 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei kaisaa!
Huikea novelli! Otat hienosti...todella hienosti, esille monia parisuhteeseen liittyviä vaikeita, kenties liioteltujakin asioita, ja saat ne kuulostamaan aidoilta! Poskelle suutelut, suuttumus, katkeruus, anteeksiantaminen jne. Erittäin vaikuttavaa! :D
Olen ottanut elämäntehtäväkseni mussuttaa sellaisista asioista, jotka lukija ymmärtää muutenkin.
Kirjoitat: "Vesi ei tunnu enää niin kylmältä, kun siinä on ollut jonkun aikaa.".
Ajatukseni: "Vesi ei tunnu enää niin kylmältä.".
Mielestäni jokainen, joka joskus on uinut, tuon ymmärtää :D
Toinen samaan liittyvä, "Harri huutaa kuitenkin hymy huulillaan.".
Ajatukseni: "Harri huutaa hymy huulillaan.".
Eli sanotaan vain se mikä on aivan pakko. Antaa lukijan pohtia loput.
Sulkeet! Argh! :D
Kirjoitat: "...ainoa ystäväni (ja poikaystäväni) ja maailman tärkein henkilö.".
Ajatukseni: "...poikaystäväni, samalla ainoa ystäväni, ja maailman tärkein henkilö.".
Tarkoitan että kaikki voidaan kirjoittaa myös ilman sulkeita :D
Seuraava vain ajatuksena.
Kirjoitat: "Olimme vain kahdestaan Harrin mökillä, ja se oli yksi romanttisimmista matkoistamme.".
Tässä ei olevarsinaisesti mitään väärää. Kohtaus on kuitenkin tunteellinen, ja ajatuksena seuraava.
"Olimme vain kahdestaan Harrin mökillä, se oli yksi romanttisimmista matkoistamme.".
Eli monesti "ja" - sana on liian arkinen tunteelliseen tekstiin, joilloin jättämällä sen pois saa kenties hieman runollisempaa tuntua tekstiin.
Luettuani tuohon kolariin saakka pohdin mahtaako Sinulle olla vierasta kirjoittaa toiminnasta. Muutamia huomioita.
Kirjoitat: "Otan nopeasti puhelimeni esille ja hyppään autosta ulos.".
Ajatukseni: "Vapisevin käsin haparoin kännykän laukustani. Sen sisältö kaatuu jalkatilaan, kun hyppään ulos autosta.".
Eli vaikka liputankin viimeiseen saakka yksinkertaisuuden puolesta, niin toisinaan on hyvä koettaa löytää hieman jotain erikoista tekstiin...en tosin väitä että ajatukseni on paras...ajatuksena vain.
Kirjoitat: "Sitten menen Harrin luo,...".
Ala-aste meininkiä! :D "Sitten" - sanalla lauseen aloittaminen on hmm...annan esimerkin.
"Olin uimassa. Sitten menin autolla kotiin. Sitten söin äitin tekemää välipalaa. Ja sitten menin huoneeseeni leikkimään.".
Olet huikea kirjoittaja! Unohda sitten lauseen alusta! :D
Ja loppuun vielä viisastelua.
Kirjoitat: "Kaikki halu elämiseen oli hävinnyt.".
Ajatukseni: "Kaikki halu elämiseen hävisi.".
Eli "oli hävinnyt" on aikamuotona pluskvamperfekti, eli jokin tapahtuma on käynyt historiassa, mutta pitkän aikaa sitten. Ajatukseni aikamuoto on imperfekti, eli niin ikään historiassa tapahtuntut, kuitenkin aivan hiljattain. Ja päähenkilön elämänhalu katosi tekstissä ihan juuri.
Silti...todella vaikuttavaa työtä! Novellin koko rakenne on huikea, ja tunteet kuvaat todella hyvin. Samaistat lukijan tarinaan, ja kuten allaolevakin palaute antaa ymmärtää, niin tuo loppu on käsittämättömän kovaa saagaa!
Hyvä ja kiitos!
