 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Terve taas Kati Rinne!
Hyvin menee, mutta menköön!
Yksi asia hieman tarinassa häiritsi.
Kirjoitat, "Matkaamme ensin vuorten ympäri ja laskeudumme niiden välissä olevalle niitylle ja kävelemme metsän halki. Nousemme takaisin ilmaan ja sitten pitäisi tulla näkyviin se ”Paha Kyy” josta runoilija puhui.".
Jos ensin lennetään, sitten kävellään ja sitten taas lennetään, niin ihmettelin, että miksi ei vain lennetty ja jätetty kävelyä pois? Tähän tuli hieman selvyyttä, kun kerroit minkälaisen, ja missä olevan, metsän halki kuljettiin. Minulle jäi mielikuva, että reitti olisi johtanut vuoren sisään, jonne ei ollut mahdollisuutta lentää suoraan.
Yhdyssanoihin liittyen nostan tässä yhden asian esille.
Kirjoitat, "...avullamme pahan torjunta loitsun.".
"Pahantorjuntaloitsu" on yhdyssana, vaikkakin jo melkoisen hirviömäinen :D
Ajatukseni tähän, "...avullamme loitsun, jolla paha voidaan torjua.".
Yhtä kaikki. Ajatuksesi on aivan huippu ja antaa seikkailulle tarkoituksen!
Kirjoitukseen sen verran, että kirjoitat "minä" - muodossa, jolloin tarinaa seurataan tavallaan yhden henkilön silmin ja ajatuksin. Kuitenkin metsäkohtauksessa seuraatkin tarinaa Samanthan silmin ja se hieman sekoittaa.
Tämä on pikkujuttu, eikä vaikuta jännitykseen. Kannattaa kuitenkin tarkkaan miettiä, haluaako kertoa yhden henkilön silmin vai selkeänä kertojana, kuin "kärpänen katossa".
Annan tästä esimerkin.
Kirjoitat, "Ponkaisin salamana pystyyn ja keräsin tavarat Winerian selkään joka taisi ymmärtää mistä oli kyse, sillä tämä oli valmiina lähtemään.".
Ajatukseni, "Jade ponkaisi salamana pystyyn ja keräsi tavarat Winerian selkään, joka taisi ymmärtää mistä oli kyse, sillä oli valmiina lähtemään.".
Pieni ero ja valinta on täysin Sinun! :D
Hieno taistelu lopussa ja olit onnistunut luomaan hyvää jännitystä heti metsään saapumisen jälkeen! Sellainen vinkki, että jos todella haluat pitää yleisösi otteessa, saattaisi pegasosten tai yksisarvisten asettaminen vaaraan toimia erinomaisesti! :D
Hyvä novelli!
Kiitos!
