Tarina jatkuu hyvin toisessakin luvussa. Mukavaa, että lukija pääsee tutustumaan tähän paljon puhuttuun Dantoniin.
Tekstisi on hyvällä tavalla jotenkin elokuvamaista. Dialogia on edelleen paljon ja tapahtumat on helppo kuvitella mielessään. Sanon tästä taas saman kuin tarinan ykkösosassakin: vähän vähemmän dialogia ja enemmän tunnelmointia, kiitos.
"Beta Remi, ainutlaatuinen, laumani nopein. Hän pystyy jopa kiihdyttämään 120km/h sekunnissa", Danton selitti. -> Tämä kohta on tankero. Sen lisäksi, että lukijalle tulee taas vahvasti Twilightit mieleen, kohta särähtää pahan kerran. Riittäisi, että Dante kertoo Remin olevan vain laumansa nopein. "120km/h sekunnissa" kuulostaa vähän hölmöltä...aivan kuin puhuttaisiin jostain moottorista. :D Lisäksi "120km/h" ei ole kaunokirjallinen ilmaisu.
Teksti on muuten hyvin kirjoitettua ja kuvattua, mutta juoni etenee omaan makuuni liian tutussa kaavassa. Kaipaisin enemmän omaperäisyyttä ja yllätyskäänteitä.