Arvostelut käyttäjältä Taruh

Moi StephenKing1! Melko kunnianhimoinen nimi sulla! :D

Novellisi Murha oli tyylinmukaisen kutkuttavan kolkkoa luettavaa. Tarina eteni rivakasti eteenpäin ja kaksi kertomusta, toinen Kathysta ja toinen Ronald DeFeo Jr:sta, kulkivat jouhevasti rinnakkain yhteiseen loppuun saakka. Arvoituksen ratketessa tunnelma muuttuu hienosti kylmemmäksi. Tykkäsin myös stoorin loppuratkaisusta.

Itse tekstistä tuli mieleen mm. että se kaipailee vielä oikolukua sekä ääneenlukemista. Jotkut lauseet ovat töksähtävänpuoleisia (esim. "Mutta hänen perheellään kävi epäonni"), joita voisi hioa sujuvimmiksi. Kokonaisuudessaan teksti on kuitenkin hyvää.

Lukijana en kauheasti pidä siitä, että tarinaa spoilataan liikaa etukäteen. Tässä novellissa kerrot lukijalle aivan liikaa siitä, mitä henkilöille tapahtuu ja se harmittaa, koska tarina voisi olla muuten paljon yllättävämpi ja jännittävämpi. Spoilerit pois, kiitos.

Pidin enemmän Kathyn kuin Ronaldin tarinasta. Ronaldin yliluonnollisista johtuva äkkisekoaminen on ihan mukiinmenevä idea, mutta jäin kaipailemaan enemmän kuvailua miehen persoonasta, jotta käänne olisi auennut enemmän. Kathyn tarinassa sait kohtaamisen "isoäidin" kanssa jännittäväksi ja kuljetit tytön stooria muutenkin mukavalla tempolla. Muuten hyvässä Kathy-kokonaisuudessa jäin vähän miettimään sitä, mitä kerroit tytöstä heti alussa - että tämä kärsi Downin syndroomasta. Jostain syystä Kathy ei loppupeleissä tuntunut sellaiselta kuin tarkoitit - olisihan tämä melkein mennyt ihan ns. normaalistakin pikkutytöstä. Luulen, että syy tähän voi johtua stephenkingmäisestä kertojastasi.
Kaikkitietävän kertojan kanssa suosittelisin vähän neutraalimpaa linjaa.

Muuten novelli on näppärästi kerrottu ja hyvin koossa pysyvä. Tunnelma on kohdillaan ja lukijan mielenkiinto pysyi mukana alusta loppuun asti. Hyvänmakuinen jännäripala siis.

Novelli on ihan näppärästi kirjoitettu ja sitä oli helppo lukea. Teksti säilyttää hyvin lukijan mielenkiinnon ja olet saanut stoorin tunnelmaan hyvin teini-ikäisen pojan ajatusmaailmaa. Itseäni vain häiritsi koko novellin ajan ärsyttävä päähenkilö, joka oli pitkästä aikaa oikein päähänottava hahmokokemus. Tarinan ainoa samaistumiskelpoinen ja sympaattinen hahmo oli oikeastaan se vihreä toukka. Luulen, että tarkoituksesikin oli tehdä Jerestä sellainen kuin on, mutta jotenkaan tyypin pinnalliseen luonteeseen ei istu Waltarit ym. Lukijana harmitti loppu. Jerelle olisi toivonut jotain käänteentekevää, kuten esim. häätö vuokra-asunnosta, mutta poju pääseekin kuin koira veräjästä ja raflaa entiseen malliin. Ärh! Muuten kyllä tykkäsin tekstisi omintakeisesta huumorista, ripeästä temposta sekä kaunistelemattomasta miljööstä.

Moikka! Todella hyvin kirjoitettu ja jouhevasti etenevä tarina! Huomaa kyllä, että taidat hyvinkin olla kirjoittamisen pioneeri.

En löytänyt tekstistäsi muuta moitetta kuin tämän:
Nuo Pekan itkukohdat, nuo "Nhhh, nhhh"-kohdat siis. Mielestäni riittää, että kerrot vain lukijalle, että päähenkilö itkee. "Nhhh"-sana ei jostain syystä tuonut mieleeni nyyhkimistä, vaan voihkaisun, jonka aiheuttaa esim. painavan esineen nostaminen, joten jätä ne pois.

Muuten kerronta sekä tarina sujuvat mutkattomasti alusta loppuun asti. Tunnelma on onnistuneen tiheä ja kohtaukset ovat juuri sopivan dramaattisia. Loppukin on yllättävän mukava ottaen huomioon päähenkilön aiemmat ongelmat, jotka johdottelevat miehen epätoivoisiin tekoihin. Erityisesti kohtaus, jossa Pekka sanoo viimeisen repliikkinsä ja tekee päätöksensä, on mieleeni. Jatkat siitä tarinaa taitavasti uudessa miljöössä.

Hyvää ja mainiota työtä.

Olen Jästipään tavoin hieman ymmälläni siitä, että mitä kummaa tämä teksti nyt oikein oli olevinaan.

Kerrot lukijalle sen verran, että olisi se metkaa, jos ihmisellä ei olisi tunteita/on se metkaa, että ihmisellä on tunteet. Joo-o. Sitten päätät tarinan niin, että haluat kertoa kertomuksen tunteista ja elämän valoisesta puolesta. Tässä kohtaa lukija miettii, että missä luvattu tarina?

Tämmöiset tekstit kelpaavat sitten, kun siitä löytyy jokin ydin/opetus/pointti. Sinänsä tästä löytyi jonkinlaista satumaista tunnelmaa, josta tulee plussaa, mutta suurimmmat miinukset tulevat tarinan puutteesta.

Tarina jatkuu yllättäen Gideonin näkökulmasta. Itse asiassa hyvä veto, sillä mielestäni stoori muuttui mielenkiintoisemmaksi, kun päähenkilö vaihtui Noelasta Gideoniin.

Tykkäsin alun mietinnöistä. Niissä oli tunnelmaa ja jotain kiehtovaa. Sen jälkeen vaihdat dialogi-linjalle ja alun tunnelma sirpaloituu. Suosittelisin edelleen keskittymään enemmän kiireettömään tunnelmointiin sekä vähentämään dialogia. Muuten kirjoitat hyvin ja viet tarinaa mukavasti pikkuhiljalleen eteenpäin.

Vampyyritarina jatkuu erikoisin kääntein. Jos oikein tajusin, niin Noela ja kumppanit pääsevät ns. fantasiamaailmaan nukkumalla?

Tekstissä oli mukavaa se, että nyt kerrot vähän enemmän päähenkilöstä. Seuraavaksi kaipailisin lisää taustoitusta sivuhahmoihin, joihin ei pysty tällä hetkellä luomaan kunnollista otetta. Tarinassa vilisee nimiä, mutta lukija ei muista, minkä nimen yhdistää kehenkin. Ongelmaan auttaa se, että kuvailet mm. sivuhahmojen ulkonäköä, taustoja, luonnetta ja merkitystä päähenkilölle, niin lukijalla on etukäteen mielikuva muistakin hahmoista. Tekstistä vielä, että oikolukua lisää, pliis. Tarkkana oikeinkirjoituksen, yhdyssanojen ja pilkkujen kanssa.

Tapasi kertoa tarinaa on omintakeinen. Tekstiä lukiessani mietin, että lukija kaipaisi moniin asioihin lisää selittelyä, mutta tekstin loppupuolelle mentäessä avaat asioita sopivasti. Kuvailusta sellainen lause kun "Se myllää tyhjyyttään kuin pesukone pesisi vaatteitaan" töksähtää pahemman kerran. Jos pesukoneessa on vaatteita, niin eihän se silloin ole tyhjä?

Sitten tästä lauseesta.
"Missä. Hän. On?! Roc kysyy voimakkaalla äänenpainolla." -> Ennen tätä lausetta isolla fontilla kirjoitettu "MISSÄ HÄN ON?!" toimii, mutta tämä jälkimmäinen vaatii mielestäni lisää pisteitä. Elikkäs näin:
"Missä...hän...on?!?" (huomaa lisätä loppuun yksi kysymysmerkki lisää, ?!? on huutokysymyksenä oikeaoppisempi kuin ?!).

Tämä saaga tuo vahvasti mieleen Maskin alla-saagasi. Päähenkilö on hirveän samantapainen, samoin sivuhahmot ja perusidea. Tässä vaiheessa kannattaa lähteä kehittämään molempia sarjoja eri suuntiin, niin ettei tästä vampyyrisarjasta tule liian samantapaista kuin ihmissusisarjasta.

Sarja jatkuu hyvin suoraan siitä, mihin kakkosluku loppui. Dantonista, Remistä ja Alfiasta paljastuu jatkuvasti uusia piirteitä, joka on oikein bueno.

Teksti kaipaisi vielä oikoluentaa ja mm. muutama yhdyssanavirhe kiinnitti huomioni:
"vihanhallinta ongelmia" -> vihanhallintaongelmia
"puoli kuuta" -> muuta tämäkin yhdyssanaksi, puolikuuta
"viime öistä huutoani" -> viimeöistä huutoani
"perseen nuolija" -> perseennuolija
"päähän pistoista" -> päähänpistoista

Tekstin kuvailu on enimmäkseen ihan jeessiä, mutta tämä kohta ontuu pahan kerran:
"Erilaiset kysymykset hyrräsivät päässäni kuin ampiaisia ampiaispesässä, mutta pidin itseni hiljaa". Jätä lauseesta pois tuo ampiaispesävertaus, niin lause toimii paremmin.

Olet kyllä tunnollinen kirjoittaja, kun varoitat ronskimmasta kielenkäytöstä etukäteen. :D Ei siinä mitään, enimmäkseen ne sopivat tarinan ilmaisuun, mutta kohteliaan ja ystävällisen Alfian haukkumaryöppy Remille on vähän äkillinen eikä sinänsä oikein sovi hahmon luonteeseen...tai ainakin itse tulkitsin niin. Voi olla, että muutan vielä käsitystäni päähahmosta, se riippuu siitä, miten sinä jatkat saagaa.

Kohdassa, jossa Alfia lähtee kylästä ja pitää taukoa metsässä (jonne ilmaantuu Nolan), kaipaisin lisää rauhallista tunnelmointia ja taukoa dialogista. Tauon aikana voisi käsitellä asioita, joita pyörii päähenkilön ajatuksissa. Lukijana pitäisin tällaisistakin hetkistä. Nyt kohtauksesta tulee sellainen kiireisen oloinen fiilis, jota pätkä ei kaipaisi.

Mutta kaiken kaikkiaan hyvää jatkoa, jonka jätit sopivasti kesken. Yllätyin positiivisesti päähenkilön muuttuessa luonteikkaammaksi. Hyvä!

Moi ksana97!

Lyhyenpuoleinen novelli. Raapaleesta tämä kyllä käy, joten ei siinä mitään.

Kun luin tekstisi läpi, se hujahti valitettavasti ns. "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos". Tähän ei oikein pysty luomaan mitään tarttumapintaa. Teksti herätti sellaisen mielikuvan, että päähenkilö juttelee tarinan sydämen valitulleen - kirjoitustyyli kun on melko lailla puhetyylinen, joka ei siis ole huono juttu. Tämä toimisi vain paremmin ääneen luettuna.

Jos tekstin tarkoitus oli olla raapale, niin sitten seuraava vinkki ei päde siihen, koska raapaleessahan on ideana pitää tekstin sanamäärä sadassa. Mielestäni tarina muuttuisi heti sujuvammaksi ja koskettavammaksi, jos kertoisit siitä simppelisti enemmän. Kuvailua ja tunteita mukaan! Esim. mitä kaksikko tarkalleen ottaen yleensä teki välituntisin, miten ja milloin suhde kehittyi suutelemiseen asti, mitä päähenkilön ihastus tunsi häntä kohtaan ja miksi hän päätyi ratkaisuunsa, miten se satutti päähenkilöä, miksi ja miten päähenkilön rakastettu palasi takaisin exänsä kanssa kimppaan, mitä tunteita se herättää päähenkilössä, missä nämä kaikki tapahtuvat jne.

Kirjoitusvirheitä tässä on jonkin verran, että muista kiinnittää huomiota jatkossa myös siihen. Pilkkusäännöissä on itsellänikin petrattavaa, mutta kannustan sinuakin tarkistamaan niitä. Esim. sivulauseet erotetaan päälauseesta pilkulla. Alistuskonjuktioiden ("että", "jotta", "koska", "kun", "jos", "vaikka", "kuin", "kunnes", "ellei" ja "jollei"), jotka aloittavat aina sivulauseen, eteen tulee aina pilkku (jos ne tulevat heti päälauseen jälkeen).
Kun kirjoitat kaunokirjallista tekstiä, pyri käyttämään kirjakieltä.

Tarinan lauseista sen verran vielä, että tee niistä yksinkertaisempia ja selkeämpiä. Esim.
"Muistan kun sanoit puhelimessa minulle kaiken mitä tehtiin olevan yksipuolista" -> "Muistan, kun puhuimme puhelimessa. Kerroit kaikesta siitä, mitä olimme tehneet. Sanoit, että se oli yksipuolista".

Muuten tarina on kyllä realistinen ja tunteikkaasti ilmaistu. Joudun ikävä kyllä rokottamaan pisteitä pois tekstin epäselvän kirjoitusasun takia, joka hankaloittaa lukemista. :(

Tarina jatkuu hyvin toisessakin luvussa. Mukavaa, että lukija pääsee tutustumaan tähän paljon puhuttuun Dantoniin.

Tekstisi on hyvällä tavalla jotenkin elokuvamaista. Dialogia on edelleen paljon ja tapahtumat on helppo kuvitella mielessään. Sanon tästä taas saman kuin tarinan ykkösosassakin: vähän vähemmän dialogia ja enemmän tunnelmointia, kiitos.

"Beta Remi, ainutlaatuinen, laumani nopein. Hän pystyy jopa kiihdyttämään 120km/h sekunnissa", Danton selitti. -> Tämä kohta on tankero. Sen lisäksi, että lukijalle tulee taas vahvasti Twilightit mieleen, kohta särähtää pahan kerran. Riittäisi, että Dante kertoo Remin olevan vain laumansa nopein. "120km/h sekunnissa" kuulostaa vähän hölmöltä...aivan kuin puhuttaisiin jostain moottorista. :D Lisäksi "120km/h" ei ole kaunokirjallinen ilmaisu.

Teksti on muuten hyvin kirjoitettua ja kuvattua, mutta juoni etenee omaan makuuni liian tutussa kaavassa. Kaipaisin enemmän omaperäisyyttä ja yllätyskäänteitä.

Tämä sarja on saanut selvästi vaikutteita Stephenie Meyerin Twiligtheista. Ainakin kokemattomasta ja uteliaasta päähenkilötytöstä, päähenkilön isän asettamasta "kielletystä uhkasta" ja ihmissusilaumasta tulee vahvasti sellainen olo, että tämä on nähty joskus ennenkin...mutta koska tarina on vasta alussa, se voi kehittyä vielä aivan toisenlaiseksikin, joten ei juonen arvostelusta sen enempiä. :)

Ensimmäinen luku antaa jo paljon osviittaa siitä, millaisesta tarinasta on kyse. Juonenkuljetus on suht nopeasti etenevää, mutta voisi edetä vielä vaivattomammin, jos dialogin kanssa olisi pienellä säästölinjalla. Dialogia on paljon ja se on ihan mielenkiintoista sekä hyvin kirjoitettua, mutta jatkuva dialogi muuttaa tarinankulun hieman raskaaksi.

Vaikka toisaalta on hyvä, että kerrot tarinan taustoista, miljööstä yms. paljon, niin minulle tuli sellainen olo, ettei lukijan olisi tarvinnut tietää vielä tässä vaiheessa niin paljoa. Tarinan dialogien liika informointi tekee luvun kokonaisuudesta vähän rönsyilevän ja hätäisen. Maltti on valttia. Paljasta asioita mieluummin pikkuhiljalleen ja tunnelmoi enemmän.

Muuten kaiken kaikkiaan hyvin kirjoitettu tarinanaloitus.