Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Heippa kohdataan!

Oletpahan erikoisen tarinan kirjoittanut :D En ole varma oliko tässä jokin syvempi sanoma, sillä jos oli niin en saanut siitä kiinni. Tapasi kirjoittaa, ja luoda tunnelmaa on hyvä, ja ainakin minun mielestäni se pelastaa todella paljon!

Kirjoitat: "Valo leikkaa pahviseinän pinnalla paljastaen nukkekodin kenotekoisen todellisuuden.".
Tämä on tavallaan kaunis lause, ja tavallaan se kertoo että auringonvalo ottaa pahviseinän käteensä leikaten sillä jotain.
Ajatukseni: "Valo heijastuu pahviseinän pinnalta, paljastaen nukkekodin kenotekoisen todellisuuden.".
Tämä nyt saattaa kuulostaa viisastelulta, pisti kuitenkin silmään.

Tunnelma on surullinen, tai ehkä enemmänkin ahdistava. Kuitenkin se jokin puuttuu, sillä en millään saa kiinni siitä, miksi novelli on kirjoitettu.

Kiitos! :D

Hei Ez! :D

Nyt alkaa miljöön ja tarinan taustat aueta! :D Hyvä!

Kirjoitat: "Toki me kuitenkin joitain jopeja teemme, niinkuin kaupungin pojatkin kodeissaan,...".
Mielestäni "jopi" on puhekielen sana, tai jonkun Jounin lempinimi :D Kaunokirjallisuudessa olisi suotavaa välttää puhekielen ilmaisuja.

Nyt tehdään pilkusta asiaa :D
Kirjoitat: "Hovimestari Fellen, on etuoikeutettu työssään, koska on lordin vanha ystävä ja molemmat Meliamit ovat tunteneet hänet pienestä pitäen.".
Ajatukseni: "Hovimestari Fellen on etuoikeutettu työssään. Hän on lordin vanha ystävä, ja molemmat Meliamit ovat tunteneet hänet pienestä pitäen.".
Lähtökohtaisesti ennen "ja" - sanaa on aina pilkku, vaikka poikkeuksiakin löytyy.
Ja jos tuohon Falleniin oli tullut pilkku, lause olisi voinut olla jotenkin tällainen, " Hovimestari, herra Fallen, on etuoikeutettu...".

Kirjoitat: "Minua on siellä aina vain pidetty omituisena,...".
Täytesanat :D Nyt ollaan lempiaiheessani! Miksi tuolla välissä lurkkii pikkuinen "vain" - sana? Mielestäni sillä ei ole mitään tointa siinä, paitsi sekottaa lukijaa :D Teksti olisi hyvä lukea kerran itselleen ääneen (tiedän että oma ääni kuulostaa urpolta :D ), jotta täytesanat kuuluisivat korvaan.

Jos joku on Suomesta, niin hän on suomalainen, eli pienellä. Samalla tavalla pohjoislainen (hieno keksintö paikannimeksi :D ) on Pohjoisen maasta.

Olit kyllä oikeassa että vielä ei tapahtunut mitään :D Ehkä kuitenkin pian alkaa tapahtua! :D

Kiitos!

Hei Kati Rinne!

Hienoa saagaa olet saanut tunnissa aikaan! Taistelupupu! :D Lähtökohta tarinaan on oivallinen, ja hahmojen nimet erinomaisia!

Kun luulet olevasi valmis, niin lue vielä kerran, ja katso saisitko paremmaksi :D
Kirjoitat: "...että se imi valoa ympäriltä. Vaihdoin pian takaisin normaalin pupun muotoon ja lähdin ulos kolostani.".
Tässä selviää, että kani on jotain todella erikoista. Hieman lisää fiilistelyä :D
Esimerkkinä: ""...että se imi valoa ympäriltä. Tuijotin pitkään turkkini synkkyyttä. Saatoin tuntea voiman itsessäni, ja se humallutti. Vastentahtoisesti muutuin takaisin. Vilkaisin itseäni vielä peilistä, ruskeaa, tavallista pupua, jonka sisällä oli niin paljon enemmän, ja lähdin ulos.".
No ei ollut ehkä parasta fiilistelyä, mutta toivottavasti sait ajatuksestani kiinni :D Vaikuttavista kohtauksista kaikki irti!

Mietin tuossa että olisiko ollut parempi jos olisit pitänyt salassa pääpupun olevan Khorkuksen poika? Ajatuksena vain. Kenties jonkinlainen taistelu tai paini valkoisen pupun kanssa, pientä dialogia ja loppu sama. En ole varma...pohdin vain.

Hyvä! Kirjoita toki jatkoa!

Kiitos!

Hei Ez!

Olipa erikoinen aloitus, eikä siis huonolla tavalla. Tuo aloitus avaa ovia vaikka mihin. Et kerro lukijalle juuri mitään, ja silti kerrot paljon. En vieläkään tiedä miksi novellia on edes alettu kirjoittamaan, mutta tiedän että jatko tuntuu mielenkiintoisélta.

Löysin täytesanan...intohimoni :D Mouhuan aina kaikille kuinka kaikki täytyy kirjoittaa sanomatta juuri mitään. Olet siinä melko hyvä. Kuitenkin alla kohta, joka pisti silmään.
Kirjoitat: "Hän on yhä tahditon kaistapää, vaikka on ollut lordien koulinnassa yli vuoden.".
Ajatukseni: "Hän on tahditon kaistapää, vaikka on ollut lordien koulinnassa yli vuoden.".
Kun kerrot kauanko hän on ollut koulinnassa, ei mielestäni lisämäärettä "yhä" tarvita. Hän on kaistapää vaikka on ollut jo koulinnassa. :D

Tyo tyttö vastaan poika asetelma on mielenkiintoinen, ja erityisesti sen osalta, joka ei osannut pitää salaisuuttaan!

Kiitos!

Hei kohdataan!

Haha! Nyt en kyllä saanut tästä kiinni ollenkaan :D Mistä kumman hyytelöstä Sinä puhut? :D

Nuo alun kuvailut ovat mainioita, en kuitenkaan pitänyt vuorosanon päättävästä "sanon minä" - tyylisistä ratkaisuista.

Tunne kuumuudesta tosin oli mainiosti läsnä novellissa! Auringonvalon kuvailu ja helteen tuntu. Hyvä!

Tuo sateenvarjojenkin kahina jäi hieman hämärän peittoon minulle.

Kiitos todella omituisesta lukukokemuksesta :D Ja pahoittelen että palaute jäi näin laimeaksi :D En tiennyt mitä laittaa...

Hei pantteri (ja Lulu)!

Nyt oletkin oikein innostunut kirjoittamaan pitkälti! :D

Kirjoitat: "Hänen laumassaan oli muutama susi enemmän, mutta toisessa laumassa sudet olivat voimakkaampia ja heillä oli jotain jolla he pystyivät kiristämään Joshuan laumaa, nimittäin Sasha.".
Hyvä! Mainio tapa luoda ennakkoasetelma ja jännitystä! :D

Kirjoitat: "Joshua alkoi hyppelemään puunrunkojen ja matalalla olevien oksien yli.".

Kirjoitat: "...mukana, kerta ei saanut mennä Raymondin kassa.".
Kirjoitat: "...mutta Kiaran alta kalliot kerkesivät sortua.".

Kirjoitat: "Hänestä tuntui että hän oli aiheuttanut Raymondille jo ensimmäisen pettymyksen.".

Kirjoitat: "- Johtaja käski meidän murtaa pato, jotta saisimme Gregin joukkoineen huuhdottua alas, hän välttää selkkauksia, hänen kanssaan.".

Tässä tarinassa on tapahtumaa! Toivottavasti siihen tulee vielä jatkoa! Älkää antako palautteeni lannistaa, sillä tarina on hyvä! :D

Kiitos!

Hei kaisaa!

Huikea novelli! Otat hienosti...todella hienosti, esille monia parisuhteeseen liittyviä vaikeita, kenties liioteltujakin asioita, ja saat ne kuulostamaan aidoilta! Poskelle suutelut, suuttumus, katkeruus, anteeksiantaminen jne. Erittäin vaikuttavaa! :D

Olen ottanut elämäntehtäväkseni mussuttaa sellaisista asioista, jotka lukija ymmärtää muutenkin.
Kirjoitat: "Vesi ei tunnu enää niin kylmältä, kun siinä on ollut jonkun aikaa.".
Ajatukseni: "Vesi ei tunnu enää niin kylmältä.".
Mielestäni jokainen, joka joskus on uinut, tuon ymmärtää :D
Toinen samaan liittyvä, "Harri huutaa kuitenkin hymy huulillaan.".
Ajatukseni: "Harri huutaa hymy huulillaan.".
Eli sanotaan vain se mikä on aivan pakko. Antaa lukijan pohtia loput.

Sulkeet! Argh! :D
Kirjoitat: "...ainoa ystäväni (ja poikaystäväni) ja maailman tärkein henkilö.".
Ajatukseni: "...poikaystäväni, samalla ainoa ystäväni, ja maailman tärkein henkilö.".
Tarkoitan että kaikki voidaan kirjoittaa myös ilman sulkeita :D

Seuraava vain ajatuksena.
Kirjoitat: "Olimme vain kahdestaan Harrin mökillä, ja se oli yksi romanttisimmista matkoistamme.".
Tässä ei olevarsinaisesti mitään väärää. Kohtaus on kuitenkin tunteellinen, ja ajatuksena seuraava.
"Olimme vain kahdestaan Harrin mökillä, se oli yksi romanttisimmista matkoistamme.".
Eli monesti "ja" - sana on liian arkinen tunteelliseen tekstiin, joilloin jättämällä sen pois saa kenties hieman runollisempaa tuntua tekstiin.

Luettuani tuohon kolariin saakka pohdin mahtaako Sinulle olla vierasta kirjoittaa toiminnasta. Muutamia huomioita.
Kirjoitat: "Otan nopeasti puhelimeni esille ja hyppään autosta ulos.".
Ajatukseni: "Vapisevin käsin haparoin kännykän laukustani. Sen sisältö kaatuu jalkatilaan, kun hyppään ulos autosta.".
Eli vaikka liputankin viimeiseen saakka yksinkertaisuuden puolesta, niin toisinaan on hyvä koettaa löytää hieman jotain erikoista tekstiin...en tosin väitä että ajatukseni on paras...ajatuksena vain.

Kirjoitat: "Sitten menen Harrin luo,...".
Ala-aste meininkiä! :D "Sitten" - sanalla lauseen aloittaminen on hmm...annan esimerkin.
"Olin uimassa. Sitten menin autolla kotiin. Sitten söin äitin tekemää välipalaa. Ja sitten menin huoneeseeni leikkimään.".
Olet huikea kirjoittaja! Unohda sitten lauseen alusta! :D

Ja loppuun vielä viisastelua.
Kirjoitat: "Kaikki halu elämiseen oli hävinnyt.".
Ajatukseni: "Kaikki halu elämiseen hävisi.".
Eli "oli hävinnyt" on aikamuotona pluskvamperfekti, eli jokin tapahtuma on käynyt historiassa, mutta pitkän aikaa sitten. Ajatukseni aikamuoto on imperfekti, eli niin ikään historiassa tapahtuntut, kuitenkin aivan hiljattain. Ja päähenkilön elämänhalu katosi tekstissä ihan juuri.

Silti...todella vaikuttavaa työtä! Novellin koko rakenne on huikea, ja tunteet kuvaat todella hyvin. Samaistat lukijan tarinaan, ja kuten allaolevakin palaute antaa ymmärtää, niin tuo loppu on käsittämättömän kovaa saagaa!

Hyvä ja kiitos!

Hei kohdataan!

Tarinan ajatus, sellainen kantava voima, jäi hieman avoimeksi minulle.
Kuitenkin perusajatus on kutkuttava, ja mietin jatkuvasti miten mies saa kaikki tavaransa mahtumaan, ja miten ihmeessä hän pystyy touhuilemaan kaikkea pysäkillä, sillä mielikuvani oli sellainen tienvarren pysäkki :D

Toistosta pikkuinen juttu. Tarinan keskivaiheilla käytät kaksi kertaa peräkkäisillä riveillä ilmaisua "onhan se kauheaa". Ilmaisu on niin selvä, että toisto näkyy selvänä. Touhotan aina siitä, että pitäisi lukea oma kirjoitus itselleen ääneen, niin kankeudet ja toistot kuuluvat selvemmin. No...eipä ollut valtava vierhe :D

Isoin miinus kuitenkin mielestäni oli se, että tarinan tarkoitus jäi puuttumaan. Mikä kumma oli se bussi? Miksi mies, jolla on varaa verhoilla penkki sametilla ja hitsata, asuu bussipysäkillä? Missä päin maailmaa ollaan, että sade ja pakkanen ei tapa televisiota? Jne.

Kiitos kuitenkin kutkuttavasta novellista!

Hei S.E.Leander!

Hyvin kirjoitettu ja kaunis tarina! Se mikä kuitenkin jäi vaivaamaan oli syy. Miksi suhde ei toiminut? Miksi eron piti olla lopullinen? Jos kerran molemmat tykkää, niin miksi se ei jatku?

Mussutan monesti täytesanoista, ja ajattelin aloittaa niistä :D
Kirjoitat: "...kuinka kauniilta näytät jo vain istuessasi yksin pää riipuksissa.".
Ajatukseni: "...kuinka kauniilta näytät istuessasi yksin, pää riipuksissa.".
Eli poistin "jo vain", sillä sillä ei mielestäni ole todellista tarkoitusta lauseessa. Lisäksi erotin "pää riipuksissa" pilkulla muusta, sillä se tuntuu "irralliselta" lisämääreeltä.

Pääasiallisesti ennen "ja" - sanaa tulee aina pikku. Pilkkujutut ei maailmaa kaada, ja kuitenkin antaa taitavan kirjoittajan kuvan, jos pilkut ovat siellä missä pitää.
Kirjoitat: "Nostan jälleen katseeni ja näen sinun olevan jo moottoripyöräsi luona,...".
Ajatukseni: "Nostan jälleen katseeni, ja näen sinun olevan jo moottoripyöräsi luona,...".

Jos ei oteta huomioon sitä, että taustat ja syyt ovat mystisyyden ja arvailujen verhon takana, on kirjoituksesi todella hyvä!

Kiitos!

Hei miituuh!

Novellisi tuo mieleen Pitkä kuuma kesä - elokuvan :D Osaat sujuvasti kirjoittaa "teiniangstillisesti".

Pilkuista on pakko alkaa heti urputtamaan :D Lisäksi yhdyssanajuttu.
Kirjoitat: "Radiosta kuulutettiin; ``Sarja murhaaja on karannut vankilasta alavuodella ja on nyt vapaalla jalalla.".
Ajatukseni: "Radiosta kuulutettiin; ``Sarjamurhaaja on karannut vankilasta alavuodella, ja on nyt vapaalla jalalla.
Eli "sarjamurhaaja" on yhdyssana. Normaalisti ennen "ja" - sanaa tulee aina pilkku, jos kyseessä ei ole luettelo.

Kirjoitat: "Kaivoin savukkeeni repun pohjasta ja...".
Ajatukseni: "Kaivoin savukkeeni repun pohjalta, ja...".
Eli muutin pohjasta päätteen, ja sitten oli vielä se pilkku :D
Ai joo, myös ystäväporukka on yhdyssana :D

Muistaa pitää kiinni kirjoitustavastasi koko ajan.
Kirjoitat: "...muhimaan koko kesäksi, jossa ei olisi mitään tekemistä.".
Tuo "olisi" - sana vaikuttaa jopa hieman liian viralliselta tekstiin :D "Ois" tai "ois ees" sopisi mielestäni paremmin.

Pohjustit tulevia tapahtumia sopivasti sarjamurhaajalla, ja sait lukijan unohtamaan tappajan. Niin kuuluu ollakin! Hyvä!
Hieman huolellisuutta vielä tekstin tarkastukseen, ja hyvä tulee :D

Kiitos!