Mies oli sisustanut keräämillään tavaroilla bussipysäkin, jossa hän asui. Pysäkin laidoille mies Oli laittanut hienot palmut, jotka olivat muovia, mutta ne näyttävät oikeilta, istumalaudan mies oli verhoiluttanut paikallisella verhoilijalla: ”samettia sen olla pitää” totesi mies. Istumalaudan alapuolella oli pieni jääkaappi, joka saa sähkönsä pysäkin päältä ropellista, joka pyörii vinhaa vauhtia tuottaakseen sähköä miehen tarpeisiin. Pysäkinlipan alle mies oli hitsannut putken, mihin hän laittaa ihmisten hylkäämiä vaatteita roikkumaan, pysäkin toisessa nurkassa oli mustavalkoinen matkatelevisio, josta mies seuraa ajankohtaisohjelmia. Siellä pysäkin lipan suojassa mies asuu ja kuluttaa aikaansa. Joka aamu busseja tulee melkein minuutin välein, ja ne vievät kiireisiä ihmisiä jonnekin, onhan se kauheaa, kun ihmiset sillä tavalla häiritsevät kotirauhaa, miettii mies. Pahimpaan ruuhka-aikaan mies siivoaa pysäkkiä luudalla, onhan se kauheaa, kun ihmiset eivät osaa laittaa roskia roskikseen, vaikka alumiininen roskis näkyy niin selvästi, ettei kukaan voi erehtyä. Päivisin mies laittoi ruokaa. Reppu, joka oli hyvässä jemmassa pysäkin lipan alla, oli aina täynnä säilyketölkkejä ja pussikeittoja. Mies miettii, että pysäkin lipan suojassa on mukavaa laittaa ruokaa ja seurata ajankohtaisohjelmia, joita harjaantuneen antennin säädön jälkeen on mahdollista katsoa. Elämä oli olosuhteisiin nähden siedettävää, kunnes eräänä aamuna tapahtui jotain normaalista poikkeavaa. Mies hörppii aamukahvia mukistaan. Hän näkee tyhjän bussin, joka kaasuttaa ylämäestä kohti pysäkkiä. Hän ihmettelee, ovatko ihmiset nukkuneet pommiin, koska pysäkillekään ei ollut tullut ihmisiä tungeksimaan. Bussi pysähtyy, ovi avautuu tutun omaisella tussahduksella. Hölmistyneenä mies miettii, mitä tämä merkitsee? Lopulta hän ymmärtää, että bussi on häntä varten. Mies luo haikean silmäyksen tavaroihin, joita hän oli koko elämänsä ajan kerännyt pysäkin lipan alle. Hän ymmärsi, että oli tullut hänen vuoronsa nousta bussiin. Vavisten ja aivan yksin mies nousee bussiin, jonka ovet tussahtavat kiinni tutun äänen saattelemana.
