3.
’’Ei, tämä on huono juttu.’’ Sanon järkyttyneenä ja kuljen ympyrää pitkin huonetta. ’’Tämän takia en halunnut sopimusta.’’ Pan sanoo ja katsoo minua lumoutuneena. ’’Se pakottaa minut rakastumaan sinuun.’’ Pan sanoo ärtyneenä, mutta hänen ilmeensä on haltioitunut. ’’Jos olisin tiennyt tämän en koskaan olisi suudellut sinua.’’ Sanon kauhistuneena. ’’Tehty mikä tehty.’’ Kuuluu tuttu ääni ja kiepahdan ympäri. Aura seisoo oven suussa mukanaan minulle vieras olento. Auroora on yhtä kaunis kuin aina, vaikka hänellä on vain sotkuinen nuttura ja rähjääntynyt t-paita. Hänen vieressään oleva henki katsoo Pania järkyttyneenä. ’’Mitä sinä olet tehnyt.’’ Hän tiuskaisee minulle ja katson häntä hämmästyneenä. Hengellä oli kaniinin korvat ja pörröinen häntä. Se ei tosin sopinut hänen karskiin olemukseensa. Hänellä oli tämän lisäksi silmälappu ja pitkät letitetyt mustat hiukset. ’’Rauhoitu Timotei. Tiesit, että tämä oli tulossa.’’ Auroora sanoo ja katsoo henkeä säälivästi. ’’Pan oli minun, hän kuului minulle.’’ Timotei sanoo järkyttyneenä. Katson Aurooraa kysyvästi. ’’Timotei ei ole minun sopimuskumppanini vaan vapaa henki. Hän ja Pan olivat yhdessä, mutteivät enää.’’ Auroora sanoo ja katsoo Pania jonka silmät ovat yhä liimaantuneet minuun. ’’Minä en halunnut tätä.’’ Sanon ja katson Timoteitä anteeksipyytävästi. ’’Hei piristy. Tulin kertomaan, että olet vapaa lähtemään ulos.’’ Auroora sanoo innostuneena. Se herättää viimein huomioni. ’’Mahtavaa, pääsen tästä läävästä.’’ Sanon ja katselen ympärilleni. ’’Sitä minäkin. Tule kanssani ulos. Timotei jää sinä Panin seuraksi.’’ Panin ilme synkkeni näiden sanojen myötä, kun taas Timotei näytti ilahtuneelta. En tiennyt oliko hyvä ajatus jättää kaksi henkeä yksin, mutta lähdin kuitenkin Aurooran mukaan. ’’En uskonut, että tällaisessa paikassa olisi ostari.’’ Sanon ja silmäilen valtavaa rakennusta. ’’Tietysti on.’’ Auroora sanoo ja pyörittelee silmiään. Näen viimeinkin muitakin sielunkerääjiä, mikä ilahduttaa minua kummasti. Huomaan kuitenkin, että kukaan ei näytä kahtakymmentä ikävuotta vanhemmalta. Huomautan asiasta Aurooralle ja hän hymyilee surullisesti. ’’Sielunkerääjien ikähaarukka on todellakin suppea. Vain viisitoista viiva kaksikymmentä vuotiaista voi tulla sielunkerääjiä. Jos löytyy vanhempia ihmisiä joille ei ole paikka taivaassa tai helvetissä, heidän sielunsa poltetaan. Sama koskee siitä nuorempia. ’’Mitä se muka tarkoittaa?’’ kysyn järkyttyneenä. ’’En minä tiedä asiat ovat vain niin. Vähänkuin se, että kukaan ei saa samanvärisiä siipiä.’’ Auroora sanoo lasittunut katse silmissään. Sitten hän kuitenkin ravistelee päätään ja ottaa hymyn kasvoilleen. ’’Tule, meidän on aika mennä ostoksille.’’ Auroora sanoo ja tempoo minut mukaansa valtavan ostoskeskuksen syövereihin. Ravattuamme useissa kaupoissa Auroora myöntyy viimein taukoon. Menemme pieneen kahvilaan ja tilaamme kahvit. ’’En uskonut, että kuolleille on tarjolla tälläistä.’’ Mutisen ja hörppään kahviani. ’’Emme ole teknisesti kuolleita. Olemme välitilassa. Kykenemättömiä liikkumaan eteenpäin.’’ Auroora huokaa. ’’Sitä on niin vaikea muistaa.’’ Sanon ja hymyilen nolona. ’’Sami sinä todella olet kiintoisa tapaus.’’ Auroora sanoo yhtäkkiä. ’’Öh kiitos.’’ Sanon ja tuijotan hämilläni kahvikuppiani. Äkkiä tunnen Aurooran huulet poskellani. En ollut huomannut hänen edes liikahtavan. ’’Tule mennään meille.’’ Auroora kuiskaa eikä minun tarvitse ajatella sitä kahdesti.
Aurooralla on pieni ja valoisa koti, mutten kiinnitä sisustukseen sen tarkempaa huomiota. Olen siihen liian kiireinen, sillä olen kietoutunut Aurooraan ja imen hänen kaulansa tuoksua. ’’Tule mennän yläkertaan.’’ Auroora sanoo hymyillen ja seuraan pökertyneenä perässä. Kaadumme sängylle yhä toisiimme kietoutuneina. Kaiken ollessa ohi makaan puolialastomana Aurooran vuoteella niin, että hänen päänsä makaa sylissäni. Ajattelen sitä mitä olen juuri tehnyt. Menetin neitsyyteni ihmiselle jota hädin tuskin tunnen. Se on tosin aika noloa myöntää ja Auroorakin oli huomannut epävarmuuteni. ’’Sinä sitten olit todella neitsyt.’’ Auroora naureskelee huvittuneena ja punastun entisestään. ’’Olen utelias, miksi noin hyvännäköinen yksilö on pysynyt neitsyenä.’’ Auroora sanoo ja katsoo minuun. ’’Tuota, ei ole osunut sitä oikeaa kohdalle ja sitä rataa.’’ Sanon änkyttäen ja Auroora hymyilee onnellisena. ’’Minä olin sitten se oikea vai?’’ Auroora kysyy. Epäröin hetken ja vastaan sitten. ’’Jep taisitpa olla.’’ Vastaan. Auroora ei onneksi huomannut epäröintiäni tai sitä, että sisimmässäni minulla on ontto olo. Painan kaikista ajatuksistani huolimatta suukon Aurooran otsalle ja vaivun uneen.
