Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Heippa taas tindenius!



Kirjoitat: "En tiennyt oliko hyvä ajatus jättää kaksi henkeä yksin, mutta lähdin kuitenkin Aurooran mukaan.".
Novellisi ei avaa maailmaa aivan niin hyvin, että lukija ymmärtäisi tuohon lainaukseen syyn. Eli mitä voisi tapahtua?

Kirjoitat: "’’Emme ole teknisesti kuolleita. Olemme välitilassa. Kykenemättömiä liikkumaan eteenpäin.’’ Auroora huokaa.".
Tämä selventää ajatustasi paljon! Hyvä!

Dialogissa on tiettyjä pieniä juttuja, joita voisit miettiä.
Kirjoitat: "’’Tuota, ei ole osunut sitä oikeaa kohdalle ja sitä rataa.’’ Sanon änkyttäen ja Auroora hymyilee onnellisena.".
Ajatukseni: "’’Tuota...ei ole osunut sitä oikeaa kohdalle, ja sitä rataa.’’ Änkytän, Auroora hymyilee onnellisena.".
Eli tuota dialogin jälkeistä kuvailua lähinnä tarkoitin. "Sanon änkyttäen" tarkoittaa että änkytän, ja mielestäni pilkku antaa hieman tunteellisemman vaikutelman kuin "ja" - sana.

Pidän tarinan juonesta, ja pienistä käänteistä kuten suuteleminen, pienet juonittelut (Auroora, että Sami pääsi pois kotoa) jne. Oikein hyvää saagaa! :D

Kiitos!

Hei tindenius!



Pari ajatusta siitä miten kirjoitat.
Kirjoitat: "Olin hylännyt Nikolaksen nyt kaksi kuukautta sitten ja liikuin kokoaja kohti etelää. En tiedä mikä minua veti sinne, mutta sinne olin menossa. Liikuin öisin ja välttelin vilkkaita teitä.".
Eli tuo ajatus on hyvä, ja siin on selkeä sanoma. Kirjoitat monesti hyvin samaan tyyliin, ja ehdottaisin kokeilemaan poikkeavaa tapaa. Mieti pisteiden paikat, mahdollisesti lauseenvastikkeita ja muista pilkut :D
Ajatukseni: "Olin hylännyt Nikolaksen kaksi kuukautta aikaisemmin. Vaelsin kohti etelää liikkuen öisin, välttelin vilkkaita teitä. En tiedä miksi etelään, mutta sinne olin kuitenkin matkalla.".

Kirjoitat: "Yleensä tämä ei ollut näin vaikeaa.".
En tajunnut tuota. Mikä ei ollut näin vaikeaa? Sinulla on monesti vilahdellut taito kirjoittaa vähän, ja sanoa kuitenkin paljon. Tämä ei ole sitä. Nyt olet kirjoittanut vähän, ja sanonut vielä vähemmän :D Jos kirjoitat jotain, varmistu että se viittaa johonkin, sillä tuo lainaus voi viitata mihin tahansa. Matkustamiseen, metsästämiseen, olemiseen yleensä jne. Toinen juttu on se, että Cain on ollut verenimijä pari kuukautta, joten tuo lainaus tuntuu liian kokeneelta siihen peilattuna...minun mielestäni.

Mitä ikinä teet, vältä kapulakieltä! :D
Kirjoitat: "Lähdin kävelemään pitkin hämärästi valaistuja katuja, kun silmiini osui jotain kiinnostavaa.".
Mielestäni sana "Lähdin" ei sovi kerrontaan kovinkaan hyvin. Mielummin ei kahta verbiä peräkkäin, sillä se antaa todella kankean kuva. Esimerkiksi "aloin ajatella, ajattelin", "rupesin nousemaan, nousin" jne.
Ajatukseni: "Kävelin pitkin hämärästi valaistuja katuja, kun silmiini osui jotain kiinnostavaa.".
Pari riviä myöhemmin kirjoitat: "Lähdin seuraamaan heitä hiljaa.".
Miksi ei "Seurasin heitä hiljaa."?

Kirjoitat: "Aina heidän pysähtyessään minä pysähdyin, heidän liikkuessaan minä liikuin.".
Hyvä! Tässä on jotain todella hyvää! :D En tiedä mitä, mutta jotain on!

Toivottavasti joskus jatkat, sillä tuollaiseen kohtaan lopettaminen on suorastaan rikollista! :D
Katsot muutaman jakson True Bloodia, niin kyllä se motivaatio sieltä löytyy :D

Kiitos!

Hei tindenius!

Täytyy sanoa että tuo ensimmäinen lause, "Siitä on nyt kaksi kuukautta, kun kuolin.", on melko raflaava, ja herättää mielenkiinnon :D Minulta meni tuokio, että osasin yhdistää novellin edelliseen osaan.

Sellainen pikkujuttu, että "Jokatapauksessa" ei ole yhdyssana, vaan "joka tapauksessa". Eli toisin sanoen proniminit (minä, sinä, joka, mikä, jompikumpi, jokainen, mikään, eräs jne.) eivät koskaan ole yhdyssanan osia.

Lempiaiheeni, toisto :D
Kirjoitat: "Pan näyttää keskittyneen tiukasti televisiosta tulevaan ohjelmaan ja punnitsen Aurooran sanoja järkyttyneenä.".
Aivan hetkeä aikaisemmin olet käyttänyt sanaa "järkyttyneenä", samassa muodossa. Tarkkana näiden kanssa.
Ajatukseni: "Pan näyttää keskittyneen tiukasti televisiosta tulevaan ohjelmaan, ja punnitsen Aurooran sanoja epäröiden.".
Lisäksi laitoin yhden pilkun ennen "ja" - sanaa, joka erottaa pää- ja sivulauseen toisistaan (silloin tarvitaan pilkku :D ).

Vierastin hieman ajatusta kuolleista, jotka elävät kuin elävät (voiko noin sanoa? :D ). Se on melkoisen kaukana omista ajatuksista. En kuitenkaan tuomitse Sinua siitä, vaan jään jännityksellä odottamaan jatkoa!

Kun kirjoitat, niin koeta varata siihen riittävästi aikaa :D Tosin eipä tuossa paljoa virheitä ollut.

Kiitos!

Hei Esmeralda!



Kirjoitat: "Puistossa oli paljon ihmisiä, jotka eivät huomannut tytössä mitään erikoista. Eihän tytössä mitään erikoista ollutkaan.".
Mielestäni tässä suotta katkaiset virkkeen pisteellä, jolloin viimeinen lause alkaa tuntumaan toistolta.
Ajatukseni: "Puistossa oli paljon ihmisiä, jotka eivät huomannut tytössä mitään erikoista, eihän tytössä mitään erikoista ollutkaan.".
Tuossa yksi ajatus, jossa piste on korvattu pilkulla.

Väliin yksi egoistinen kommentti miessukupuoplen edustajalta :D
Kirjoitat: "Poika oli täydellinen, niin kaunis ettei tyttö voinut sitä sanoin kuvailla.".
Poika ei missään tapauksessa voi olla kaunis! ...pojan täytyy olla komea :D

Suosittelen tarkastamaan tekstin kun se on valmis, kenties lukemaan sen itselleen ääneen. Silloin pienet näppihäiriöt.
Kirjoitat: "...hetkeksi, tytön kohottaen käsiään kohti kasvojaan.".
En oikein tajunnut tuota... Koetin miettiä jotain vaihtoehtoa tuolle, mutta en ymmärtänyt mitä ajoit tuolla takaa :D

Edelliseen liittyen: "Hän säilytti katsekontaktia pojan kanssa...".
Ilmeisesti "katsekontaktin".

Kirjoitat: "Hän oli kuin varjo pimeässä metsässä, yksi niin monen joukossa.".
Tämä on aivan huikea lause! Kaunis, ja täynnä tunnelmaa! :D Hyvä!
Se mitä mietin on se, että pimeässä ei taida olla varjoja, mutta se ei poista virkkeesi loistoa! :D

Anteeksi että urputan näin pienistä. Kirjotat todella tunnelmallisesti, seuraava ei kuitenkaan ole parasta mihin pystyt.
Kirjoitat: "Pojan kalpeille kasvoille tuli näkyviin pieni hymy.".
Ajatukseni: "Pojan kalpeille kasvoille kohosi lämmin hymy.".
Eli mielestäni hymy ei voi olla pieni, ehkä vähäinen, eikä se voi tulla näkyviin, vaan ilmestyy, tai "...poika hymyili vaisusti..." tai vastaavaa. Koeta välttää kankeita ilmaisuja, ja lue itsellesi (mielellään ääneen) ainakin tunteellisimmat kohtaukset :D

Yksinkertaista hieman (vähän liittyen edelliseen).
Kirjoitat: "Tyttö otti laukkunsa maasta ja alkoi kävellä pois puistosta.".
Ajatukseni: "Tyttö nosti laukkun maasta, ja lähti kävelemään pois puistosta.".
Eli voitaneen olettaa että tyttö ottaa oman laukkunsa mukaan, eikä romanttisen novellisi päähenkilö ole varas :D Lisäksi "alkoi tekemään jotain" on niin sanottua kapulakieltä, eli selkeä verbi (esim tuo lähti, jos lähdetään, istui jos istuudutaan, ei siis alkoi istua jne.).

Toivottavasti en lyönyt liian kovaa! :D Jos, niin jätä sanomiseni omaan arvoonsa, ja jatka kirjoittamista!
Novellin perusajatus oli todella kaunis! Teemana rakkaus on aina kaunis, ja aiheena saavuttamaton rakkauden kohde täydentää teeman todella mahtavasti!
Hyvin suunniteltu ja ideoitu! Olet hyvä kirjoittamaan!

Kiitos!

Hei Kristalli!

Todella hyvä novelli! :D Perinteisempää fantasiaa, salamurhia ja juonittelua! Mahtavaa!

Kirjoitat: "Hän punastuu, ja ottaa tiukemman otteen keihäästään.".
Tässä hieman ihmetytti karskin vartijan punastelu :D Punastuvatko vartijat pienestä suunsoitosta?

Puhutteluun liittyen (pilkkujuttu).
Kirjoitat: "– Uskon teitä kyllä herra, hän sanoo nopeasti.".
Ennen jonkin henkilön nimeä tai titteliä tulee pilkku.
Ajatukseni: "– Uskon teitä kyllä, herra, hän sanoo nopeasti.".

Lue aina teksti ääneen itsellesi kun se on valmis (paitsi jos siihen ei ole mahdollisuutta), silloin tietyt "sopimattomuudet" jäävät pois.
Kirjoitat: "Sen keskellä seisoo hirsipuu, ja köysi heiluu tuulessa.".
Ajatukseni: "Sen keskellä seisoo hirsipuu, köysi heiluu tuulessa.", tai "Sen keskellä seisoo hirsipuu, jonka köysi heiluu tuulessa.".
Eli mielestäni "ja" - sana ei ollut paras tuohon.

Kirjoitat: "Poika on viidentoista korvilla, laiha kuin heinäseiväs. Silmät ovat suuret kuin kauriilla.".
Mahtava kuvailu! :D Hyvä!

Kirjoitat: "...valtavilla määrillä punaista viiniä.".
Miksei voisi olla vain "punaviiniä"?

Mielestäni "silloin" ja "sitten" ovat sellaisia pahoja sanoja, joita ei tulisi kaunokirjallisuudessa käyttää ollenkaan.
Kirjoitat: "Ehdin nähdä hänen hämmästyneen katseensa, mutta sitten silmät muuttuvat ilmeettömiksi.".
Ajatukseni: "Ehdin nähdä hänen hämmästyneen katseensa, juuri ennen kuin silmät muuttuvat ilmeettömiksi.".

Kirjoitat: "Veri virtaa haavasta, mutta imeytyy nopeasti mattoon.".
Ajatukseni: "Veri virtaa haavasta, ja imeytyy nopeasti mattoon.".
Mielestäni mutta on sellainen sana, että ensin on hyvää, mutta sitten tulee huonoa.
Esimerkki: "Sain todella hyvän lähtövauhdin, mutta se ei kuitenkaan aivan riittänyt.".
"Veri virtaa haavasta,..." on mielestäni huono asia, ja sen mattoon imeytyminenkään ei voi olla itsetarkoitus.

Loppu oli erinomainen! Toivoisin Sinulta lisää fantasia-aiheista materiaalia!
Sellainen vielä, että vaikka tarina olikin jokseenkin pitkä, ei ympäristöstä juuri kerrottu. Monesti kuvailu on fantasiakirjojen parasta antia (taisteluiden ohella).

Kiitos!

Hei ircci98!

En arvostele kirjoitustasi millään tavoin äidinkielellisesti.

Olet harmittavan oikeassa siinä, että nyky-yhteiskunta asettaa melko tarkat rajat sille, kuinka tulee elää ja olla. Ja ehkä se on hyväkin asia, sillä ne, jotka todella irtautuvat yhteiskunnan kaavoista, ovat jotain todella erikoista.

En väitä että olet väärässä, ja kuitenkin uskallan väittää, että vanhemmat muistavat kenties liiankin hyvin oman nuoruutensa, ja monesti rajat ja kieltäminen kumpuavat juuri sieltä.
He eivät halua että teet samat virheet, jotka he ovat tehneet. Onko se hyvä? Siihen en ota kantaa, ja kuitenkin väitän (huomaa toisto :D ), että jokaiselle on vähintäänkin tarpeellista tehdä omat virheet.

Se että saa joltain tukea, ei vaadi fyysistä läsnäoloa. Joskus puhelinsoitto, skypekeskustelu tai sähköposti voi auttaa todella paljon! Olen iloinen, että Sinullakin on oma "tukihenkilö".

Kiitos ajatuksistasi ircci98!

Hei ircci98!

Tämä voisi kenties olla "Runot" kategoriassakin. Parista syystä. Riimität kauniisti, ja runoissahan on riimejä :D Toiseksi se, että tarinassa pitäisi olla aina aihe ja teema, sekä juoni, joka liittyy edellämainittuihin. Runoissa sellaista ei ole, enkä löytänyt sitä kirjoituksestasikaan. No...se siitä :D

Pieni huolellisuusvirhe oli alussa.
Kirjoitat: "Askelet noputuvat; samoin omani.". Tuohan on virheenä melkoisen mitätön. Kuitenkin olit luonut hyvin tunnelmaa tuohon saakka, ja minua hieman korpesi, kun lukemiseni töksähti tuohon pikku fibaan :D

Sinulla on melko omintakeinen tyyli, ja novellisi on helppo erottaa muista. Jatka samaan malliin!

Kiitos!

Hei tindenius!

Hieno ajatus! Tällaiset kuolemanjälkeistä pohdiskelevat aiheet ovat mielenkiintoisia, eikä Sinun tarinasi ole poikkeus.

Mieti aina tarkkaan mitä haluat sanoa, ja miten.
Kirjoitat: "En pysty hillitsemään uteliaisuuttani ja astun kujalle.".
Ajatukseni: "En pysty hillitsemään uteliaisuuttani, vaan astun kujalle.".
Eli mielestäni "vaan" on parempi, sillä henkilö ei kyennyt tekemään jotain haluamallaan tavalla, vaan tekikin jotenkin toisin. Esimerkiksi "Pystyin hillitsemään itseni, ja käännyin pois.", olisi sellainen johon "ja" sopisi.

Kirjoitat: " ''Olen Auroora. Minun tehtäväni on arvioida pääsetkö sinä taivaaseen vai helvettiin.''".
Tuohan tarkoittaisi sitä, että myös helvettiin päästään :D
Ajatukseni: " ''Olen Auroora. Minun tehtäväni on arvioida pääsetkö sinä taivaaseen, vai joudutko helvettiin.''".

Väitän että olisit saanut aiheesta paljon enemmän irti. Noin lyhyeen määrään mahtuu todella nihkeästi asiaa. Tietynlaisen mielikuvan henkilöistä saa, ja kuitenkin ne ovat melko raapaistuja. Esimerkiksi se, että miksi päähenkilö oli liian hyvä ja liian huono? Jotain konkreettista olisi voinut olla. Tekoja, sanoja, ajatuksia jne. Jotain sellaista, joka olisi auttanut lukijaa tuomitsemaan Samin kulkemaan ikuisesti maan päällä.

Kuitenkin, vaikka nyt negatiivista tulikin, Sinä kirjoitat hyvin ja ajatus oli mainio. Ja vaikka hieman jäikin pintapuoliseksi, niin tarina säilytti mielenkiinnon, eikä alkanut puuduttamaan kesken kaiken.

Kiitos!

Hei tindenius!

Tässä oli hyviä kohtia, ja hieman vähemmän hyviä. Mielestäni tässä viimeisessä osassa paistaa selkeimmin läpi hosuminen.

Yksi kommentti vielä täytteeseen...ja pilkkuihin.
Kirjoitat: Kysyn uteliaana ja isäni nyökkää päätään.".
Ajatukseni: "Kysyn uteliaana, ja isäni nyökkää.".
Eli mielestäni muulla kun päällä ei voi nyökätä :D

Paikoin tuntuu, että Sinulla on ollut hieman kiire kirjoittaessa.
Kirjoitat: "Heti minut nähtyään isä tyrkkää kruunun päähäni ja käskee kulkea hänen kanssaan kohti valtaistuimia.".
Tässä tuntuu että takoituksesi oli vain päästä äkkiä eteenpäin. Lisäksi puhekielen termit, kuten "tyrkkää", eivät mielestäni sovi kaunokirjalliseen tekstiin. Ehkä dialogiin mutta ei kerrontaan.

Mielestäni olet valinnut hyvän tavan kertoessasi lopun Nikolaksen kannalta. Et kuitenkaan ota siitä kaikkea irti, sillä tuntemukset, perhesuhteet, taustat ja kaipaus jäävät hyvin pieneen osaan. Niistä olisin halunnut tietää enemmän.

Kiitos!

Heippa tindenius!

Hyviä käänteitä! :D Olet selvästi miettinyt tarinaa!

Jankutan taas turhista sanoista.
Kirjoitat: "Äkkiä jokin liikahtaa varjoissa ja kiinnittää huomioni.".
Ajatukseni: "Äkkiä jokin liikahtaa varjoissa.".
Eli seuraavassa virkkeessä kerrot mitä näkyy. Mielestäni huomion kiinnittyminen on itsestään selvyys, eli jos jokin liikahtaa, siihen kuuluu katsoa :D

Vaikka nyt jankutankin muutamista seikoista, niin sanon tähän väliin, että osaat kirjoittaa, eikä mistään mitä sanon, kannata ottaa itseensä. Jos koet kritiikissäni jotain tolkkua, niin hyvä, ja jos et, niin jatka kirjoittamista, sillä Sinulla on lahjoja! :D
Kirjoitat: "Kaikki tekoni tulevat vaistovaraisesti. Samassa lämmin neste alkaa valua kurkkuani pitkin.".
Ajatukseni: "Kaikki tekoni ovat vaistonvaraisia, ja lämmin neste alkaa valua kurkkuuni.".

Mielestäni kirjoitat, muutamaa täytesanajuttua lukuunottamatta, todella sujuvasti ja kirjoitustasi on miellyttävä lukea!

Kiitos!