 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kirjoititko tämän 17-vuotiaana? :O
Upeat loppusanat, saavat värisemään. Pidempänä en jaksaisi lukea liian runollista tekstiä, mutta nämä ovat uutettuina sopivan raskaita loppuun, jolloin tekstistä jäisi se mukavan hyrisevä mieli, kun on lukenut hyvän kirjan ja sulkee tyytyväisenä kirjan kannet.
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Kiitos paljon arvostelusta. Kyllä tuo tosiaan on kirjoitettu 17-vuotiaana. Alkuperäinen runomuotoon kirjoitettu teksti on kirjoitettu jo paljon aiemmin, mutta sitä en löydä enää mistään. Muistan, että kirjoitin sen sähköisellä kirjoituskoneella joskus ennen tietokoneaikaa, eikä sitä ole koskaan tallennettu sähköiseen muotoon. Tarina kokonaisuudessaan on aika hurja. Olen luonut eräänlaisen universumin ihmismielen sisään ja ihmisen tunteille ja luonteenpiirteille (kateus, tahto, hyväntahtoisuus, itsekkyys jne.) ihmishahmot, jotka taistelevat vallasta sulkeutuneessa, ahdistavassa ympäristössä, joka kuvaa ihmisyyttä erikoisesta vinkkelistä, vähän kuin sisältä päin. Tarinaa ei kuitenkaan tarvitse käsittää noin monimutkaisesti, vaan sitä voi lukea ihan tavallisena, ehkä hiukan vinksahtaneena fantasiakertomuksena. Lopputekstissä kertoja tulee ulos tuosta sisäisestä maailmastaan koettuaan täydellisen henkisen romahduksen, jota tarinassa kuvataan väkivaltaisena välienselvittelynä. Noissa loppusanoissa kertoja siis murtaa sulkeutuneen kuorensa ja astuu ulkomaailmaan edelleen outolintuna, mutta kuitenkin jollain tietoisella tasolla osana muuta yhteiskuntaa.