Arvostelut käyttäjältä Oriodion

Jep, itsekään en ekalla lukukerralla hoksannut että sanojen määrä kasvaa joka lauseessa yhdellä. Hyvin toteutettu veto. Kuinkakohan pitkän tarinan tällä lailla pystyisi rakentamaan? Varmaan tässäkin on jo ollut ihan paljon hiomista että on saanut lauseet sopiviksi. (En hoksannut lukevan kommentistakaan tätä heti. Itse en jaksanut alkaa laatimaan palautettani samaan muottiin :D).

Tarina itsessään kaikessa lyhyydessään ei sisällä mitään kovin ihmeellistä, mutta ihan kelpo kuvaus tuollaisesta eron jälkimeininkien aiheuttamasta romahduksesta. En nyt vain tämän perusteella sanoisi että Lassilla "selkeästi on jotain minä-kertojaa vastaan" (tiedä sitten mitä kaikkea taustalla on ollut jota ei tässä mainita), vaikka tietysti ymmärrettävää että se siltä tuntuu. Nojaa.

Ihan kelpo pätkä siis, missä tosiaan eniten antoi tuo ovela pidentyvien lauseiden peli.

Ihan kivaa kuvailua ympäristöstä. Mutta tarinan "pointtiin" en oikein päässyt sisälle. En tiedä, olisin kai kaivannut jotain selkeämpää tarinaa tuolle pojalle, että kuka hän oli, ja miksi tykkäsi niin kalastella tuolla, tai jotain. Ehkä joku tykkää tällaisestakin juonettomasta kuvailusta, mutta itseeni ei tällä kertaa uponnut. No, kiitos tekstistä kuitenkin, aina ei voi tykätä.

Pitkälti samaa mieltä kuin haavanlehti. Todella mukava kertomus. Tulee vähän mieleen joku luontodokumentti, jonka sekaan voisi kuvitella itsensä. Paitsi että tässä ei ole mitään "tarvetta" dokumentoida asioita. Asiat vaan tapahtuu. Juuri tuo haavanlehden jo mainitsema kohta sitten todella täyttää tämän odotuksen. Annoin neljännenkin tähden, mitä aika harvoin annan näin yksinkertaisille tarinoille. Mutta tästä tuli hyvä fiilis. Vähän osuu myös johonkin epämääräiseen unelmaan siitä miten itsekin voisi joskus tulevaisuudessa koittaa elää. Tuskin tulee omalta osalta oikeasti toteutumaan, mutta aina voi sitten kuvitella ja kirjoittaa siitä.

Jos saa yhden kysymyksen esittää, niin onko tarinan nimellä joku erityinen merkitys? Kolmas kevät kuulostaa kivalta, mutta en osaa varmasti sanoa, mitä sillä tarkoitetaan. Ja jos ei ole mitään tiettyä merkitystä, niin hyvä nimi siis siltikin.

Tässä sadussa oli mielenkiintoisia elementtejä, mutta niiden muodostama kokonaisuus oli mielestäni aika sekava. Tämä vaatisi lisää tekstiä, joka selittäisi näitä asioita, miten ne liittyvät toisiinsa, ja mikä niiden merkitys on. Uskon että tästä saisi kehitettyä hyvän sadun, mutta tällaisenaan tämä ei jätä lukijalle hirveän paljon käteen.

Esimerkki alusta: "Isännällä oli neljä poikaa. Heidän naapurimaassaan asui velho, joka oli vanginnut salaman. Se riippui hiilisenä hänen kaulaketjussaan. Kun he kasvoivat tarpeeksi isoiksi, kukin heistä alkoi elämään omaa elämäänsä."

Teksti aloitetaan isännän pojilla, sitten mainitaan velho, ja sitten ollaan ilmeisesti taas pojissa. Tässä on vähän vaikea pysyä mukana, että mistä teksti kertoo milloinkin. Velho astuu tarinaan mukaan vasta myöhemmin, niin onko hänet todella tarpeen mainita jo tuossa kohtaa? Myöskään tuo velhon vangitsema salama ei oikein auennut, että mikäs ihme juttu se oli. Lopussa se varisee tuhkaksi joen pohjaan, mutta mitäs se nyt sitten tarkoittaa?

Tuo oli vain yksi esimerkki, vastaavanlaisia vaikeaselkoisia kohtia on paljon muitakin. Eli selkeyttämällä kerrontaa ja avaamalla enemmän asioiden merkitystä, saisi tekstiä mielestäni parannettua.

Voi ei! Harmi kun pääsi kala karkuun...

Siisti yhteys Tarinaniskijään, vaikka enemmän pidin itse kyllä Tarinaniskijästä. Hauska myös kuulla jotain Arska-nimimerkin historiasta.

Jooh hiljaista täällä on, aika usein tulee käytyä katsomassa onko täällä mitään tapahtunut, vain toteamassa että ei. Vähän kyllästyttävää. Vaikka eipä siinä iso työ ole arvostella uusia tarinoita, jos niitä tätä tahtia tulee... Kiva että joku yrittää pitää sivustoa elossa.

Näihin mielipide-osion keskusteluihin on hassua laittaa tähtimääräistä arvostelua, mutta laitoin nyt tuosta asteikon puolivälistä, ihan vain että näkyy että tänne on kommentoitu.

Joo, aika hurja tilanne meneillään Ukrainassa. Länsimaat on tietysti kaikki Ukrainan puolella, ainakin moraalisesti, vaikka käytännön avun suhteen niukemmin. Tulee mieleen yksi näkemäni meemi, miten Taru Sormusten Herrasta olisi mennyt nykymaailmassa: sen sijaan että Frodo saa Aragornilta, Legolasilta ja Gimliltä lupaukset että "you have my sword", "and you have my bow", "and my axe", olisivat lupaukset olleet: "you have my sympathies" -tyyppisiä. No, toivottavasti talouspakotteet purisivat (edes pitemmällä aikavälillä, jos eivät ihan heti). Siinäkin vähän huolestuttavasti näyttää siltä että tuleeko niistä sittenkään niin rankkoja, koska pakostakin ne vaikuttavat länsimaihinkin; on helppo asettaa pakotteita jotka vaikuttavat negatiivisesti muihin, etenkin törkeää hyökkäyssotaa käyviin, mutta kas kummaa kynnys onkin heti korkeampi kun itsekin joutuu maksamaan osan näiden pakotteiden hinnasta. Kun ollaan jossain määrin riippuvaisia venäläisestä maakaasusta ym...

Ehdottamasi "sinisten miesten" ratkaisun toimivuudesta en osaa hirveästi sanoa, kun en riittävästi todellisen maailman politiikkaa tai sodankäyntiä ymmärrä, mutta sanotaan nyt että jos tämä olisi vain kirjoittamani tarina niin voisin ottaa tuon ratkaisun käyttöön. On siinä ehkä jotain moraalisia ongelmia tosin, jos käytetään "salaisia" sotilaita; näiden sotilaiden todellisen identiteetin pitäisi jäädä hyvin pienen piirin tietoon, enkä oikein pidä ajatuksesta että johtajilla on käytössään tällaisia sotilaita, joiden toiminta on täysin normaalin demokratian ulkopuolella. No, joissain tilanteissa eri moraaliset koodit ajautuvat vastakkain, tässä kohtaa vastaan tulisi sodan lopettaminen, ihmishenkien (ainakin siviilien) säästäminen ja Ukrainan vapauden turvaaminen. En osaa sanoa kumpi sitten olisi juuri nyt tärkeämpi periaate.

Käsittämätöntä miten laajasti yhden hullun johtajan hullut päätökset voivat vaikuttaa. Vaikka tokihan ongelma on paljon suurempi kuin "yksi hullu johtaja". Hulluinkaan johtaja ei voisi toteuttaa suunnitelmiaan ilman sitä käskyjä kyseenalaistamatta seuraavaa massaa, joka sitten on oikeasti taistelukentällä henkeään vaarantamassa. Suurvaltapolitiikka on jotain mitä en ymmärrä, enkä haluakaan ymmärtää.

Kiitos keskustelun avauksesta.

Ambition, Greed, Money, News, Lust, Religion, Science, Medical Industry, Artificial Intelligence, War. Joista syntyy kaikkea hallitseva Serpent. Onneksi sentään lopussa on vielä pelastaja, vaikka jääkin vähän tulkinnanvaraiseksi mikä se on. "I am." Jostain syvältä itsensä sisältä luulisin että tuo löytyy, jos löytyy. Toivottavasti ainakin.

Aika osuva, joskin synkkä kuvaus siitä mikä nykymaailmaa hallitsee. Hyvin kaivettu "hyvistä" asioistakin (omasta mielestäni hyvistä, joku muu tietysti voi nimittää muita asioita hyviksi) kuten tieteestä ja lääketieteestäkin niitä nurjia puolia esiin. Siinä on opetusta. Mitään näistä asioista ei pidä päästää jumalalliseen rooliin, jos haluamme välttyä olemasta "slave of the Serpent." Hyvä kielikuva myös olla itsensä orja. Rupesin nyt miettimään mitä tämä varsinaisesti tarkoittaisi. Jos TODELLA on itsensä, siis sen syvimmän oman olemuksensa, orja. Varmaan parempi kuin olla Käärmeen (onko tuo oikea käännös Serpentille?) orja. Eikä vain jonkun osa-alueensa orja, joka estää sitä syvintä, todellista olemustaan pääsemästä valloilleen. No joo, tämmöinen pohdiskelu nyt tuosta kohdasta heräsi.

Tuo video oli kyllä hieno. Erityisesti kuvitukset. Auttoi sisäistämään tämän sanomaa, pelkkänä tekstinä olisi vaikeampaa päästä kaikkiin näihin syvyyksiin. Musiikiksi olisin itse valinnut ehkä jotain hitusen dramaattisempaa, mutta jos on itsetehtyä sekä kuvitusta että musiikkia niin siitä ehdottomasti pointsit kuitenkin!

Hieno ja ajatuksia herättävä... en tiedä miksi tätä pitäisi kutsua! Kai tämän voisi runo-kategoriaankin mieltää, vaikka ei missään perus-runomuodossa olekaan.

Tässä on selvä kirjoittajan oma tyyli havaittavissa. Se on aina mukava tunnistaa rivien välistä aiemmista teksteistä tuttua tyyliä.

Hyvin kirjoitettu taas. Tarina ei kuitenkaan kosketa itseäni hirveän paljon. Vähän sai revittyä irti hyvää huumoria tuosta Onni Juhanin ja Vanhasen välisestä tilanteesta, kuka teki mitä kenenkin vaimon tai siskon kanssa, sekä stereotyyppisistä espanjalaisten ja suomalaisten eroista.

Kiva tarina. Harmillisesti vanhan haltian muisti pätkii, niin meni ehkä vähän pieleen tuo homma, vaikka ajatus niin kaunis olikin. No, eipä sille mitään voi. :D

Kielenkäytöstä mainittakoon että "haltiaviranhaltioijoita" oli aika hyvä muotoilu, samoin ranta-arska oli osuva nimitys tuolle laidemman puolen kulkijalle.

Tämä on edelleen mielenkiintoinen maailma, mutta tämä osa ei jotenkin jaksanut pitää kiinnostusta yllä yhtä hyvin kuin aiemmat. Tämä scifi-maailma ei ehkä enää samalla tavalla iske ällikällä kuin alussa. Tai sitten kaipailisin vähän samaistuttavampia hahmoja, joiden kautta mielenkiinto pysyisi yllä.

Mutta sitten nähtiin noita pilviverhon päälle kohoavien pylväiden päällä seisovia hahmoja... Vaikuttaa tutulta. "Koska minä voin" on ehdottomasti yksi suosikkitarinoistani tällä sivustolla, joten tuossa kohtaa tuli sellainen pienimuotoinen tajunnan räjäyttävä "vau"-hetki. Mikäköhän näiden tarkka yhteys sitten lieneekään...

Mielenkiintoinen kokonaisuus tästä on silti tulossa, vaikka vähän lasken tähtiä aiempaan. Tämä hc scifi-maailma ja todella vähän selittelyjä tarjoava tyyli tuo vähän mieleen Hannu Rajaniemen Kvanttivaras -trilogian, joka on todella siistiä luettavaa, vaikkei siinä läheskään koko ajan pysy kärryillä kaikessa.