Arvostelut käyttäjältä TarraLeguaani

Kirjoitelmasta tuli mieleen Outcast-sarja, hyvin samantapainen ilmapiiri ja manaustapaukset.

Missä on kaikki pilkut ja sivulauseet? Lukeminen on todella töksähtelevää johtuen liian lyhyistä virkkeistä. Se aiheuttaa sen, ettei teksti ole soljuvaa ja johda nätisti asiasta toiseen, tämä on vähän kuin lukisi todella pitkää listaa. Ja ne ihan pari pilkkua, mitkä sieltä tekstistä löytyy, ovat väärissä paikoissa, esim. sitten-sanan jälkeen ei tule pilkkua. Eli pilkkukurssille :)

Kuka- ja joka-relatiivipronomineista kannattaa jostain tarkistaa, milloin tulee kumpi.

Täältä saa neuvoja repliikkien ja johtolauseiden merkitsemiseen: http://www.kirjoittaja.fi/keskustelu/6-Tarinointi/84-kieliopillisia-ohjeita

Osa luvuista on oikein hyvän mittaisia, osa aika lyhyitä. Lukujen ei tarvitse olla saman mittaisia, mutta liian lyhyitä kannattaa aina vältellä.

Selität liikaa, anna tilaa myös yksinkertaisten asioiden sanattomuudelle, kyllä lukija ymmärtää. Tässä esimerkkejä:
- "John antaa vaimon täyttää hänen kahvikuppinsa. Sitten Sarah kaataa pannusta kahvia myös omaan kuppiinsa. He juovat kahvia äänettöminä. John hotkii voileivän nälissään. Syötyään, hän menee makuuhuoneeseen lepäämään." -> John antaa vaimonsa täyttää hänen kahvikuppinsa. Syötyään hän menee makuuhuoneeseen lepäämään.
- "John nyökkää päätään." -> John nyökkää.
- "He kantavat maton Johnin auton takakonttiin. Sen tehtyään, miehet menevät auton etupenkille istumaan. John ajaa heidät joen rantaan." -> He kantavat maton takakonttiin, ja John ajaa heidät joenrantaan.
- "Hän saapuu työpaikalle. Hän iloitsee työhuoneensa rauhasta. Se on tyhjä ja yksinomaan hänelle varattu tila. Hän aikoo istua toimistotuolissaan kahdeksan tuntia. Siihen hän on etukäteen varautunut. Sitten John aloittaa työt. John lopettaa työt kello neljältä iltapäivällä. Työpäivä päättyy. Silloin, John palaa takaisin autotalliin. Hän asettuu auton kuljettajan paikalla. Hän käynnistää moottorin. Sitten hän kaahaa ulos autotallista. Hänellä on hyvä olo pitkästä aikaa. Hän kääntää radion päälle. John saapuu samaan risteykseen, missä hän tapasi riivatun naisen aamulla." -> Hän iloitsee työhuoneensa rauhasta, se on yksinomaan hänelle varattu tila. Hän on varautunut istumaan kahdeksan tuntia työtuolissaan. Neljältä John palaa takaisin autotalliin, kaahaa ulos kadulle ja kääntää radion päälle. Mies saapuu samaan risteykseen, missä hän tapasi riivatun naisen aamulla.

Mainitset puolivälissä tekstiä Johnin ja hänen vaimonsa olevan ketjupolttajia, mutta siihen mennessä mies on polttanut yhdet hermosauhut pelottavan tilanteen jälkeen. Termi ketjupolttaja riitelee tapahtumakuvausten kanssa.

Nekromantiassa yritetään ennustaa tulevaa kuolleiden kautta, ei syödä kuolleiden lihaa tai tongita ruumiita maasta.

Kirjoitat selkeästi, mutta tosiaan tekstisi kaipaa ehdottomasti pilkkuja ja pidempiä lauseita. Kirjoitusvirheitä ei paljon ole, ne ovat enimmäkseen joka/mikä-käytön epäselvyys, loppua kohden vähän yhdyssanavirheitä ja pilkkuja väärissä paikkaa. Lopputarkastuksessa kannattaa aina etsiä sanoja, joita saatat käyttää liikaa ja muuttaa niitä, ettei samat toistu liikaa. Tämä koskee myös päähenkilön nimeä ja hän-pronominia.

Juonta en pitänyt mitenkään omalaatuisena tai oveltavana, mutta sait mielenkiinnon pysymään ajatuksella manaamisesta ja joen hengistä. Ehkä olisin kaivannut jotain nasevaa kaiken yhdistävää loppua, jonka paikan Jokivarren kuningas otti, mutta ehkä vähän turhaankin.

Otsikon mukaisesti joen henget olivat lähes aina yhdistävä tekijä, se sitoi tarinan keskustan. Jokivarren kuningas oli ehkä vähän turha lisä, koska se tapahtui aivan lopussa, kuningas olisi pitänyt ottaa mukaan jo paljon aiemmin, nyt hän jäi irralliseksi. Jäi myös epäselväksi oliko hän massamurhaaja, joka asui Manhattanilla, vai demoni.

Päähenkilöstä sait luotua selvän hahmon ja kuvailit häntä riittävästi, tai ainakin minusta tuntuu siltä, mutta syy voi olla se, että näin hänet heti alusta asti silmissäni Outcast-sarjan manaavana pastorina. Joten mitäpä sitä kuvailemaan, kun minä näin jo hänet silmissäni :)

Näissä klikkauksissa kannattaa huomioida pari asiaa:
1. Monet 'käyvät kääntymässä' tekstin puolella, eli pohtivat otsikon perusteella, että teksti on jostain syystä mielenkiintoinen, mutta päättävät sitten olla lukematta sitä joko kokonaan tai vain vähän alkua. Syitä tähän on mm. liian pitkä teksti, liian lyhyt teksti, huono alku, liikaa kirjoitusvirheitä heti alussa tai teksti on saanut huonoja arvosanoja. Mielestäni arvostelua tai arvosanaa ei voi antaa, ellei ole lukenut koko novellia.
2. Joskus ihmiset vain haluavat lukea inspiroivia tai hyviä tarinoita, näitä metsästetään sitten hyvän otsikon tai hyvien arvosanojen perusteella, eikä tarkoitus todellakaan ole edistää kirjoittajan taitoja tai omiaan.
3. Samat kirjoittajat. Jos samalta nimimerkiltä tulee liian tiheään lyhyessä aikavälissä kirjoitelmia, alkaa lukija hyppiä niiden yli, kun on ensin lukenut tältä henkilöltä jo monta tekstiä. Mielestäni tämän paikan tarkoitus on saada kirjoittajassa kehitystä aikaan, ja alkaa tuntua, että jos sama henkilö postaa monta kirjoitusta päivässä tai edes pari viikossa, ei tätä kehitystä ole varmasti ehtinyt tapahtua niin paljon, että se välttämättä edes näkyisi vielä. Tänne ei kannata laittaa kaikkea, mitä on saanut aikaan, vaan ehkä ne parhaimpansa tai ne, mistä tosissaan tarvitsee kehitysideoita tai palautetta. Ja moni ei tunnu myöskään uskovan sitä palautetta, vaan jatketaan ihan samalla tavalla seuraavissakin kirjoituksissa. Nyt kannataa asettaa laatu määrää ennen!
4. Liian monta osaa tai lukua. Klikkimääristä jo näkee, että ne vähenevät sitä mukaa, kuinka mones osa on menossa. Iso osa myös täällä olevista jatkuvista tarinoista sopisi kokonaan siihen yhteen postaukseen, ei ripoteltu viiteen lukuun, joista jokaisessa kaksi kappaletta.
5. Sama teksti korjattuna tai paranneltuna ei kerää paljoakaan lukijoita.
6. Palautetta ei arvosteta. Tuntuu siltä, että kaikista palautteiden saajista vain 5% käy lukemassa saamansa palautteen ja painaa sitten sitä peukkua tai vastaa palautteeseen jotain. Useampikin saattaa lukea saamansa arvostelun, mutta ei jätä mitään merkkiä siitä, että se on huomiotu. Eli monesta tuntuu turhalta työltä koko palautteen anto. Ja sitten on se hyvin minimaalinen porukka, joka kokee kaiken arvostelun hyökkäyksenä ja ilkeämielisyytenä, vaikka kuka tahansa sivullinen näkee palautteesta, ettei se sitä ole. Tänne ei tulla keräämään vain kehuja.
7. Liikaa tekstejä. Täällä on vuosien kaikki kirjoitukset, ja kun vain ylläpito voi poistaa niitä, homma on aika tahmeaa ja vaikeaa. En sano, että asiat olisi paremmin, jos kirjoittaja voisi itse niitä poistella, vaan sanon, että täällä on liikaa tekstejä. Tähän valtavaan tekstivyöryyn vaikuttaa myös kaikki lisäosat ja -luvut, jotka olisi voinut alun perin sysätä siihen yhteen tekstiin, eikä tehdä jokaisesta omaa postausta. Myös 'harkitsemattomia' kirjoitelmia on pilvin pimein, eli kirjoitetaan teksti suoraan päästä tänne. Teksti tulisi ensin laatia omalle koneelle, muokata, muokata, muokata, tarkistaa, tarkistaa ja tarkistaa ennen kuin sen lisää tänne arvosteltavaksi. Tämän minäkin olen oppinut vain kirjoittamalla ja saamistani palautteista.

Kirjoititko tämän 17-vuotiaana? :O

Upeat loppusanat, saavat värisemään. Pidempänä en jaksaisi lukea liian runollista tekstiä, mutta nämä ovat uutettuina sopivan raskaita loppuun, jolloin tekstistä jäisi se mukavan hyrisevä mieli, kun on lukenut hyvän kirjan ja sulkee tyytyväisenä kirjan kannet.

Hurjan nopeasti etenevä, tuntui, että vauhdissa jäi paljon selittämätöntä kamaa taakse. Ehdottomasti plussaa siitä, että et selitellyt liikaa, puhkiselostettu teksti on tylsää. Juoni on mielestäni liian lyhyt katsaus äkkipikaiseen tilanteeseen, olisin kaivannut siihen paljon lisää sisältöä. Ei myöskään kannata jättää lauseita kesken: "tippuvansa ihan juuri kyydistä, kun..." Liitä tämä suoraan seuraavaan lauseeseen, niin se on hyvä.

Ei liian selkeää tekstiä, sopivan vaativaa tälle tekstinpituudelle. Jos tällaista kirjoittaisi pidempään, lukijan päätä alkaisi särkeä siitä, että yrittää pysyä kunnolla kärryillä. Mutta tähän tämä on hyvä.

Mielenkiintoinen pieni tekstinpätkä. Siellä oli paljon valonvälkähdyksiä, mitkä ihastuttivat, mutta välillä ne tuntuivat hukkuvan. En ihan saanut selvyyttä, pidinkö tekstistä vai en. Jotain siinä kuitenkin oli. Kehottaisin kokeilemaan pidempää pätkää, jotain selvän juonellista novellia.

"Etusormeni kiertyivät sinetöiden korkin ympärille..." Tämä ei ihan toimi, jotain puuttuu.

Kirjoitelmasi ansaitsee otsikon. Keksi siis sellainen, hymiö ei ole otsikko, eikä vedä lukijoita saati saa oikein innostumaan. Tulee enemmän mieleen, että tämä on jokin vitsillä tänne heitetty juttu, mutta sitä tämä ei ollut.

Mistä tämä Mika tuli yhtäkkiä autoon? "Mia oli �unohtanut� mainita, että minun lisäkseni oli kutsunut matkalle myös toisen ystävänsä." Ja tämä toinen ystävä oli Jenni. Heistä puhutaan pitkään matkan edetessä, mutta sitten yhtäkkiä autoa ajaakin Mika, josta ei ole mainittu yhtään mitään aiemmin.

Päähenkilö muuttuu aiemmasta osasta aivan erilaiseksi, onko Jennin mukana olo sitten niin syvästi vituttavaa, että siksi hänestä tulee todella ärtynyt ja epäystävällinen muita kohtaan? Minusta ero on liian suuri, joko tällaisesta hyvin pessimistisestä luonteenlaadusta olisi voinut kirjoittaa jo aiemmin tai sitten vähän loiventaa tätä käyttäytymistä tässä osassa.

Juoni etenee, mutta tässäkään osassa ei päästy vielä sinne jännittäviin tunnelmiin. Tämä taitaa olla ihan romaanin mittainen, koska novelliksi se edistyisi ihan liian hitaasti. Tässä osassa on samanlainen tyyli kuin aiemmassa, mutta jotenkin se eroaa silti prologista. Prologi oli tiivis, loistavasti punottu ja kulki viettelevän jännittävästi eteenpäin. Tämäkin on romaanimittaisesti ihan hyvää tekstiä, hiomista se kaipaa kyllä. Ja ne johtolauseet tarvitsevat oikeanlaisen merkitsemistavan. Ja päähenkilön kiukutteluun kyllästyi, sitä oli liikaa (tässä osassa ei itse asiassa ollut paljonkaan mitään mjuuta).

Pieniä puutteita, jotka korjaat nopeasti, joten pääosin teksti on hyvää, helppolukuista, juoni etenee selkeästi. Edelleenkään en kyllä osaa sijoittaa edellisen osan pappaa ja autiotaloa juoneen, en näe sen merkityksellisyyttä tai tarpeellisuutta.

Ostos-tv:den -> ostos-tv:n.

Tämä oli tyyliltään vähän erilainen kuin ensimmäinen osa. Ehkä vähän nopeammin kirjoitettu, eikä niin moneen kertaan tarkistettu?

Repliikkien johtolauseiden merkitsemiseen on ihan omat sääntönsä, tässä vaihtelet eri merkintätapoja, joka jo kertoo, että kannattaa tarkistaa oikea tapa jostain. Täältä löytyy: http://www.kirjoittaja.fi/keskustelu/6-Tarinointi/84-kieliopillisia-ohjeita

Vielä en saanut tarttumapintaa tähän osioon. Päähenkilö esiteltiin, mutta miten pappa ja autiotalo liittyivät asiaan? Voisin kuvitella, että otetuissa kuvissa paljastuu jotain erikoista myöhemmin, mutta se olisi ehkä tarvinnut saada jo tähän pätkään mukaan, koska nyt sen liittyminen juoneen ei selvinnyt, ja lukijan mieli jäi epävarmaksi. Päätapahtumapaikkahan pitäisi olla siellä Mänttä-Vilppulassa, missä oli tapahtunut kaksoismurha ja mistä päählö on kotoisin. Matkakin sinne on jo tiedossa, miksi päählö eksyi tässä kohtaa autiotalolle? Jos sielläkin on jotain aavemaista toimintaa, niin eikö se ole jo vähän epäuskottavaa?

No, juoni on keksen, joten en lukijana tiedä, mihin tämä kaikki on johtamassa. Tässä kohtaa lukemista on vain sellainen olo, että tuo autiotalokäynti olisi voitu jättää välistä, mutta ties vaikka sillä olisi suurikin merkitys.

Hiomista teksti kaipaa, samanlaista loppuun asti ajateltua tyylikkyyttä kuin ensimmäisessä osassa. Muuten kyllä helposti luettavaa ja mielenkiintoista.

'Mukiinmenevä' ei sanana sovi muuhun tekstiin ollenkaan, vaihtaisin sen johonkin parempaan.

Todella hyvää sanailua, teksti kulkee loistavasti eteenpäin. Ei olisi tullut mieleenkään lopettaa lukemista, pidit upeasti jännitystä yllä, juuri sopivasti ja oikeanlaisilla sanoilla.

Minua ihmetytti kovasti, miksi mies ei käyttänyt puhelimen valoa metsässä. Mainitset, että metsä oli niin pimeä ja vaikeakulkuinen, ettei siitä olisi ollut paljoakaan apua, mutta kai siitä nyt edes jotain apua olisi ollut? Minulle ei tulisi mieleenkään jättää puhelinta, edes sen takia, että sillä voi sitten soittaa apua itselle tai jollekulle toiselle. Et myöskään maininnut aluksi, että puhelinkin jäi taakse, ja siksi ihmettelin, että kaivapa nyt se jo esiin sieltä taskusta. Asian todellinen laita paljastui vasta, kun vaimo löysi sen tieltä.

Alapo mainitsee, että tiettyjä kuvailuja tarvitsisi muuttaa, kuten vastaan tuleva vanha aitta. Minä olen eri mieltä. Tällaiset kuvailut elävöittävät tekstiä, saavat lukijan suoraan sen maailmaan, osaksi sitä syvemmin kuin vain katsojana. Kunhan niitä ei tietty käytä liikaa tai sovella liian räikeästi. Mutta nämä taitavat olla mielipideasioita, minä myös kirjoitan tällä tavalla ja olen saanut siitä palautetta, mutta en aio ainakaan näillä näkymin muuttaa kirjoittamistapaani.

Kaiken kaikkiaan loistavaa tekstiä, tyyliltään ja juoneltaan.

adneraniili piikki -> adrenaliinipiikki

Sait luotua heti alusta asti hyvän tunnelman, juuri oikeanlaisen. Tuo lopun yllätys, vanhan naisen älypuhelin, tuntui aluksi järisyttävän vääränlaiselta, mutta hetken päästä virkistyttävältä. Sota ei ollutkaan tapahtunut joskus vuosikymmeniä sitten, vaan nyt. Tämä älyajan laite oli ainoa vihje siitä ja sekin tuli ihan lopussa.

Kirjoitat selkeästi ja hyvin. Muutamia kohtia karsisin ja hioisin:
- Kolmannen kappaleen lopussa kuuluu kolinaa. Jos jotain tapahtuu äkkiä ja sen kuuluu erottua tekstistä, tee siitä ihan oma kappaleensa tai vähintäänkin laita se kappaleen ensimmäiseksi.
- 7. kappaleessa on liian monta 'tai ehkää'.
- Käytät hienosti lyhyitä lauseita luomaan jännittävää tunnelmaa ja pääosin tämä toimiikin. Joissakin kohdissa kuitenkin kannattaa yhdistää muutama virkkeeksi, ettei teksti ole liian töksähtelevää. Mutta tätäkään ei tarvitse tehdä koko tekstin pituudelta kuin ehkä kaksi kertaa, hyvin toimii muu!

Minun oli vaikea pysyä juonen perässä. Ne pilkut puuttuvat edelleen. Kirjoitusvirheitä on rutkasti.
Kummastuksia oli paljon:
- kaupasta ei taida saada vodkaa?
- onko mihinkään kerrostalon oveen kirjoitettu osoitetta?
- "kuva esitti karvaista paksua pandaa" -> onko olemassa kaljua laihaa pandaa? Ei kannata kirjoittaa itsestäänselvyyksiä.
- aluksi Heikin käsityöstä ei saa mitään selvää, mutta hän kenties ompeli?
- astui sisälle Ouluun? Vai pukuun? Ja reippaassa puolessa tunnissa ei kyllä kukaan ompele pandapukua.
- mitä on materiaalit, joita vesi ei saa kaatumaan? Puhut tietty kastumisesta, mutta lukija menee hetkeksi sekaisin, että mitä tässä oikein lukee, ennen kuin tajuaa, että tässä on kirjoitusvirhe. Siinä kohtaa kuitenkin lukemisen sujuvuus on katkennut. Myöskään materiaalin kastumattomuus ei merkitse uppoamattomuutta, huomaa esim. sukelluspuvut.
- miten Heikin suuhun tippunut kala liittyy asiaan?
- miksi Heikki teki puvun ja meloi surffilaidalla Korkeasaareen? Miksi hän meni panda-aitaukseen ryyppäämään? Mahtaneeko Korkeasaaressa kuitenkin olla jotain turvallisuusvarmistuksia luvattomien vieraiden vuoksi ja eläinhäkkien lukkojen takia?

Teksti on kovin lyhyt. Minulle jäi lähes saman verran kysymyksiä listaani kuin sinulla koko toiseen lukuun tekstiä. Eli yhdistä mieluummin luvut, eihän kirjoissakaan ole näin lyhyitä lukuja. Tämä sopii ihan hyvin aiempaan lukuun suoraan perään.

Prologi oli lupaava, ja nyt on edetty jo pandojen luokse, vielä ei kuitenkaan ole tullut ilmi tätä salaperäistä pientä ja painavaa pakettia. Nyt panda kuitenkin luultavasti pääsee karkuun aitauksestaan, joten seikkailu kenties on alkamassa? Heikin osuus juonessa on kuitenkin todella epärealistinen ja hämmentävän outo, että ehkä oikoisin vähän näitä irrationaalisia mutkia ja tekisin uskottavammaksi hänen osuutensa. En tietty tiedä vielä koko juonta, mutta tässä vaiheessa tuntuu siltä, että kirjoitat tekstin suoraan tänne pohjaan sen hetkisten ajatustesi pohjalta. Sellainen menettelytapa harvoin johtaa hyvään lopputulokseen. Kehotankin kirjoittamaan omalle koneelle koko tekstin valmiiksi, tarkistamaan, tarkistamaan, jättämään hautumaan ja sitten vähintään kerran vielä tarkistamaan.