 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei Saliva!
Kiitos lisäyksestä! Ikävä lukea moisista kokemuksista, mutta sanon silti että osaat kirjoittaa! Jos jokin sanomani tuntuu pahalta, unohda se ja jatka kirjoittamista. Jos tuntuu oikein pahalta, niin ohessa spostiosoitteeni, anna tulla koko laidallinen! :D
Kirjoitat: "Kaikki ne pitkät matkat – silloin mä uppouduin ajatuksiini.".
Monessa kohdin käytät - merkkiä, joka ei kovin hyvin istu kaunokirjallisen tekstin kerrontaan. Joskus kyllä, mutta ei liian usein. Suosittelisin pilkkua valtaosaan noista.
Turha täyte ja toisto.
Kirjoitat: "Joskus uppoudun yhä täysin toiseen maailmaan, joka on mielikuvitusmaailmani.".
Ajatukseni: "Joskus uppoudun yhä täysin mielikuvitusmaailmaani.".
Eli sama asia ilman toistoa. Toisto ei ole aina pahasta, esimerkiksi virkkeessä, "Hän oli kaunis. Niin kaunis että se salpasi hengitykseni.".
Tuossa toisto on ikään kuin tehokeino, mutta tekstisi poiminnossani se oli mielestäni enemmänkin pitkittävää. Ei siis pahalla :D Myös jättämällä virkkeestä "joka on" pois, se on paljon sujuvampi.
Suosittelisin kaunokirjallisessa tekstissä kirjoittamaan numerot, esimerkiksi 8 vuotta olisi kahdeksan vuotta.
Älä välitä vaikka poimin tiettyjä juttuja heti alusta :D Ensiksikin nämä ovat vain minun ajatuksia, ja toiseksi...no palaan siihen myöhemmin :D
Toisinaan ei kannata tyytyä siihen mitä kirjoittaa ensin, vaan miettiä vaihtoehtoinen tapa sanoa sama asia joko lisääkseen tunnelmaa, tai vain kirjoittaakseen hieman eri tavalla.
Kirjoitat: "Yhtenä iltana lähdin pois. Kävelin pimeässä metsässä...".
Ajatukseni: "Eräänä iltana tuskani kasvoi liian suureksi, en jaksanut enää. Kävelin pimeässä metsässä...".
Toinen esimerkki: "Auto oli punainen. Auringonsäteet heijastuivat sen pinnasta.".
Toinen tapa sanoa sama: "Ilta-auringon säteet heijastuivat kauniin punertavina auton pinnasta.".
Kenties hieman merkitys muuttuu, eli oliko auto todella punainen? Mutta mitä väliä :D Mielikuva on tärkein!
Kerronnassa ei välttämättä tarvita ? - merkkejä. Eli voit kirjoittaa: "Voiko todella olla välittämättä.".
"Vietin vapaa-aikani tietokoneella. Tuijotin ruutua kyyneleet poskiani pitkin valuen.". Sinulla on mahtavia lauseita! Lyhyitä ja selkeitä! Hyvä!
Tuo novellimainen teksti muuttuu kahden viimeisen kappaleen aikana enemmän opetustyyliseksi, ja toivon todella että mahdollisimman monet lukisivat tämän ja ottaisivat siitä onkeensa! Kannanottosi on erinomainen, ja olen todella iloinen tää olet voinut purkaa tuntojasi kirjoittamalla!
Toinen juttu jonka palautteen puolivälissä jätin kertomatta on se, että lukihäiriötäsi ei todella huomaa!
Kiitos!
