 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Olen Jästipään tavoin hieman ymmälläni siitä, että mitä kummaa tämä teksti nyt oikein oli olevinaan.
Kerrot lukijalle sen verran, että olisi se metkaa, jos ihmisellä ei olisi tunteita/on se metkaa, että ihmisellä on tunteet. Joo-o. Sitten päätät tarinan niin, että haluat kertoa kertomuksen tunteista ja elämän valoisesta puolesta. Tässä kohtaa lukija miettii, että missä luvattu tarina?
Tämmöiset tekstit kelpaavat sitten, kun siitä löytyy jokin ydin/opetus/pointti. Sinänsä tästä löytyi jonkinlaista satumaista tunnelmaa, josta tulee plussaa, mutta suurimmmat miinukset tulevat tarinan puutteesta.
