 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 971 - 980 | « 1 ... 95 96 97 98 99 100 ... 101 105 » |
Terve taas Kati Rinne!
Hyvin menee, mutta menköön!
Yksi asia hieman tarinassa häiritsi.
Kirjoitat, "Matkaamme ensin vuorten ympäri ja laskeudumme niiden välissä olevalle niitylle ja kävelemme metsän halki. Nousemme takaisin ilmaan ja sitten pitäisi tulla näkyviin se ”Paha Kyy” josta runoilija puhui.".
Jos ensin lennetään, sitten kävellään ja sitten taas lennetään, niin ihmettelin, että miksi ei vain lennetty ja jätetty kävelyä pois? Tähän tuli hieman selvyyttä, kun kerroit minkälaisen, ja missä olevan, metsän halki kuljettiin. Minulle jäi mielikuva, että reitti olisi johtanut vuoren sisään, jonne ei ollut mahdollisuutta lentää suoraan.
Yhdyssanoihin liittyen nostan tässä yhden asian esille.
Kirjoitat, "...avullamme pahan torjunta loitsun.".
"Pahantorjuntaloitsu" on yhdyssana, vaikkakin jo melkoisen hirviömäinen :D
Ajatukseni tähän, "...avullamme loitsun, jolla paha voidaan torjua.".
Yhtä kaikki. Ajatuksesi on aivan huippu ja antaa seikkailulle tarkoituksen!
Kirjoitukseen sen verran, että kirjoitat "minä" - muodossa, jolloin tarinaa seurataan tavallaan yhden henkilön silmin ja ajatuksin. Kuitenkin metsäkohtauksessa seuraatkin tarinaa Samanthan silmin ja se hieman sekoittaa.
Tämä on pikkujuttu, eikä vaikuta jännitykseen. Kannattaa kuitenkin tarkkaan miettiä, haluaako kertoa yhden henkilön silmin vai selkeänä kertojana, kuin "kärpänen katossa".
Annan tästä esimerkin.
Kirjoitat, "Ponkaisin salamana pystyyn ja keräsin tavarat Winerian selkään joka taisi ymmärtää mistä oli kyse, sillä tämä oli valmiina lähtemään.".
Ajatukseni, "Jade ponkaisi salamana pystyyn ja keräsi tavarat Winerian selkään, joka taisi ymmärtää mistä oli kyse, sillä oli valmiina lähtemään.".
Pieni ero ja valinta on täysin Sinun! :D
Hieno taistelu lopussa ja olit onnistunut luomaan hyvää jännitystä heti metsään saapumisen jälkeen! Sellainen vinkki, että jos todella haluat pitää yleisösi otteessa, saattaisi pegasosten tai yksisarvisten asettaminen vaaraan toimia erinomaisesti! :D
Hyvä novelli!
Kiitos!
Hei taas Kati Rinne!
Oli tuosta pakko kurkkia ikäsi, kun sen pantterille kerroit!
Täytyy sanoa, että ikääsi nähden kirjoitat todella hyvin! Toivottavasti palautteeni ei masenna Sinua, sillä se ei todella ole tarkoitukseni! :D
Nyt alkaa olla tarinassa tapahtumia ja toimintaa! Tässä osassa fantasiamaailma pääsee todella valloilleen! Hyvä!
Muutamia huomioita (se ikävä osuus :D).
Huomautan taas pilkuista :D ...ja yhdyssanoista, mutta niitä ehdin jo edellisessä palautteessa hieman kritisoimaankin, joten ei niistä sen enempää!
Tuohon vuoropuhelun rakenteeseen hieman.
Kirjoitat, "–Minun? Pegasos? Katsoin Wineriaa ja lumouduin sen kauneudesta.".
Dialogi on hyvää ja vuorosanat luontevia.
Ajatukseni, "–Minun? Pegasos? katsoin Wineriaa ja lumouduin sen kauneudesta.".
Eli kun dialogi muuttuu kerronnaksi, voit jatkaa pienellä kirjaimella kysymysmerkin jälkeen.
Väliin on pakko sanoa, että eläinten nimet, Unizomeria, Wineria, Sandirem ja Zinermarter, ovat mahtavia ja sopivat eläimille loistavasti!!! Hyvä! :D
Pieniä täytesanoja täytesanoja kannattaa välttää.
Kirjoitat, "Puu syttyi saman tien ilmiliekkeihin.".
Ajatukseni, "Puu syttyi ilmiliekkeihin.".
Eli ajatus, jota olet pohjustanut jo edellisessä virkkeessä säilyy vahvana, ja koska magiakuvauksesi on niin voimakasta, lukija ymmärtää kyllä, että puu roihahtaa heti, eikä kytemisen jälkeen.
Ja vielä sellainen selittämisjuttu.
Kirjoitat, "Olin lukenut Fantasia romaaneja ja tunnistin muutamia satuolentoja mutta suurin osa oli vieraita. Tunnistin esimerkiksi nymfejä, pikkuruisia keijuja, haltioita, noitia, fauneja, kentaureja ja prinsessoja.".
Kerroit, mitä henkilö tunnisti, mutta olisi ollut mukava, että olisit kuvaillut niitä, joita Jade ei tunnistanut.
Mikä muuten on fauni? Kuulostaa hirmu tutulta, mutta ei nyt tule mieleen. :D
Novelli etenee sujuvasti ja johdon mukaisesti! Erityisesti runo pisti silmään! Se oli todella taitavasti kirjoitettu!
Hyvää työtä!
Hei Kati Rinne!
Huomaa, että pidät eläimistä ja erityisesti hevosista! Kiintymyksesi niihin hohkaa tarinasta läpi erinomaisen voimallisesti! Hyvä! Mukava huomata, että joku pystyy tuomaan ajatuksensa niin voimakkaasti esiin tekstissään!
Olit kirjoittanut useamman osan, ennen kuin kunnolla edes huomasin novellien ilmestyneen! Annan hieman palautetta kaikista ja osa palautteesta koskee kaikkia osia.
Pilkut on kenties yleisin ja silmiinpistävin virheesi.
Perustilanteessa, kuten konjunktion edestä puuttuessa, ei virhe ole mikään valtaisa, mutta toisinaan pilkun puuttuminen saattaa mullistaa koko virkkeen.
Ehkä helpoin tapa oppia pilkun paikka, on oppia erottamaan pää- ja sivulauseet toisistaan.
Annan muutaman esimerkin tekstistäsi.
Kirjoitat, "En kuitenkaan saanut enää unta joten vedin peiton päältäni, mutta pidin silmät yhä kiinni.".
Ajatukseni, "En kuitenkaan saanut enää unta, joten vedin peiton päältäni mutta pidin silmät yhä kiinni.".
Jätin tuosta "mutta" - sanan edestä pilkun pois, sillä mutta on sellainen hassu sana, että se ei aina välttämättä tarvitse pilkkua. Kuitenkin lisäsin sen "joten" - sanan eteen, sillä "joten" on alistuskonjunktio, joka erottaa sivulauseen "joten vedin peiton päältäni" päälauseesta "En kuitenkaan saanut enää unta...".
Toinen esimerkki.
Kirjoitat, "Kokeilin nipistää itseäni jotta tietäisin oliko tämä unta, mutta nipistys vain sattui eikä mikään muuttunut.".
Ajatukseni, "Kokeilin nipistää itseäni, jotta tietäisin oliko tämä unta, mutta nipistys vain sattui, eikä mikään muuttunut.". Tämä pelkillä pilkuilla. Annan kuitenkin toisenkin vaihtoehdon, jossa korvaan "jotta" - sanan lauseenvastikkeella.
"Kokeilin nipistää itseäni tietääkseni, oliko tämä unta, mutta nipistys vain sattui, eikä mikään muuttunut.".
Yhdyssanoista sen verran, että niihinkin kannattaa kiinnittää huomiota.
Eli esimerkiksi värit, kuten sinilila, tummansininen, vaaleanvihreä jne. voidaan kirjoittaa yhteen. Lisäksi esimerkiksi värisilmä ja pihatie ovat yhdyssanoja.
Sitten sanajärjestys.
Kirjoitat, "Nelistimme tietä pitkin hurjaa vauhtia.".
Ajatukseni, Nelistimme hurjaa vauhtia tietä pitkin.".
Ei iso asia, eikä välttämättä edes parempi, mutta ajattelin sanoa.
Kun lukee omaa tuotostaan itselleen ääneen, niin yleensä siitä löytyy se, mikä kuulostaa parhaalta :D
Pieni terminologinen juttu.
Kirjoitat, "...ja käänsin Brunon oikealle johtavalle polulle...".
Kenties selkeämpi olisi, "...ja käänsin Brunon oikeaan suuntaan...".
Ajatuksena vain. Eli se, mitä tarkoitan on, että kannattaa koettaa sanoa asiat mahdollisimman yksinkertaisesti.
Sitten itse tarinaan.
Mielestäni maailmasi on mielyttävä ja tarina selvästi lähellä sydäntäsi. Novellin tapahtumat tuntuivat luontevilta ja todellisilta, ei lainkaan väkisin väännetyiltä. Lisäksi sanoisin, että kohdatessaan oikean lukijakunnan, se uppoaa varmasti nopeammin sydämeen, kuin Titanic :D
Sinulla on taito kirjoittaa, ja kun hieman hiot pikkuasioita, niin tulee erinomaista jälkeä!
Kiitos!
Hei Kati Rinne!
Annoin arvosanaksi vain kolme, sillä mielestäni olisit saanut aiheesta aikaan paljon enemmänkin! Kuitenkin, kaikessa lyhykäisyydessään novelliin oli helppo samaistua! Erityisen iso kiitos aloituksesta!
"Kivi, en tiedä mitään sen kauniimpaa.", on kaunis alku! Hyvä!
Hieman kritiikkiä.
Pilkut. Mielestäni niitä saisi olla paljon enemmän. Annan pari esimerkkiä.
Kirjoitat, "Uskon siinä olevan jonkinlaista taikaa ja aina kun olen tukalassa tilanteessa tai minua jännittää sivelen sen kiiltävää ja viileää pintaa ja se rauhoittaa minua."
Oma ajatukseni, "Uskon siinä olevan jonkinlaista taikaa, ja aina, kun olen tukalassa tilanteessa tai minua jännittää, sivelen sen kiiltävän viileää pintaa, se rauhoittaa minua.".
Jätin myös pari "ja" - sanaa pois, jolloin lainaus muuttui mielestäni hieman sulavammaksi. Saa olla eri mieltä! :D
Tuossa "...ja aina..." - kohdassa ei välttämättä tarvitse kahta pilkkua, mutta koin, että pieni "ajatuskatkominen" sopi tuohon kiwasti.
Toistoa kannattaa vältellä ja miettiä vaihtoehtoisia tapoja sanoa sama asia.
Kirjoitat, "Seuraavana aamuna en herännyt kotona vaan pellolla joka oli täynnä kukkasia. Vieressäni seisoi tyttö jonka hiukset olivat täynnä kukkasia.".
Ajatukseni, "Seuraavana aamuna en herännyt kotoa, vaan kauniilla, värikkäällä kukkakedolla. Vieressäni seisoi tyttö, jonka hiukset olivat kiedottuina kymmeniin kukkasiin.".
Eli koetin hieman "monimutkaistaa" sanavalintoja ja tuoda ehkä hiukan lisää mielikuvia väreistä jne.
Hitusen harmittaa, että et kuvaile uutta "toimintaympäristöä" enempää tai jatka siitä mitä elämä tuli pitämään sisällään.
Yhtä kaikki, novellisi oli kaunis ja yksinäisyys, ihmistenkin keskellä, herättää tunteita ja ajatuksia!
Kiitos, että sain lukea tarinasi!
Hei kotikirjailija!
Eipä ollut jatko-osa pettymys! Sanankäyttösi on jotain aivan huikeaa ja poikkeuksellista! :D Mahtavaa! Varsinaista jännitysnäytelmää et saanut vielä kasattua, mutta viitteitä isoonkin konfliktiin on selvästi olemassa!
Hieman dialogista.
Kirjoitat, "Tipsy sanoi naureskellen:
- Jopa Arvannassa tiedetään että täällä on rosvoja ku kärpäsiä raadolla. Olis ollut turhan turvatonta hortoilla hempeissä hepenissä pitkin rotkoja. Kerjäläinen saa kulkee rauhassa.".
Tuntuu, ainakin minun silmään, hieman oudolta, että sanoja ja mielentila sanotaan ennen varsinaista sanomista. Kenties tuon ""Tipsy sanoi naureskellen:", olisi voinut laittaa "...saa kulkea rauhassa, ..." jälkeen. Tuntuisi ainakin minulle jotenkin luontevammalta.
Olen joskus itsekin hortoillut sokkeloisissa rakennuksissa ja pakko nostaa yksi virke esille!
Kirjoitat, "..., kunnes Tuurista tuntui että ei ikinä löytäisi ulos muuten kuin ikkunasta.". :D Mahtavaa! Juuri tuolta minustakin on monesti tuntunut!!!
Muutamassa dialogissa sanoja (tässä Tibsy) erotetaan pisteellä, joka mielestäni on hienoinen virhe. Itse käyttäisin pilkkua.
"- Aivan kuten haluatte. Ei me seuraa tarvita. Tibsy naurahti.".
Ajatukseni, "- Aivan kuten haluatte. Ei me seuraa tarvita, Tibsy naurahti.".
...sulkeet... :D Osaat kirjoittaa hyvin, ja olen varma, että pärjäisit ilman sulkeitakin!
Huolimattomuus juttuihin ajattelin hieman...
Kirjoitat, "Laiha apupoika sai kouraansa pätkä ja käsky syödä annoksensa.".
Mielestäni se, mitä haet on, "Laiha apupoika sai kouraansa pätkän ja käskyn syödä annoksensa.".
Pilkut. Otan niistä pari esimerkkiä.
Kirjoitat, "Piikojen parvi oli järkytyksestä jähmeää kuin hyytelö pakkasyössä." ja "Tuskin Tuuri tai Tipsy ehti puolta sanaa jostain sanoa kun pöytään lensi voita ja leipää ja kinkunloppuja.".
Oma ajatukseni, ""Piikojen parvi oli järkytyksestä jähmeää, kuin hyytelö pakkasyössä." ja "Tuskin Tuuri tai Tipsy ehti puolta sanaa jostain sanoa, kun pöytään lensi voita ja leipää ja kinkunloppuja.".
Eli selkeästi sivulauseiden ja päälauseiden erottelu pilkuilla.
Seuraava esimerkki jäi mielestäni irralliseksi tekstistä.
Kirjoitat, "Palvelijat joutuivat väistelemään potkuja ja korvatillikoita, mutta heillä oli hauskaa, kun kerrankin saivat väittää vastaan ihan luvan kanssa.".
Eli en ymmärrä kenen potkuja ja tillikoita piti väistellä.
Kokonaisuutena nautin novellisi lukemisesta ja toivon sille jatkoa, sillä kuten sanoin, nyt alkaa olemaan tiettyä jännitystä ilmassa siitä, kuinka tässä tuleekaan käymään! :D Huikeaa!
Muistathan revitellä sitten jännityksellä ja yllätyksellisyydellä, kun niiden aika koittaa! :D
Kiitos jatkosta!!! :D
Heippa An-chan!!! (huomaa kepeä tervehdys! :D )
Kuten sanoit, oli novellisi hyvin kevyttä luettavaa, mutta silti siinä oli jotain kiehtovaa! Kuvailet hienosti rantaa ja luot tarinaan tunnelmaa, maisemat on helppo nähdä mielessään! :D Hyvä!
Keräsin tuosta pari asiaa, jotka pisti silmään lukiessa.
Sanajärjestyksestä.
Kirjoitat, "..., ajatteli tyttö.". Lause "Myrskyn jälkeen..." on oikein hyvä ja sujuva, mutta ainakin minulla lukeminen "tökkäsi" ikävästi tuohon lainaamaani osaan.
Itse kenties olisin laittanut "..., tyttö ajatteli.", joka mielestäni sopisi hieman paremmin, ja sujuvammin, tuohon kohtaan.
Hieman oli mielestäni turhaa täytettä jossain kohdin ja otinkin seuraavan esimerkin, jossa "sen" - sana esiintyy harmittavan lähekkäin kahdesti. Lisäksi otin juuri tämän esimerkin, koska vaikka tekstisi on kevyttä, ei mielestäni koskaan tulisi aloittaa lausetta "sitten" - sanalla :D Se tosin on vain minun mielipiteeni.
Kirjoitat, "Hän tavoitti sen ja laittoi sen tyytyväisenä päähänsä. Sitten hän pysähtyi ja mietti hetken.".
Ajatukseni, ""Hän tavoitti sen ja laittoi tyytyväisenä päähänsä, jokin sai hänet kuitenkin pysähtymään ja miettimään.".
En tiedä mitä olet tuosta mieltä, mutta tuo onkin vain minun mielipiteeni.
Tarinasta, jos jotain suurempaa puutetta joutuu hakemaan, puuttuu mielestäni jännitys. Se tosin on ymmärrettävää, sillä kuten itsekin sanoit, on tarina kevyt, ja kenties voisi toimia vaikka satunakin. Siihen puolestaan jännitys ei sovi.
Se, miksi otin asian esiin, tuli kohtaamisesta lohikäärmeen kanssa. Siinä olisin itse toivonut hieman "terävyyttä", koska sivuutat mielestäni päähenkilön pelon tunteen melko tunteettomasti :D
Ajattelin jotain hieman tämän tyylistä.
Kirjoitat, ""Hyvää iltaa. Mistähän te ilmestyitte?"". Tuohon olisin kenties lisännyt, "..., tyttö kysyi pelon väristämällä äänellä.", tai jotain sen suuntaista, joka hieman kertoo, että kakkelia on puskemassa housuun :D
Yhtä kaikki, nautin tarinastasi paljon! Kuvailet lohikäärmettä hyvin, ja jätät juuri sopivasti lukijan mielikuvien vastuulle (sitä paitsi Henry Fordia mukaillen, "lohikäärme voi olla minkä värinen tahansa, kunhan se on musta! :D ). Punoitus, joka tuntui jo liiallisena, hieman haittasi, mutta hienosti paikkasit sen!!! :D
Oikein viihdyttävä novelli!
Kiitos!
Moi Stebsis!
Hyvä että jatkoa pukkaa! Hommahan menee mielenkiintoiseksi! :D
Palaan tuossa arvostelun lopulla itse tarinaan, mutta muutama huomio.
Ensin kuvailusta.
Kirjoitat, "Kiemurteleva, hieman valkeiden kuusten peittämä ja koko ajan korkeammalle nouseva luminen sola heidän edessään johtaa Rigvedaan, pyhään hymnien kaupunkiin." :D Tämä oli mahtavaa! Hyvä!
Dialogin rakenteesta pari sanaa.
Kirjoitat, "”Oletko ennen käynyt täällä?” Dan kysyy Jackilta."
Itse hieman vieroksun sitä, että paljastat keskustelukumppanit samassa yhteydessä.
Oma ajatukseni olisi seuraava, ""Oletko ennen käynyt täällä?" Dan kysyy katsellen ihaillen valtavaa kaupunkia. "Montakin kertaa", Jack nyökkää...."
Toinen samaan aiheeseen on seuraava esimerkki.
Kirjoitat, "”Eikö sinulla ole perhettä Armadassa” Jack kysyy. ”Mökkisi oli aika pieni.”"
Oma ajatukseni olisi, ""Eikö sinulla ole perhettä Armadassa?" Jack huikkaa tavaratilassa makoilevalle naiselle."
Eli se mitä yritän sanoa on se, että kannattaa miettiä, miten dialogin muotoilee. En sano, että tapasi oli väärä, mielestäni sitä oli vain hieman kankea lukea.
Tehdäänpä pilkuista asiaa :D. Näihin kannattaa paneutua. Eli mielestäni aina ennen pronominia (joten, jossa), joka erottaa päälauseen ja sivulauseen toisistaan, tulee olla pilkku. Vastaavasti taas "kun" - sanan, joka on konjunktio, tulee pilkkua käyttää silloin, kun se toimii alisteisena, eli alistaa sivulauseen päälauseeseen. Otin tästä esimerkin.
Kirjoitat, "Hän on juuri suuntamaassa kohti läheistä pikaruokalaa kun Dan tulee näköpiiriin."
Mielestäni tuossa tulisi olla pilkku ennen "kun" - sanaa, sillä virkettä ei voi muodostaa seuraavasti, "Kun Dan tulee näköpiiriin hän on juuri suuntaamassa kohti läheistä pikaruokalaa.", ilman, että virkkeen merkitys muuttuu (sillä alunperin Jack oli menossa syömään, kun näki Danin ja esimerkissäni Dan oli menossa syömään, kun tuli näkyviin).
Toivottavasti saat tuosta jotain irti :D
Yhdyssanat. Jotenkuten ei ole yhdyssana vaan erikseen, joten kuten. Tämä on hieman sama, kuin muun muassa tai näin ollen. Jeejee!
Kirjoituksesi on parantunut paljon, ja kuitenkin haluan hieman puuttua täytetekstiin.
Kirjoitat, "...he pääsevät kaupungin läheisyyteen, ja ohut jääkerros narskuu jalkineiden alla.".
Haluaisin udella, mihin tarvitset tuossa "ja" - sanaa? :D
Toinen esimerkki.
Kirjoitat, "...portaat, jotka johtavat suureen laaksoon vuorten lomassa, jossa Rigveda on. Portaiden yläpäästä näkyy lähes koko luminen kaupunki...".
Eli tuo "..., jossa Rigveda on.", on mielestäni tarpeeton, sillä jo seuraavassa lauseessa toistat saman asian. :D
Bongasin samanlaisen asian, johon puutuin ensimmäisessä palautteessa, jossa tultiin aikarepeämästä paikalle.
Kirjoitat, "Dan tippuu jaloilleen maahan Medelinin sotilaiden keskelle. Maa ikään kuin pehmenee Danin jalkojen alla ja hän tippuu maahan turvallisesti.".
Oma ajatukseni, "Maa pehmenee Danin jalkojen alla, ja hän tippuu turvallisesti Medelinin sotilaiden keskelle.".
Eli koetin hieman yksinkertaistaa, ja sanoa asiat samassa virkkeessä siten, että en kuvaile jo tapahtunutta uudestaan.
Kuitenkin, kaiken tämän ryöpytyksen jälkeen, joudun toteamaan, että lopun tilannekuvaus oli jo niin vauhdikas ja jännittävä, että uppouduin tarinaan täysin, enkä edes tajunnut etsiä virheitä! :D Mahtavaa! Siinä oli vauhtia ja sellaista toiminnan kuvausta, joka peitti varjoonsa kaiken muun! Todella jännitin, mitä tulee tapahtumaan, ja kuinka tästä nyt selvitään! Hyvä! Infernaalista tykitystä!
Hieno miljöö ja hyvin suunniteltu maailma ja erityisesti ihailin jopa hieman mangatyylisiä taitoja ja näin sieluni silmin taistelun etenemisen!
Suutun Sinulle verisesti, jos tähän ei tule jatkoa! :D
Kiitos!
Hei Deathless!
Ei todella ole liian pitkä! Mukavaa, kun toisinaan putkahtelee myös näitä miltei pienoisromaaneja!
Jännittävä tarina! Kirjoitat mukavan sujuvasti ja selkeästi!
Muutamia huomioita.
Kuten sanoit, kirjoitat hyvin selkeästi, ja kuitenkin seuraavanlainen virke on harhautunut novelliisi.
Kirjoitat, "Ennen kuin ehti eväänsäkään väräyttää, hänen näkönsä sumeni ja oli, kuin hän olisi pudonnut pimeydessä, syvemmälle ja syvemmälle, syvempään, kuin hän oli koskaan joutunut nukahdellessaan.".
Tätä ei mielestäni ole aivan loppuun saakka mietitty. Luin kohdan useaan kertaan ja järkeilin, että tuossa kyseisessä kappaleessa olit hieman lipsunut jostain syystä.
Koitan antaa oman esimerkin, "..., mutta hänen näkönsä sumeni. Oli, kuin hän olisi pudonnut pimeyteen, syvemmälle ja syvemmälle, kuin koskaan nukkuessaan.".
Eli jatkoin virkettä siitä "hiton kahvi..." - kohdasta ja koetin yksinkertaistaa hieman. En tosin tiedä, huomaatko eroa, mutta noin ajatuksena vain.
Samassa kappaleessa, kuin tuo edellinenkin on mielestäni hieman liikaa "hän" - sanaa.
Kirjoitat, "Mutta nyt hän tunsi ilman ihollaan, tuulen tuiverruksen hiuksissaan. Tuiverruksen jälkeen seurasi kylmyys, hänen vaatteensa tuntuivat painavilta. Hän oli vedessä. Hän ei saanut happea. Hän räpisteli huonolla uimataidollaan pintaan, eikä voinut uskoa silmiään."
Ajatukseni, "Mutta nyt hän tunsi ilman ihollaan, tuulen tuiverruksen hiuksissaan, ja sitten tuli kylmyys. Hänen vaatteensa tuntuivat painavilta. Hän oli vedessä, eikä saanut happea. Koetti vain räpistellä kohti pintaa huonolla uimataidollaan, eikä saattanut uskoa silmiään.".
Eli otin hieman toistoa pois ja koetin jälleen hieman yksinkertaistaa.
Tämä kohtaus olisi voinut mielestäni olla hieman "piinaavampi". Eli kaikki tapahtuu nopeasti, kahdessa virkkeessä. Lisäksi tuo keskimmäinen virke on hieman liian pitkä, ja tavallaan katkaisee jännittävän tilanteen.
"Molemmat kiljaisivat ja Zoe viiletti läpi ilman suoraan kohti ilahtuneen depromakion kitaa. Ehkä uni päättyisi nyt, Zoe ajatteli toiveikkaana, mutta jotenkin hänestä tuntui, että tämä uni ei ollut ihan siitä perinteikkäimmästä päästä. Hän oli melkein satoja hampaita täynnä olevassa suussa, kun jokin tarrasi häntä käsivarsista."
Ajatukseni, "Molemmat kiljaisivat ja Zoe viiletti läpi ilman suoraan kohti ilahtuneen depromakion kitaa. Ehkä uni päättyisi nyt, Zoe ajatteli toiveikkaana. Hän koetti epätoivoisesti saada otetta liukkaasta liaanista, joka kuitenkin lipsui limaisena sormien alla, ja oli jo melkein satoja hampaita täynnä olevassa suussa, kun jokin tarrasi häntä käsivarsista."
Eli jätin tuosta keskiosasta hieman pois ja koetin lisätä pikkuisen jännitystä lipsuvalla liaanilla. En tiedä onnistuiko, mutta uskon, että sait ajatuksestani kiinni.
Kirjoitat hyvää dialogia, mutta nyt oli pakko ottaa esille yksi ylikliseinen kommentti.
""Tiedän monia asioita", Mark kohautti taas olkiaan."
Argh! Tuo harmitti! Toivoin, että olisit kirjoittanut ""Tiedän sinusta kaiken"...". No se siitä...
Nyt oli pakko nostaa esille poikkeuksellisen hieno ja sujuva kuvailu lohikäärmeestä! Tämä oli mahtava!
Kirjoitat, "Se oli korallinpunainen ja sen silmät tuikkivat sinisinä, kuten leijuvan saaren alla vellova meri. Sen kynnet näyttivät neulanteräviltä ja sen häntää koristi piikkien rivistö."
Tyylikästä! Hyvä!
Näillä main tarinaa tuntui, että olit vain "sutaissut" tarinaa kasaan päästäksesi taas johonkin mielenkiintoisempaan.
Kirjoitat, "...kuin hän ei olisi ikinä syönyt yhtä herkullista ja mukavaa ateriaa.".
Mielestäni ruoka ei voi olla "mukavaa" ja lisäksi toistat sanaa "herkullista" tässä kohdin novellia jopa hieman liikaa. Korvaisin kenties "mukavaa" - sanan "maittavaa" - sanalla ja vähentäisin herkullista.
Lisää toistosta, käytät samassa kohdin tarinaa "äärimmäisen" - sanaa liiallisesti...siis ainakin minun mielestäni.
Hieman täytettä ja selittelyä.
Kirjoitat, "Garniah liukui eteenpäin. He olivat jo melko kaukana Ophelien talosta. Zoe vilkaisi ympärilleen ja loputon meri sai olon tuntumaan kuin maailmassa ei olisi keitään muita kuin he.".
Elikkäns kohta, jossa heidän olleen melko kaukana Ophelien talosta, on mielestäni tarinan ja kohtauksen kannalta turha.
Eli, "Garniah liukui eteenpäin. Zoe vilkaisi ympärilleen ja loputon meri sai olon tuntumaan, kuin maailmassa ei olisi keitään muita kuin he.".
Huomaatko? Eli lukija kyllä ymmärtää, että kauas on tultu, ja vaikka ei ymmärtäisikään, niin onko sillä merkitystä?
Kirjoitat, "Zoe huitaisi keppiään vielä kerran, mutta lohikäärme päästi oudon äänen, joka saattoi ilmaista huvittuneisuutta.".
Tässä on mielestäni hieman sekava virke. Muotoilen sen hieman toisin.
"Zoe huitaisi kepillään vielä kerran. Lohikäärme päästi oudon äänen, mutta se tuntui ilmaisevan vain huvittuneisuutta.".
Eli tuo näytti siltä, että Zoe olisi huitaissut omistamaansa keppiä, esimerkiksi kädellään, jolloin lohikäärmeen ääni ei oikeastaan liittynyt siihen mitenkään :D
Lauseen jäsentelystä vielä yksi pieni juttu. Eli kannattaa miettiä miten haluaa asian ilmaista ja hieman järjestystä.
Kirjoitat, "Hän vilkaisi vielä kerran käsiään, jotka savusivat ja verestivät, ennen kuin mustuus nielaisi
kaiken."
Ajatukseni, "Hän vilkaisi vielä kerran savuavia ja verestäviä käsiään, ennen kuin mustuus nielaisi kaiken.".
Tämä nyt ei varsinaisesti ole mikään virhe, ja ajattelinkin vain antaa vaihtoehdon.
Kuitenkin kaikkinensa tarinasi oli todella viihdyttävä! Avainkohtina palautteessa sanoisin, että keskity pieniin yksityiskohtiin ja jännityksen luomiseen, sillä novellissasi oli monia potentiaalisia kohtia luoda piinaavan jännittäviä kohtia, kuten lohikäärmetaistelut ja kohtaamiset vieraiden "ököjen" kanssa.
Silloin, kun saat kiinni jostain jännittävästä kohdasta, älä päästä irti ennen kuin olet varma, että nyt se on hyvä!
Kiitos tarinasta!
Ps. se ei ollut yhtään liian pitkä!
Hei JulMa!
Ihan alkuun kommenttiisi liittyen. Minä ainakin haluan, että jatkat, mutta sivuston luonteesta johtuen toivoisin, että seksikohtaukset pysyvät konservatiivisina :D
Mielestäni etenet hieman liian nopeasti. Tietyt seikat jäävät hämärän peittoon, etkä juuri avaa tarinan taustoja.
Tarkoittan tällä sitä, että esimerkiksi uni jäi ainakin minulle vaille merkitystä ja olisi ollut mukava tietää, minkälaista muutosta elämään oikein haluttiin, sillä muutosta selvästi haluttiin, mutta...
Mielestäni olet kirjoittanut hieman hosuen. Annan esimerkin.
Kirjoitat, " ” En kestä enään, olet koko ajan kotona. Välillä ulkona huorien kanssa”".
Eli tuos viimeinen lause on täysin irrallinen.
Ajatukseni, "En kestä enää, olet koko ajan kotona, kävisit välillä vaikka ulkona huorien kanssa.".
Kuitenkin paikoin kirjoitat todella hyvin, esimerkkinä "Hän pitää seksiä vain leikkinä, vaikka kyse pitäisi olla rakkaudesta." ja silti paikoin tuntui, että halusit vain nopeasti eteenpäin ja valmiiksi.
Olen kuitenkin utelias siitä, mihin elämä tuosta etenee ja toivvon, että saamme jatkoa tarinaan!
Kiitos!
Ps. Siirrän novellisi "Tarinat ja kertomukset" - osioon, sillä sadusta ei ole kyse :D
Hei hiltzu!
Täytyy sanoa, että novellisi oli todella erikoinen! :D Aiheeseen en osaa juuri ottaa kantaa, mutta täytyy sanoa, että lukiessa tuntui, että jopa on lippuja! :D
Mietin useasti, että eikö päähenkilöllä ole minkäänlaista sosiaalista elämää, ja miten kummassa rahat riittävät elokuvissa käyntiin?
Keräsin muutamia huomioita lähinnä kielellisiin asioihin liittyen.
Kirjoitat, "Arvokas lippu oli revenneen reunan vuoksi.".
Eli sanajärjestys. Ajatukseni, "Lippu oli arvokas revenneen reunan vuoksi.".
Aikamuodot.
"Lippujen tulo alkoi ehtyä, sillä naapurini ei ole aikoihin käynyt elokuvissa.".
Ajatukseni, "Lippujen tulo alkoi ehtyä, sillä naapurini ei ollut aikoihin käynyt elokuvissa."
Eli vaihdoin "ole" - sanan "ollut" - sanaan, jolloin myös se on menneessä aikamuodossa, kuten "alkoi" - sanakin.
Toinen aikamuotoihin liittyvä esimerkki, johon myös lisäsin pari pilkkua on seuraava.
Kirjoitat, "Eräs tuttavani kertoi, että heidän elokuvateatterissaan käy lähes yhtä paljon väkeä kuin täällä suuressa kaupungissa ja päätin viedä myös sinne postilaatikon.".
Ajatukseni, ""Eräs tuttavani kertoi, että heidän elokuvateatterissaan kävi lähes yhtä paljon väkeä, kuin täällä suuressa kaupungissa, ja päätin viedä myös sinne postilaatikon.".
Eli pieniä juttuja, mutta kuitenkin mielestäni tärkeitä.
Kirjoitat, "Suustani taisi päästä pieniä maissiolioita ja lopulta kaivelin hermostuneena hampaiden väleissä olevia kuoren palasia, jotka alkoivat juuri sillä hetkellä painaa todella ikeniä.". Tämä oli mahtava virke! Huippukuvailu ja juuri täydellinen novellisi tyylille ja aiheelle! Mahtavaa!!! :D
Löysin hieman ensimmäisen korjauksen kaltaisen lauseen, jossa kuitenkaan sanajärjestys ei tehnyt siitä sekavaa, vaan jokin, jota en nyt osaa eritellä.
Kirjoitat, "Äiti oli käynyt minulle kaupassa,...".
Ajatukseni, "Äiti oli käynyt puolestani kaupassa,...".
Kaiken kaikkiaan novelli oli yksi omituisimpia, hyvässä mielessä, joita näillä sivuilla on! :D Kiitos paljon, että sain lukea sen! Osaat selvästi kirjoittaa ja tekstisi on sujuvaa ja hyvin selkeää!
Kiitos!
| 1043 kohdetta - näytetään 971 - 980 | « 1 ... 95 96 97 98 99 100 ... 101 105 » |
