 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei ircci98!
Hieman harmittaa että en kiireiltäni arvostella ensimmäistä osaa ennen tämän toisen ilmestymistä. Olisi ollut mukava nähdä mitä olit palautteesta mieltä, ja olisiko se vaikuttanut jotenkin.
Mainitsin edellisessä kuvailussakin tietystä lisätunteellisuustoiveesta :D
Kirjoitat: "...mutta huoltajuuskiista oli rajumpi kuin koskaan.".
Miksi se oli rajumpi? Kiinnostiko tai oliko asumisasia todella yhdentekevä? Miten nämä asiat vaikuttivat päähenkilöön? Tällaisia ajatuksia minulle tuli tuota lukiessa, ja tällaisiin olisin toivonut hieman enemmän syvyyttä.
"Käskin himon kuitenkin asettua taka-alalle. En onnistunut, ja hieman vastahankaisesti laskin hihani alas. Himo laantuisi. Aikanaan.".
Tämä on hyvä! Ensin saa tunteen että viiltely jää väliin, mutta sitten himo saakin vallan! Yksi pieni täytesana jonka jättäisin pois on "kuitenkin" ensimmäisessä lauseessa.
Kirjoitat hyvin, ja ihmettelenkin seuraavaa liiiiiiiiiian kankeaa sanaa.
"Pakotin jalkani menemään eteenpäin,...".
"menemään" - sana!!! Korvaisin sen vaikka "jatkamaan", "kulkemaan", "liikkumaan" tai vaikka "astumaan", mutta "menemään" on mielestäni huonoin sana noin tunteita herättävään virkkeeseen.
Palaan taas tunteiluun.
Kirjoitat: "Menimme istumaan penkille, ja aloimme jutella.".
Tämä tulee todella nopeasti ja jotenkin liian helposti.
Olisin toivonut kenties jotain "- Istu hetkeksi alas, Connor sanoi ja viittasi penkille. Katsoin poikaa epäröiden, ja viimein istuin vastentahtoisesti turvallisen matkan päähän pojasta." tyylistä. Eli jotain joka kertoisi päähenkilön tunteista tai sitä rataa. Ymmärrät varmaan :D
Loppu saattoi olla ehkä siirappinen, mutta kaunis! :D
Osaat kirjoittaa, eikä haasteesi ole niinkään äidinkieli, vaan enemmänkin yksityiskohtien lisääminen. Pieniä asioita jotka luovat syvyyttä henkilöiden ajatuksiin. Sitä lisää!
Kiitos!
