Review Detail

Hei kotikirjailija! (kiva kuulla sinusta taas...huomaa sulkeet :D )

Novellisi oli mielestäni hieman omituinen. Se johtuu siitä, että en ole täysin varma sen tarkoituksesta.
Uskon, että halusit vertailla tai rinnastaa ihmisten erilaisuutta kirjojen erilaisuuden kautta. ...olipas kehnosti sanottu, mutta toivottavasti ymmärsit, mitä tarkoitin.

Viittaat hienosti yhteisön painostukseen ja yksilön murtumiseen kirjoittaessasi "Vaan huojuuhan ihmistenkin joukot. Ismit ja ideologiat saavat seuraajansa, kun mieli on liian laiha tai yhteisön painostus liian ankara, ettei sivut ja sisältö riitä pystyssä pysymiseen.".
Vastaavanlaista jäin hieman kaipaamaan muissakin vertauksissa (tosin nuuka mummo oli aivan kuningas! :D ...huomaa sulkeet :D ). Erityisesti odotin Sinulta jotain erittäin repäisevää, tyylillesi uskollista tykitystä, kun kerroit kirjojen olevan eri kokoisia.
Eli se mitä yritän sanoa on se, että Sinulla oli varmasti itsellä vahva käsitys siitä, mitä kirjoitit, mutta kaikissa kohdin tuo ajatus ei aivan minua tavoittanut.

Kirjoitat soljuvasti ja helppolukuisesti. Puutun nyt hieman kuitenkin pilkkuihin, vaikka en niistä itsekään kovin paljoa tiedä.
Kirjoitat, "Täysi hyllyllinen vetelyksiä vie kaksi kertaa sen ajan minkä tukevat vanhat kovakantiset jotka osaavat seisoa aloillaan ilman apuakin.".
Tässä mielestäni puuttuu kaksi pilkkua erottamaan lauseet toisistaan. Ajatukseni, "Täysi hyllyllinen vetelyksiä vie kaksi kertaa sen ajan, minkä tukevat vanhat kovakantiset, jotka osaavat seisoa aloillaan ilman apuakin.".
Elikkäs vaikka virkkeen keskellä olevassa "...minkä tukevat vanhat kovakantiset..." ei varsinaista predikaattia olekaan, eikä näin ollen välttämättä pilkkua vaatisi, sanoisin kuitenkin, että aina ennen relatiivipronominia tulisi olla pilkku. Ja sitten tuo "...jotka..." - sanasta alkava lause tulee mielestäni ehdottomasti "pilkuttaa", sillä sieltä löytyy jo kaikki itsenäiseen sivulauseeseen tarvittava äidinkielellinen jargoni. :D
...saa olla erimieltä, Sinähän se kirjoittaja olet :D

Nostan tässä esille vielä yhden virkkeen, joka oli mielestäni hieman kummallinen, joskin hyvä!
Kirjoitat, "Kirjat, enemmän kirjoja kuin osasin edes kuvitella olevan olemassa, ja useamman sorttisia kuin ennalta kukaan kai pystyy arvaamaan.".
Mielstäni tuosta puuttuu jotain (muutakin kuin pilkut :D ...huomaa sulkeet :D ). En ole varma mitä, mutta ohessa ajatukseni.
"Ja ne kirjat, enemmän kirjoja, kuin osasin edes kuvitella olevan olemassa, ja useamman sorttisia, kuin ennalta kukaan kai pystyy arvaamaan.".
En tiedä onko tuossa järkeä, eikä välttämättä ole nuille pilkuillekaan tarvetta, kuitenkin mielestäni kyseisessä virkkeessä ei haittaa, vaikka ajatusta "katkotaan" pilkuilla. Ja kuitenkin kun käytät "kuin" - sanaa vertailevana konjunktiona, etkä alistavana, niin kenties jopa korjaukseni on virheellisempi, kuin Sinun alkuperäinen. :D

Joka tapauksessa pidin pohdinnastasi ja vertauksista, jollaisia ihminen saattaa todella miettiä, samoillessaan kirjaston satojen niteiden välissä omaansa etsien.

Kiitos!

Ps. Satutko muuten itse olemaan kirjastossa töissä? :D