 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei Sanna Johanna!
Tämä oli erikoinen novelli! Ei siis pahalla tavalla! Määränpää, eli se mihin pyrit, jäi hieman epäselväksi, mutta se ei vaikuttanut ahdistavaan tunnelmaan ja tunteellisuuteen.
Alan heti viisastella tunteellisuudella :D Tekstisi on tunteita herättävää ja erityisesti silloin on mielestäni todella tärkeää miten asiat sanoo.
Kirjoitat: "Ajatuksissaan hän on monesti ottanut miehen kasvot käsiinsä ja katsonut tätä syvälle silmiin.".
Ajatukseni: "Ajatuksissaan hän oli monesti hyväillyt miehen kasvoja käsillään, ja katsonut tätä syvälle silmiin.".
Eli vaikka tässä hieman ajatus muuttuu siitä että naisen kädet ovat miehen esimerkiksi ohimoilla, ja kuitenkaan en näe sitä suurena ongelmana jos vain teksti on sujuvaa, eikä herätä ajatuksia kuten itselläni. Ajatuksia jolloin nainen ottaa miehen kasvot käsiinsä. Kuulostaa ainakin minun korvaan hassulta.
Lisäksi erotin sivulauseen pilkulla ennen "ja" - sanaa. Tarkkana pilkkujen kanssa :D
Toisto ja pitkät virkkeet.
Kirjoitat: "Siitä samasta tuoksusta, jota mies oli suihkuttanut hänen tyynylleen ennen viimeisimpiä hyvästelyjä varmistaakseen, ettei hän unohda miehen henkistä läsnäoloa, ja siitä samasta tuoksusta, jota hän oli käynyt kosmetiikkakaupassa salaa nuuhkimassa kieriessään ikävän solmuissa.".
Tässä on todella pitkä virke ja itse jouduin palaamaan toisen tuoksukohdan kohdalla takaisin ymmärtääkseni sanoman.
Ajatukseni: "Siitä samasta tuoksusta, jota mies oli suihkuttanut hänen tyynylleen ennen viimeisimpiä hyvästelyjä varmistaakseen, ettei hän unohda miehen henkistä läsnäoloa. Tuoksusta, jota hän oli ikävän kourissa kosmetiikkakaupassa salaa nuuhkinut.".
Muutin virkettä hieman lyhyemmäksi, erityisesti viimeisen lauseen osalta. Onko parempi tai huonompi...niin se on Sinun päätettävissäsi.
Pikkujuttu.
Kirjoitat: "Ei hän vielä tuolloin ollut osannut kuvitellakaan, millaisia aikoja joutuisivat tulevaisuudessa kohtaamaan.".
Eli tästä on unohtunut persoonapronomini, tai sitten jälkimmäinen lause täytyy kirjoittaa hieman eri tavalla.
Ajatukseni: "Ei hän vielä tuolloin ollut osannut kuvitellakaan, millaisia aikoja he joutuisivat tulevaisuudessa kohtaamaan.".
tai
"Ei hän vielä tuolloin ollut osannut kuvitellakaan, millaisia aikoja tulevaisuus toisi tullessaan.".
Toisto.
Kirjoitat: "Ei hän läheisiään suhteen ongelmista syyttänyt, itseään hän niistä syytti; hänellähän se riippuvuus muiden mielipiteitä kohtaan oli.".
Ihan hetkeä aikaisemmin samassa kappaleessa mainitsit riippuvuuden toisten mielipiteeseen.
Ajatukseni: "Ei hän läheisiään suhteen ongelmista syyttänyt, itseään hän niistä syytti.".
Kannattaa tarkkaan miettiä mitä todella tarvitsee sanoa.
Kenties hieman koettaisin selkiyttää ajatuksia, ja keventää tekstiä yksinkertaistamalla virkkeitä. Tuntuu että paikoin novelli toistaa itseään, ja tietyt tunteet, jotka varmasti ovat Sinulle todella selviä, jäävät hieman tekstin raskauden jalkoihin.
Joka tapauksessa kaunis kirjoitus, ja erityisesti lopetus on kaunis! :D
Kiitos!
