Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Hei anniina!

Toivottavasti et odota mitään kovin syväluotaavaa runoanalyysiä, sillä tiedän runoista miltei yhtä paljon kuin aurinkopaneeleista...se ei ole paljon se.

Tuntuu kuin viittaisit ihmisten kiireeseen. Siihen miten kaikki tekevät ja kiirehtivät omiaan.
Tai kenties et edes yritä ottaa mihinkään kantaa, ja kyseessä on vain ajatuksen juoksu. Kuitenkin runon voi nähdä ja kokea niin kovin monella tavalla.

En ole varma tarvitseeko runoissa välimerkkejä, sillä ne rytmittävät lukemista. Mielestäni runoa ei tarvitse rytmittää, vaan runonlausujalla on täysin vapaat kädet.

Jännä tapa kirjoittaa että katsomalla voisi tuntea, tai kuuntelemalla nähdä! Pidin tuosta, vaikken ymmärrä mitä sillä tarkoitat! :D Hyvä!

Kiitos runosta!

Hei Saliva!

Kiitos lisäyksestä! Ikävä lukea moisista kokemuksista, mutta sanon silti että osaat kirjoittaa! Jos jokin sanomani tuntuu pahalta, unohda se ja jatka kirjoittamista. Jos tuntuu oikein pahalta, niin ohessa spostiosoitteeni, anna tulla koko laidallinen! :D

Kirjoitat: "Kaikki ne pitkät matkat – silloin mä uppouduin ajatuksiini.".
Monessa kohdin käytät - merkkiä, joka ei kovin hyvin istu kaunokirjallisen tekstin kerrontaan. Joskus kyllä, mutta ei liian usein. Suosittelisin pilkkua valtaosaan noista.

Turha täyte ja toisto.
Kirjoitat: "Joskus uppoudun yhä täysin toiseen maailmaan, joka on mielikuvitusmaailmani.".
Ajatukseni: "Joskus uppoudun yhä täysin mielikuvitusmaailmaani.".
Eli sama asia ilman toistoa. Toisto ei ole aina pahasta, esimerkiksi virkkeessä, "Hän oli kaunis. Niin kaunis että se salpasi hengitykseni.".
Tuossa toisto on ikään kuin tehokeino, mutta tekstisi poiminnossani se oli mielestäni enemmänkin pitkittävää. Ei siis pahalla :D Myös jättämällä virkkeestä "joka on" pois, se on paljon sujuvampi.

Suosittelisin kaunokirjallisessa tekstissä kirjoittamaan numerot, esimerkiksi 8 vuotta olisi kahdeksan vuotta.

Älä välitä vaikka poimin tiettyjä juttuja heti alusta :D Ensiksikin nämä ovat vain minun ajatuksia, ja toiseksi...no palaan siihen myöhemmin :D

Toisinaan ei kannata tyytyä siihen mitä kirjoittaa ensin, vaan miettiä vaihtoehtoinen tapa sanoa sama asia joko lisääkseen tunnelmaa, tai vain kirjoittaakseen hieman eri tavalla.
Kirjoitat: "Yhtenä iltana lähdin pois. Kävelin pimeässä metsässä...".
Ajatukseni: "Eräänä iltana tuskani kasvoi liian suureksi, en jaksanut enää. Kävelin pimeässä metsässä...".
Toinen esimerkki: "Auto oli punainen. Auringonsäteet heijastuivat sen pinnasta.".
Toinen tapa sanoa sama: "Ilta-auringon säteet heijastuivat kauniin punertavina auton pinnasta.".
Kenties hieman merkitys muuttuu, eli oliko auto todella punainen? Mutta mitä väliä :D Mielikuva on tärkein!

Kerronnassa ei välttämättä tarvita ? - merkkejä. Eli voit kirjoittaa: "Voiko todella olla välittämättä.".

"Vietin vapaa-aikani tietokoneella. Tuijotin ruutua kyyneleet poskiani pitkin valuen.". Sinulla on mahtavia lauseita! Lyhyitä ja selkeitä! Hyvä!

Tuo novellimainen teksti muuttuu kahden viimeisen kappaleen aikana enemmän opetustyyliseksi, ja toivon todella että mahdollisimman monet lukisivat tämän ja ottaisivat siitä onkeensa! Kannanottosi on erinomainen, ja olen todella iloinen tää olet voinut purkaa tuntojasi kirjoittamalla!

Toinen juttu jonka palautteen puolivälissä jätin kertomatta on se, että lukihäiriötäsi ei todella huomaa!

Kiitos!

Moi tindenius!



Urputan samaa kuin aina :D Typistä sanomaa, niin tekstiä on jouhevampi lukea.
Kirjoitat: "...nukuin kun piti ja söin kun tarvitsi.".
Ajatukseni: "...nukuin ja söin kun tarvitsi.".

Alun dialogin väleihin voisi huiskia enteriä niin olisi helpompi seurata kuka puhuu ja ketä kuvaillaan mitenkin.

"mutteivät" pitäisi olla "mutta eivät", sillä tuo Sinun versiosi ei ole sana :D

"kumartaa päätään" voisi olla pelkkä "kumartaa", tai jos kyseessä on vain pää, olisi "nyökkää" kenties parempi.
Samalla tavalla kuin "Möläytän suustani" voisi olla pelkkä "Möläytän", sillä lukija ymmärtää että möläytys tulee suusta. Kenties jos möläytys tulee muualta kuin suusta niin se olisi mainitsemisen arvoinen asia :D

"Hetkenkuluttua" kirjoitetaan erikseen :D

Nämä "meanwhile" katkelmat ovat hyvä lisä tarinaan, ja luovat syvyyttä henkilöihin! Hyvä!

Yhteenvetona se, että lisää rivinvaihtoja lukemisen helpottamiseksi ja turhat kuvailut pois esimerkiksi se että on selvää että päätä nyökätään ymmärtämisen merkiksi :D Älä pidä lukijaa tyhmänä.

Kiitos!

Moikka tindenius!



Kirjoitat: "Olin oikeassa Rafael ilmestyi hetken päästä yläpuolelleni. Hän ei näyttänyt olevan minua paremmassa kunnossa.".
Voisit miettiä miten tekstiä voisi selkiyttää ja typistää. Muista myös pilkut, eli tuohon ennen "Rafael" - sanaa, jossa sivulause muuttuu päälauseeksi. Muutin itse virkettä hieman enemmän.
Ajatukseni: "Olin oikeassa. Rafael ilmestyi yläpuolelleni, eikä näyttänyt olevan minua paremmassa kunnossa.".

Hieman edelliseen liittyen. Kirjoitat "...näytti roikkuvan...". Mielestäni "roikkui" olisi parempi, sillä jos katson jotain, joka roikottaa kättä, niin tiedän käden roikkuvan :D

Älä tyydy siihen, minkä saat ensin kirjoitettua.
Kirjoitat: "Pian näkökenttäämme ilmestyy ikkuna, jonka kummalakin puolella verhot ovat tulessa.".
Ajatukseni: "Pian näemme ikkunan, jonka molemmin puolin olevat verhot ovat tulessa.".
Eli tuo että jokin ilmestyy näkökenttään tuntuu siltä että ikkuna tulee heidän luokseen.

Kirjoitat: "Katson silmiäni taakseni ja näen puisentukipilarin,...".
Ajatukseni: "Katson taakseni ja näen puisen tukipilarin,...".
Keskity, tindenius, keskity :D

Täytesanat.
Kirjoitat: "Pääsemme lopulta ikkunalle ja Rafael työntää minut edellään ulos. Särkyneen ikkunalasin reunat saavat ihoni aivan verille.".
Ajatukseni: "Pääsemme ikkunalle ja Rafael työntää minut ulos. Särkyneen ikkunan reunat viiltelevät ihoani.".
Eli sano vain se mikä on ihan pakko sanoa. Mielestäni kirjoitat romantiikkaa selkeämmin, kuin tätä saagaa :D Älä kuitenkaan luovuta!

Novellin loppu on mielestäni paremmin kirjoitettu, joskin enteriä voisit painella ennen dialogia niin se on helpompi erottaa muusta.

Tarina on selvästi kirkas Sinulle, ja hieman harmittaa että kirjoitat jaksot niin lyhyiksi että ei kunnolla muista mitä viimeksi on tapahtumnut :D

Jatka vain! Hyvä tulee!

Heippa tindenius!

Hyvä että uskallat rohkeasti kokeilla jotain uutta! :D Tosin aihe on ahdistava.

Luulen että olen ennenkin urputtanut täytesanoista :D
Kirjoitat: "Tämä tunne on seurannut minua niin kauan, kuin voin vain muistaa.".
Ajatukseni: "Tämä tunne on seurannut minua niin kauan kuin muistan.".
Eli tein sivulauseesta vain lauseenosan :D Se toimiiko, jää Sinun päätettäväksesi.

Pikkuinen asia joka pisti silmään.
Kirjoitat: "Olin löytänyt veitsen eräältä kirpputorilta.".
Ajatukseni: "Löysin (tai ostin) veitsen eräältä kirpputorilta.".
Eli mietin miksi päädyid pluskvamperfektiin etkä imperfektiin, sillä ensin mainittu tuntuu hieman kankeammalta.

Puhekielen ilmaukset.
"muttei" on "mutta ei" kaunokirjallisessa tekstissä :D
Ja erityisesti kun kirjoitat tunteista niin puhekieli antaa "arkisen" vaikutelman.

"Veri on elämä, joka pitää meidät elossa. Kun elämän voimasi valutetaan hiljalleen ulos ymmärrät sen arvon.’’". Tämä, tindenius, on pelottavan totta, ja todella kauniisti kirjoitettu! Hyvä! Eläköön!!!

Pikkuvirheet, joista edellinenkin palaute mainitsi.
Kirjoitat: "...ja jään makaamaan viereeni.".
Ilmeisesti kuitenkin "...ja jäät makaamaan viereeni.", tai "...ja jään makaamaan viereesi.".

Kirjoitat kauniisti ja niin, että tekstin tuntee joko ahdistuksena, palana kurkussa tai ikävänä tykytyksenä ohimoilla. Rohkaisen Sinua vilpittömästi kirjoittamaan lisää, mutta voisit koettaa kirjoittaa myös jotain hieman iloisempaa! :D

Hyvä!

Hei Sanna Johanna!

Tämä oli erikoinen novelli! Ei siis pahalla tavalla! Määränpää, eli se mihin pyrit, jäi hieman epäselväksi, mutta se ei vaikuttanut ahdistavaan tunnelmaan ja tunteellisuuteen.

Alan heti viisastella tunteellisuudella :D Tekstisi on tunteita herättävää ja erityisesti silloin on mielestäni todella tärkeää miten asiat sanoo.
Kirjoitat: "Ajatuksissaan hän on monesti ottanut miehen kasvot käsiinsä ja katsonut tätä syvälle silmiin.".
Ajatukseni: "Ajatuksissaan hän oli monesti hyväillyt miehen kasvoja käsillään, ja katsonut tätä syvälle silmiin.".
Eli vaikka tässä hieman ajatus muuttuu siitä että naisen kädet ovat miehen esimerkiksi ohimoilla, ja kuitenkaan en näe sitä suurena ongelmana jos vain teksti on sujuvaa, eikä herätä ajatuksia kuten itselläni. Ajatuksia jolloin nainen ottaa miehen kasvot käsiinsä. Kuulostaa ainakin minun korvaan hassulta.
Lisäksi erotin sivulauseen pilkulla ennen "ja" - sanaa. Tarkkana pilkkujen kanssa :D

Toisto ja pitkät virkkeet.
Kirjoitat: "Siitä samasta tuoksusta, jota mies oli suihkuttanut hänen tyynylleen ennen viimeisimpiä hyvästelyjä varmistaakseen, ettei hän unohda miehen henkistä läsnäoloa, ja siitä samasta tuoksusta, jota hän oli käynyt kosmetiikkakaupassa salaa nuuhkimassa kieriessään ikävän solmuissa.".
Tässä on todella pitkä virke ja itse jouduin palaamaan toisen tuoksukohdan kohdalla takaisin ymmärtääkseni sanoman.
Ajatukseni: "Siitä samasta tuoksusta, jota mies oli suihkuttanut hänen tyynylleen ennen viimeisimpiä hyvästelyjä varmistaakseen, ettei hän unohda miehen henkistä läsnäoloa. Tuoksusta, jota hän oli ikävän kourissa kosmetiikkakaupassa salaa nuuhkinut.".
Muutin virkettä hieman lyhyemmäksi, erityisesti viimeisen lauseen osalta. Onko parempi tai huonompi...niin se on Sinun päätettävissäsi.

Pikkujuttu.
Kirjoitat: "Ei hän vielä tuolloin ollut osannut kuvitellakaan, millaisia aikoja joutuisivat tulevaisuudessa kohtaamaan.".
Eli tästä on unohtunut persoonapronomini, tai sitten jälkimmäinen lause täytyy kirjoittaa hieman eri tavalla.
Ajatukseni: "Ei hän vielä tuolloin ollut osannut kuvitellakaan, millaisia aikoja he joutuisivat tulevaisuudessa kohtaamaan.".
tai
"Ei hän vielä tuolloin ollut osannut kuvitellakaan, millaisia aikoja tulevaisuus toisi tullessaan.".

Toisto.
Kirjoitat: "Ei hän läheisiään suhteen ongelmista syyttänyt, itseään hän niistä syytti; hänellähän se riippuvuus muiden mielipiteitä kohtaan oli.".
Ihan hetkeä aikaisemmin samassa kappaleessa mainitsit riippuvuuden toisten mielipiteeseen.
Ajatukseni: "Ei hän läheisiään suhteen ongelmista syyttänyt, itseään hän niistä syytti.".
Kannattaa tarkkaan miettiä mitä todella tarvitsee sanoa.

Kenties hieman koettaisin selkiyttää ajatuksia, ja keventää tekstiä yksinkertaistamalla virkkeitä. Tuntuu että paikoin novelli toistaa itseään, ja tietyt tunteet, jotka varmasti ovat Sinulle todella selviä, jäävät hieman tekstin raskauden jalkoihin.

Joka tapauksessa kaunis kirjoitus, ja erityisesti lopetus on kaunis! :D

Kiitos!

Hei tindenius!

Täytyy kyllä yhtyä tuohon palautteeseen tyttöjen maailman raadollisuudesta. Toivottavasti kaikki on tänä päivänä paremmin, ja ainakin itse olen huomannut että kirjoittaminen helpottaa. Toivon samaa Sinulle!

Mieti tarkkaan miten asian voi sanoa selkeimmin ja helpoimmin.
Kirjoitat: "Saana on kaikista läheisen meidän ystäväpiiristämme ja vietän hänen kanssaan kaikista eniten aikaa.".
Ajatukseni: "Saana on minulle kaikista läheisin ystäväpiiristäni, ja vietän hänen kanssaan eniten aikaa.".
Kenties tuo jälkimmäinen lause "ja" - sanan jälkeen on itsestäänselvää, mutta mielestäni se ei kuitenkaan ole liian "lukijastatyhmäntekevä".
Muista lukea itsellesi ääneen kirjoittamasi teksti, tai ainakin ajatuksella mielessäsi. Silloin karsiutuu turha epäselvyys ja kankeus.

Minulle sanoi kustannustoimittaja että kaikki kirjoittaminen on miltei turhaa, jos viimeistely uupuu. :D Ihan noin rankasti en tosin Sinua "naulaa".
Kirjoitat: "Sanon ja virnistän takaisin Saanalle hänelle.".
Tuossa on ajatus karannut. Ensiksikin jos tehdänn jotain jollekin takaisin, jonkun on täytynyt tehdä se sama ensin meille. Toiseksi tuo hänelle on sama kuin Saanalle :D
Tarkkuutta viimeistelyyn.

Tarinan alussa, ensimmäisen kappaleen henkilöt meinaavat sekoittua kaiken dialogin keskellä. Mielestäni olisi kenties hieman selkeämpää jos dialogit olisivat omilla riveillään ja aina uuden henkilön kanssa olisi parin sanan mittainen "esittely" ko. henkilöstä. Esim.
- Hei! Laila, Heidin paras kaveri, joka oli muuttanut paikkakunnalle kaksi vuotta sitten, huikkasi.
Tai jotenkin noin. Minulla kesti hetki tajuta kaksoset ja muut henkilöt.

"niitänäitä" kirjoitetaan erikseen :D
Kuten myös "Hetkenkuluttua" :D

Kirjoitat erittäin hyvin! Painottaisin ainoastaan huolellisuutta viimeistelyssä. Kerrontasi on selkeää, johdonmukaista ja jotenkin viatonta. Sanot sen mikä täytyy, et mitään muuta.
Aihe oli erinomaisen hyvä, ja novellista välittyvä tunne oli voimakas. Lisäksi novellisi oli ensimmäinen johon sekoittui face ja sosiaalinen media!

Pidin lukemastani! Kiitos!

Hei ircci98!

Hieman harmittaa että en kiireiltäni arvostella ensimmäistä osaa ennen tämän toisen ilmestymistä. Olisi ollut mukava nähdä mitä olit palautteesta mieltä, ja olisiko se vaikuttanut jotenkin.

Mainitsin edellisessä kuvailussakin tietystä lisätunteellisuustoiveesta :D
Kirjoitat: "...mutta huoltajuuskiista oli rajumpi kuin koskaan.".
Miksi se oli rajumpi? Kiinnostiko tai oliko asumisasia todella yhdentekevä? Miten nämä asiat vaikuttivat päähenkilöön? Tällaisia ajatuksia minulle tuli tuota lukiessa, ja tällaisiin olisin toivonut hieman enemmän syvyyttä.

"Käskin himon kuitenkin asettua taka-alalle. En onnistunut, ja hieman vastahankaisesti laskin hihani alas. Himo laantuisi. Aikanaan.".
Tämä on hyvä! Ensin saa tunteen että viiltely jää väliin, mutta sitten himo saakin vallan! Yksi pieni täytesana jonka jättäisin pois on "kuitenkin" ensimmäisessä lauseessa.

Kirjoitat hyvin, ja ihmettelenkin seuraavaa liiiiiiiiiian kankeaa sanaa.
"Pakotin jalkani menemään eteenpäin,...".
"menemään" - sana!!! Korvaisin sen vaikka "jatkamaan", "kulkemaan", "liikkumaan" tai vaikka "astumaan", mutta "menemään" on mielestäni huonoin sana noin tunteita herättävään virkkeeseen.

Palaan taas tunteiluun.
Kirjoitat: "Menimme istumaan penkille, ja aloimme jutella.".
Tämä tulee todella nopeasti ja jotenkin liian helposti.
Olisin toivonut kenties jotain "- Istu hetkeksi alas, Connor sanoi ja viittasi penkille. Katsoin poikaa epäröiden, ja viimein istuin vastentahtoisesti turvallisen matkan päähän pojasta." tyylistä. Eli jotain joka kertoisi päähenkilön tunteista tai sitä rataa. Ymmärrät varmaan :D

Loppu saattoi olla ehkä siirappinen, mutta kaunis! :D

Osaat kirjoittaa, eikä haasteesi ole niinkään äidinkieli, vaan enemmänkin yksityiskohtien lisääminen. Pieniä asioita jotka luovat syvyyttä henkilöiden ajatuksiin. Sitä lisää!

Kiitos!

Heippa ircci98!

Todella erikoinen novelli! Osaat kirjoittaa synkästi ja ankeista, surullisista asioista! Hyvää työtä!

Rakenteista pikkuisen.
Kirjoitat: "Oliko tällä kertaa liipannut liian läheltä? kysyin itseltäni pestessäni veistä vessassa.".
Ajatukseni: "Oliko tällä kertaa liipannut liian läheltä, kysyin itseltäni pestessäni veistä vessassa.".
Eli tuntuu oudolta että ?-merkin jälkeen ei olisi isoa kirjainta muuten kuin dialogin osana. Ja lause itsessään on pohdinta oman pään sisällä, eikä niinkään kysymys kenellekkään, eli mielestäni ?-merkkiä ei tarvita.

"Lähtiessäni vessasta katsahdin vielä peiliin; näytti siltä kuin olisin viimeisen vartin aikana vanhentunut kymmeniä vuosia.". Mahtava virke!!! Hyvä! :D

Taistelun kuvailu.
Kirjoitat: "Väistin nopeasti hänen nyrkissä olevan kätensä, iskin itse häntä kohti leukaa, mutta hän sai otteen molemmista käsistäni.".
Nyt tultiin sydäntäni lähellä olevalla alueelle :D Mielestäni taistelutilanteiden kuvailun pitäisi olla todella yksityiskohtaista ja vauhdikasta (minun mielipiteeni :D ).
Ajatukseni: Väistin ketterästi hänen iskunsa ja suuntasin nyrkkini kohti hänen leukaansa. Jollain kummalla poika väisti, pääsi minuun kiinni ja sai otteen käsistäni.".
Eli nyrkissä oleva käsi, tein siitä iskun ja hieman väritin takaisin lyöntiä kohti leukaa. Sitten kun iskut oli vaihdettu, täytyy olla jokin syy miksi käsistä saatiin kiinni (jätin molemmat - sanan pois, sillä se oli mielestäni itsestään selvää), sillä se että lyödään ja yhtäkkiä toisella on toisen kädet kiinni, tuntuu oudolta ja puutteelliselta :D

Hieman lyhyesti mielestäni kirjoitat, ja paikoin tuli tunne että vain haluat äkkiä homman nippuun. Osaat kirjoittaa, ja uskon että osaisit todella lisätä tiettyjä tunteellisia juttuja tarinaan. Esimerkiksi kun Connor vetää päähenkilön perässään ringistä mietin pitkään, miksi päähenkilö ei potki "kiville" tai hutki takaraivoon. Jotain sellaista pientä lisää joka saa tulisielun pidättäytymään. Sellaista tunnetta joka syö kiivaimman vastarinnan, ja saa antautumaan toisen vietäväksi.

Kiitos hyvästä tarinasta!

Moikka Ookami!

Ihan ensin haluan sanoa että älä ole liian vaatimaton. Tai kenties voit olla vaatimaton, mutta älä pyytele anteeksi. Lainaus: "...jatkan tarinaa, ainakin jos joku sanoo haluavansa jatkoa...". Mieti sitä mitä SINÄ haluat, ja jos se on kirjoittaminen ja se että muut PÄÄSEVÄT lukemaan kirjoittamaasi, niin älä odota muiden mielipidettä :D

Lauseenrakenne.
En itse suosi sitä että lause aloitetaan sanoilla "mutta", "tai", "jos" jne. Teknisesti pilkun jälkeenkin alkaa lause...no kuitenkin.
Kirjoitat: "Alkoi olla kesän valoisin aika. Mutta silti öisin oli hämärää.".
Ajatukseni: "Alkoi olla kesän valoisin aika, mutta silti öisin oli hämärää.".
Painotan usein yksinkertaisia ja lyhyitä virkkeitä ja lauseita, ja kuitenkaan pistettä ei ehkä ole hyvä lykkiä liian usein "mutta" - sanan kaltaisten konjunktioiden eteen.

Lainausmerkkien käyttöä kaunokirjallisuudessa kannattaa välttää, kuten myös sulkeita. Erityisesti lainaismerkit voisivat olla osana dialogia jolloin voit kuvailla kuinka joku henkilöhahmoista käyttää lainausmerkkejä jonkin sanan kohdalla.

Toisto ja selkeys, sekä turhat sanat.
Kirjoitat: "Vain kaksi oli jäänyt siitä henkiin. Ja valitettavasti…".
Ajatukseni: "Vain kaksi oli jäänyt henkiin. Valitettavasti.".
Eli hieman typistystä. Lukija ymmärtää mistä kaksi oli jäänyt henkiin vaikka "siitä" - sanaa ei olisikaan. Myös "ja" - sana sekä kolmoispisteet tuntuvat tarpeettomilta. Kolmoispisteitäkin tulisi välttää kerronnassa, ja jos niitä haluaa käyttää, olisi dialogi niille oikeampi paikka.
En kuitenkaan väitä että olisin oikeassa näissä kommenteissa. Ne on vain minun ajatuksia. Tee omat johtopäätöksesi.

Lauseenvastikkeet.
Kirjoitat: "Kiviähän paikalta löytyi, louhikkoisella vuorellahan he olivat.".
Ajatukseni: "He olivat louhikkoisella vuorella, joten kiviä löytyi.".
Lauseenvastikkeita voi käyttää, ja kuitenkin melko vähän, sillä monesti niiden kanssa teksti muuttuu vakuuttelevaksi, jollaista tarinankerronnan ei ehkä pitäisi olla.

Aina kun kirjoitat, vaikka vain lyhyen kappaleen, koetaa johdattaa tarina selkeästi johonkin. Huomaan että Sinulla on selkeä visio juonesta, henkilöistä ja historiasta. Minulle se ei kyllä oikein auennut. Tyttö ja poika olivat kuitenkin hyökkäyksestä selvinneitä, ja kuvittelin että kenties se olisi luonut tiettyä yhteenkuuluvaisuutta.

Luot todella hyvin mielikuvan erikoisista henkilöistä, sillä kuka tahansa ei nakkele metrisiä kiviä. Tämä on todella hyvin tehty, eli et alkanut kertoa kuinka he olisivat erityisen vahvoja tai poikkeuksellisia. Se selviää kivasti lukiessa.

Tarina vaikuttaa mielenkiintoiselta. Se vaatii vain hieman tarkempaa taustojen tuntemista ja selkeämpää juonen ymmärtämistä.

Kannustan kuitenkin jatkamaan! Sinulla selvästi on ajatusta, taitoa kirjoittaa sekä mielikuvitusta! Se on paljon enemmän kuin monilla muilla! Ja minä mielelläni arvostelen lisää kirjoituksiasi!

Kiitos!