 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei julkku123!
En oikein tiedä, kuinka julkaisuusi tulisi suhtautua :D Luin sen muutaman kerran, enkä ole varma, kuinka tosissaan se on kirjoitettu.
Yhdyn tavallaan kumpaankin palautteita antaneisiin käyttäjiin. Kirjoitusvirheitä on paljon, ja kuitenkin tarinassa on jotain erittäin tunteikasta!
En tiedä, minkälaista palautetta haet, mutta toivottavasti saat tästä jotain irti.
Isot alkukirjaimet. Novelli vaikuttaa hieman hosuen tehdyltä, mutta varsinaisesti sillä ei ole suurtakaan merkitystä, sillä virheet, ja kieliasu yleensä, sopii mielestäni ajatukseen.
Tarkoitan tällä sitä, että minulle syntyi mielikuva, jossa kiusattu tyttö itse olisi purkanut tuntonsa paperille. Eli kyseessä olisi jonkinlainen päiväkirjamerkintöjen ja omakohtaisten kokemusten käsittely kirjallisessa muodossa. Tähän konseptiin antikaunokirjallinen kieli sopii hyvin.
Selvää mielestäni on se, että taiteilija itse ei ole pyrkinyt mihinkään täydelliseen suoritukseen kirjallisesti, vaan joko tahallisesti tai tahattomasti halunnut herättää ajatuksia. Ja se kyllä onnistui! :D
Novellin luonteesta huolimatta, toivoisin kuitenkin tarkkuutta pariin asiaan.
Erillisnimien kirjoittaminen isolla alkukirjaimella. Mielestäni pienellä kirjoitetut nimet antavat välinpitämättömän kuvan kirjoittajasta...siis minun mielestäni.
Toinen asia on luettavuus. Vaikka virheitä on paljon ja vaikka ne olisi tarkoituksella jätetty huomioimatta, olisi mukavaa, että tekstiä olisi helppo lukea ilman, että joutuu palaamaan takaisin tekstissä.
Esimerkkinä seuraava: kirjoitat, "-Miten joku on voinut laitaa minun kuvani lehteen ilman minun lupaa päivi ,
tokaisi ja mauskaisi palan leivästään.".
Eli tuolla on pilkku väärässä paikassa dialogissa. Se on sonejen "päivi" ja "tokaisi" välissä, kun näkemykseni mukaan sen kuuluisi olla sanojen "lupaa" ja "päivi" välissä. Luulisin myös, että koska kyseessä on yksin käyty pohdinta, voisi pilkun sijaan myös ?-merkki tulla kyseeseen.
Oma ajatukseni, "-Miten joku on voinut laitaa minun kuvani lehteen ilman minun lupaa? Päivi tokaisi ja mauskaisi palan leivästään.".
Toisaalta jos kirjoittajan tarkoitus on provosoida lukijaa, niin tuollaisilla kikoilla se varmasti onnistuu! :D
Aihe itsessään on koskettava. Luot hyvin vastenmielisen kuvan päähenkilöstä heti alkuun kirjoittamalla "Olipa kerran tyttö nimeltä päivi jolla ei ollut ystäviä,koska oli ruma eikä ketään sellais rumaa tyttöä hualisi.". Täydennät samassa kappaleessa mielikuvaa vielä nenänkaivuulla. Luulen, että onnistuit mainiosti siinä, mitä ajoit takaa :D
Jos aiheesta vielä hieman, niin aikuisen tyhmyys ja välinpitämättömyys nousee vahvana toimittajan käytöksestä, ja kun kyseessä on vielä päähenkilön koulukaverin äiti, niin kuvan laittaminen lehteen tuntuu jo tahalliselta kiusanteolta aikuisen suunnalta.
Ja kuitenkin lopussa huomataan, että yksikin ihminen voi pelastaa toisen ihmisen, ja aivan pienellä teolla.
Se hieman ihmetytti, että koska kyseessä oli tyttö, niin kuinka poika voi tätä muksia (ymmärrän tietysti sen, että laittamalla käden nyrkkiin ja humauttamalla :D ). Onko maailma tasa-arvoistunut jo niin paljon, että vanhat, naista ei lyödä, periaatteet ovat jääneet unholaan?
Kaiken kaikkiaan viihdyttävää lukemista! Mielestäni kaiken kirjoitetun tekstin tulisi aiheuttaa lukijassa paljon ajatuksia, joko kielteisiä tai myönteisiä, ja Sinä sait ainakin minussa aikaan hyvin ristiriitaisia ajatuksia! :D
Kiitos novellista!
Ps. kerroit, että et tunne pantteria ja kuitenkin tekstin lopussa on huomio kirjoittajista?
