Heippa ircci98!
Todella erikoinen novelli! Osaat kirjoittaa synkästi ja ankeista, surullisista asioista! Hyvää työtä!
Rakenteista pikkuisen.
Kirjoitat: "Oliko tällä kertaa liipannut liian läheltä? kysyin itseltäni pestessäni veistä vessassa.".
Ajatukseni: "Oliko tällä kertaa liipannut liian läheltä, kysyin itseltäni pestessäni veistä vessassa.".
Eli tuntuu oudolta että ?-merkin jälkeen ei olisi isoa kirjainta muuten kuin dialogin osana. Ja lause itsessään on pohdinta oman pään sisällä, eikä niinkään kysymys kenellekkään, eli mielestäni ?-merkkiä ei tarvita.
"Lähtiessäni vessasta katsahdin vielä peiliin; näytti siltä kuin olisin viimeisen vartin aikana vanhentunut kymmeniä vuosia.". Mahtava virke!!! Hyvä! :D
Taistelun kuvailu.
Kirjoitat: "Väistin nopeasti hänen nyrkissä olevan kätensä, iskin itse häntä kohti leukaa, mutta hän sai otteen molemmista käsistäni.".
Nyt tultiin sydäntäni lähellä olevalla alueelle :D Mielestäni taistelutilanteiden kuvailun pitäisi olla todella yksityiskohtaista ja vauhdikasta (minun mielipiteeni :D ).
Ajatukseni: Väistin ketterästi hänen iskunsa ja suuntasin nyrkkini kohti hänen leukaansa. Jollain kummalla poika väisti, pääsi minuun kiinni ja sai otteen käsistäni.".
Eli nyrkissä oleva käsi, tein siitä iskun ja hieman väritin takaisin lyöntiä kohti leukaa. Sitten kun iskut oli vaihdettu, täytyy olla jokin syy miksi käsistä saatiin kiinni (jätin molemmat - sanan pois, sillä se oli mielestäni itsestään selvää), sillä se että lyödään ja yhtäkkiä toisella on toisen kädet kiinni, tuntuu oudolta ja puutteelliselta :D
Hieman lyhyesti mielestäni kirjoitat, ja paikoin tuli tunne että vain haluat äkkiä homman nippuun. Osaat kirjoittaa, ja uskon että osaisit todella lisätä tiettyjä tunteellisia juttuja tarinaan. Esimerkiksi kun Connor vetää päähenkilön perässään ringistä mietin pitkään, miksi päähenkilö ei potki "kiville" tai hutki takaraivoon. Jotain sellaista pientä lisää joka saa tulisielun pidättäytymään. Sellaista tunnetta joka syö kiivaimman vastarinnan, ja saa antautumaan toisen vietäväksi.
Kiitos hyvästä tarinasta!