.".
Siitä alkaa jälleen uusi tapahtuma.

Tarkkaile isoja kirjaimia ja "sitten - sanaa". Muista kuvailla tapahtumia adjektiiveilla, esimerkiksi kohdassa jossa metsästä alkaa vieriä puita, ne voisivat olla "suuria puita". Eli aina hieman henkeäsalpaavaa draamaa mukaan! :D

Hyvä!

Moi Joppu01!

Ei suinkaan ollut tylsä! Katkelmassa oli jännitystä ja toimintaa! Myös tietty epävarmuus, jollaisen hyvä kirjoittaja saa lukijassa aikaan sillä, että ei ole varmaa, mitä tulee tapahtumaan, oli vahvasti läsnä lukiessani tarinaasi! Hyvä!

Muista isot kirjaimet, kun kirjoitat henkilöiden nimiä.

Kirjoitat, "Tokar piteli kättään mahallaan,...". Tuon voisi äkkiä sotkea siihen, että Tokar loikoilee auringossa ja pitelee kättä mahallaan :D
Kenties parempi vaihtoehto voisi olla esimerkiksi, "Tokar piti kädellään haavaa mahassaan, että vuoto loppuisi.". Tosin jouduin itsekin jonkin aikaa miettimään, miten tuon nyt sanoisi, joten melko vaikea lause oli kyseessä :D

Mielestäni tämä oli kaikista paras katkelma!

Hyvä!

Hei taas Jomppu01!

Olen pantterin kanssa samoilla linjoilla! Nyt oli jo mallikasta tekstiä.

Ja vaikka tuleekin näin jälkikäteen, niin se "sitten - sana" :D

Tuossa kohdassa, kun veitsi ilmestyy kurkulle, olisit hieman voinut kertoa, että missä tämä tapahtuu. Esimerkiksi "Tokar piiloutui suuren kaatuneen puun alle ja kurkki näkyikö takaa-ajajia." ja sitten veitsi ilmestyy kurkulle.
Lukijalla olisi silloin hieman parempi kuva missä sattuu ja tapahtuu!

Jatka hyvää tarinaa! :D