 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Sarja jatkuu hyvin suoraan siitä, mihin kakkosluku loppui. Dantonista, Remistä ja Alfiasta paljastuu jatkuvasti uusia piirteitä, joka on oikein bueno.
Teksti kaipaisi vielä oikoluentaa ja mm. muutama yhdyssanavirhe kiinnitti huomioni:
"vihanhallinta ongelmia" -> vihanhallintaongelmia
"puoli kuuta" -> muuta tämäkin yhdyssanaksi, puolikuuta
"viime öistä huutoani" -> viimeöistä huutoani
"perseen nuolija" -> perseennuolija
"päähän pistoista" -> päähänpistoista
Tekstin kuvailu on enimmäkseen ihan jeessiä, mutta tämä kohta ontuu pahan kerran:
"Erilaiset kysymykset hyrräsivät päässäni kuin ampiaisia ampiaispesässä, mutta pidin itseni hiljaa". Jätä lauseesta pois tuo ampiaispesävertaus, niin lause toimii paremmin.
Olet kyllä tunnollinen kirjoittaja, kun varoitat ronskimmasta kielenkäytöstä etukäteen. :D Ei siinä mitään, enimmäkseen ne sopivat tarinan ilmaisuun, mutta kohteliaan ja ystävällisen Alfian haukkumaryöppy Remille on vähän äkillinen eikä sinänsä oikein sovi hahmon luonteeseen...tai ainakin itse tulkitsin niin. Voi olla, että muutan vielä käsitystäni päähahmosta, se riippuu siitä, miten sinä jatkat saagaa.
Kohdassa, jossa Alfia lähtee kylästä ja pitää taukoa metsässä (jonne ilmaantuu Nolan), kaipaisin lisää rauhallista tunnelmointia ja taukoa dialogista. Tauon aikana voisi käsitellä asioita, joita pyörii päähenkilön ajatuksissa. Lukijana pitäisin tällaisistakin hetkistä. Nyt kohtauksesta tulee sellainen kiireisen oloinen fiilis, jota pätkä ei kaipaisi.
Mutta kaiken kaikkiaan hyvää jatkoa, jonka jätit sopivasti kesken. Yllätyin positiivisesti päähenkilön muuttuessa luonteikkaammaksi. Hyvä!
