Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Romantiikka Kipua... pelkää en, siedän sitä, tiedän sen (Osa 1)
QR-Code dieser Seite

Kipua... pelkää en, siedän sitä, tiedän sen (Osa 1) Hot

Huultani purren taistelin kyyneleitä vastaan katsellessani samaa näkyä kuin niin monta kertaa aiemminkin. Katsoin kuinka veitsi leikkasi ranteen ohuen ihon päästäen ruosteenkatkuisen veren virtaamaan; jättämään punaisia juovia käteeni. Päivä kelautui mielessäni; isän ja äidin tappelut huoltajuudesta aamulla, häviäminen koulutappelussa, päiväkirjan katoaminen. Jälleen liikaa tuskaa yhdelle päivälle.
Yhtäkkiä vedin puukon pois haavalta; aloin hieman pelätä. Olin tuntenut tavallista terävämpää kipua; viilsinkö tällä kertaa liian syvälle? Mutta hetken kuluttua tuttuun tapaan veri hyytyi haavan päälle jättäen jälkeensä ruman jäljen. Oliko tällä kertaa liipannut liian läheltä? kysyin itseltäni pestessäni veistä vessassa. Ei, ei vielä, totesin vastauksen itselleni. Tuttuun tapaan käärin harson kädelleni ja vedin hihan alas. Lähtiessäni vessasta katsahdin vielä peiliin; näytti siltä kuin olisin viimeisen vartin aikana vanhentunut kymmeniä vuosia.

Kolea syystuuli puski vastaan oppilaiden tunkeutuessa ovista ulos välitunnille. Kädet farkkujen taskuissa, kuulokkeet korvilla ja huppu päässä ei kukaan aikuinen olisi erottanut minua tavallisesta teinistä. Mutta ikätoverini tiesivät mitä aioin.
Samaa reittiä kuin aiemmatkin vuodet kävelin opettajien parkkipaikalle. Väkeä oli jo kerääntynytkin paikalle ringiksi, ja tapani mukaan kävelin ringin keskelle. Kuin halvassa jenkkiläisessä lukioleffassa, huomasin ajattelevani.
-Kuka tänään?! huusin kysymyksen väkijoukkoon. Joukosta änkeytyi esiin pitkä, hieman itseäni vanhempi poika nahkatakissa ja aurinkolaseissa.
-No siinähän on oikein kunnon Edward Cullen, sanoin puolikas hymy kasvoillani. Tuuli leyhytti hiuksiani, niin myös hänen. Pieni hymyntapainen, ja hän sanoi:
-Saat anteeksi.
Hän otti huolellisesti aurinkolasit pois kasvoiltaan, ja laittoi ne taskuunsa.
Varoittamatta hän alkoi juosta kohti, yleisö huusi suosikkinsa nimeä. Osa huusi Wendya, osa Connoria.
Väistin nopeasti hänen nyrkissä olevan kätensä, iskin itse häntä kohti leukaa, mutta hän sai otteen molemmista käsistäni.
-Au! Huusin hänen painaessaan kätensä vasten vasenta rannettani. Huonosti parantunut viiltoni aukesi siteen sisällä, ja punainen veri tahrasi nopeasti myös sinertävän hupparini hihan. Kuin järkyttyneenä Connor päästi minusta irti.
-En aio tapella loukkaantuneen kanssa, hän sanoi ykskantaan, otti terveestä kädestäni kiinni ja alkoi vetää.
-Hei, päästä irti! Sihahdin hampaideni lomasta. Ihmisrinki alkoi hajaantua takanamme.
-Mistä haava tuli? Connor kysyi kuiskaten ja vilkaisten veren tahraamaa hihaani.
-Kotitaloustunnilla, annoin saman vastauksen kuin joka kerta kun joku kysyi.
Connor avasi terveydenhoitajan aulan oven, ja koputti yhteen aulan neljästä ovesta. Pian summeri soi, ja pääsimme sisään.
-Hei, miten voin auttaa? Kysyi terveydenhoitaja samalla tiiraillen lasiensa yli hihaani.
-No eiköhän se ole aika selvää? äyskähti Connor.
-Pärjäätkö? hän jatkoi kysyen minulta. Melkein unohdin vastata katsoessani hänen silmiinsä, jotka tuntuivat kätkevän kokonaisen avaruuden sisälleen.
-J-joo, sanoin hetken kuluttua.
Niin Connor lähti.
Terveydenhoitajalle selitin, kuinka kotitaloustunnilla olin vahingossa lipsauttanut veitsen ranteeseeni. Niinpä sain haavaan puhdistuksen ja painesiteen.

Näin Connorin loppupäivästä moottoripyöränsä luona.
En sanonut hänelle sanaakaan.
En, vaikka jotain oli herännyt sisälläni kun olin katsellut hänen silmiinsä.
En, vaikka mieleni suorastaan kirkui hänen nimeään.

Se katse puhdisti minut. Elämästäni ei tullut täydellistä, mutta parempaa. Viiltelyäkin parempaa huumetta minulle oli hänen ajattelemisensa.
Vielä jonain päivänä uskallan, se on varma, vakuutin itselleni. Tätä tilaisuutta en päästäisi käsistäni.

Ylläpidon palaute

 
Kipua... pelkää en, siedän sitä, tiedän sen (Osa 1) 2013-12-06 20:43:19 Alapo80
Arvosana 
 
3.5
Alapo80 Arvostellut: Alapo80    December 06, 2013
#1 Arvostelija  -   Kaikki arvostelut

Heippa ircci98!

Todella erikoinen novelli! Osaat kirjoittaa synkästi ja ankeista, surullisista asioista! Hyvää työtä!

Rakenteista pikkuisen.
Kirjoitat: "Oliko tällä kertaa liipannut liian läheltä? kysyin itseltäni pestessäni veistä vessassa.".
Ajatukseni: "Oliko tällä kertaa liipannut liian läheltä, kysyin itseltäni pestessäni veistä vessassa.".
Eli tuntuu oudolta että ?-merkin jälkeen ei olisi isoa kirjainta muuten kuin dialogin osana. Ja lause itsessään on pohdinta oman pään sisällä, eikä niinkään kysymys kenellekkään, eli mielestäni ?-merkkiä ei tarvita.

"Lähtiessäni vessasta katsahdin vielä peiliin; näytti siltä kuin olisin viimeisen vartin aikana vanhentunut kymmeniä vuosia.". Mahtava virke!!! Hyvä! :D

Taistelun kuvailu.
Kirjoitat: "Väistin nopeasti hänen nyrkissä olevan kätensä, iskin itse häntä kohti leukaa, mutta hän sai otteen molemmista käsistäni.".
Nyt tultiin sydäntäni lähellä olevalla alueelle :D Mielestäni taistelutilanteiden kuvailun pitäisi olla todella yksityiskohtaista ja vauhdikasta (minun mielipiteeni :D ).
Ajatukseni: Väistin ketterästi hänen iskunsa ja suuntasin nyrkkini kohti hänen leukaansa. Jollain kummalla poika väisti, pääsi minuun kiinni ja sai otteen käsistäni.".
Eli nyrkissä oleva käsi, tein siitä iskun ja hieman väritin takaisin lyöntiä kohti leukaa. Sitten kun iskut oli vaihdettu, täytyy olla jokin syy miksi käsistä saatiin kiinni (jätin molemmat - sanan pois, sillä se oli mielestäni itsestään selvää), sillä se että lyödään ja yhtäkkiä toisella on toisen kädet kiinni, tuntuu oudolta ja puutteelliselta :D

Hieman lyhyesti mielestäni kirjoitat, ja paikoin tuli tunne että vain haluat äkkiä homman nippuun. Osaat kirjoittaa, ja uskon että osaisit todella lisätä tiettyjä tunteellisia juttuja tarinaan. Esimerkiksi kun Connor vetää päähenkilön perässään ringistä mietin pitkään, miksi päähenkilö ei potki "kiville" tai hutki takaraivoon. Jotain sellaista pientä lisää joka saa tulisielun pidättäytymään. Sellaista tunnetta joka syö kiivaimman vastarinnan, ja saa antautumaan toisen vietäväksi.

Kiitos hyvästä tarinasta!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 2 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
3.3  (2)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Kipua... pelkää en, siedän sitä, tiedän sen (Osa 1) 2013-11-17 08:19:38 Esmeralda
Arvosana 
 
3.5
Esmeralda Arvostellut: Esmeralda    November 17, 2013
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Vau! Ensimmäisessä kappaleessa kuvailit niin hyvin että minun piti ottaa tiukka ote omista ranteistani; oikein inhotti(tässä tapauksessa se on hyvä juttu, eikö?)!
Minäkin odotan innolla jatkoa!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
Kipua... pelkää en, siedän sitä, tiedän sen (Osa 1) 2013-11-09 20:16:34 tindenius
Arvosana 
 
3.0
tindenius Arvostellut: tindenius    November 09, 2013
Top 100 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Mä oikeesti tykkäsin tästä :) Tää teksti pistää ajattelemaan, et ahdistus ja kipu ei tee ihmusestä tunnetasolla heikompaa ku muista. Ootan innolla jatkoa

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS