 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 41 - 50 | « 1 2 3 4 5 6 7 ... 8 105 » |
Moikka Pohdiskelija!
Tämä on ahdistava ja synkkä teksti. Ja varmasti sellainen sen täytyy ollakin, joten pisteet siitä :) Kirjoitat sujuvasti, eikä kirjoitusvirheitä juuri ole, ainakaan ne eivät häirinneet minua lainkaan. Kirjoitustapasi on sujuvaa ja sitä on miellyttävä lukea.
Vältä toistoa. Tuossa alussa on sana sekaisin hyvin lyhyellä välillä.
"Yöt ja päivät sulavasti sekaisin yhdessä.", tähän sen voisi muokata esimerkiksi seuraavasti:
"Yöt ja päivät sulautuivat toisiinsa".
Tietyt kankeuudet vaivasivat lukukokemusta hieman. Ne erottuivat selkeinä muuten sulavasti etenevästä tekstistä.
1. Kellonajat, voisiko 06:25 olla kuusi kaksikymmentäviisi muodossa? Se tuntuu ainakin minun aivoissani lämpimämmältä.
2. "Nyt pitäisi olla jo menossa, oikeasti. Menossa suorittamaan elämää.". Tuo oikeasti sana ja elämää sana. Kenties miettisin tuon jotenkin seuraavasti, "Olen jo myöhässä. Minun pitäisi olla menossa suorittamaan, suorittamaan elämäni velvollisuuksia." ja kenties tuohon voisi vielä lisätä jotain velvollisuuksien ahdistavuudesta jne.
3. Tämä ei varsinaisesti ole tekstillinen kankeus, mutta se vaivasi lukukokemusta. Lyhyys. Taustat puuttui. Aloitus on hyvä, mutta lyhyeenkin tekstiin voi lisätä välähdyksiä menneestä. Erityisesti vaimo ja lapset. Rakkaus, intohimo, onni, lasten nauru, synnytyssairaalan ilon kyyneleet, naimisiinmeno, lämpimät ja rakastavat katseet jne. Mainitset, että työstä oli joskus nauttinut. Mielestäni hahmoon täytyy pystyä samaistumaan. Ja tuo samaistuminen tulee sen kautta, että lukijalle avataan mennyttä, ajatuksia, rakkautta, onnea ja draamaa. Mikä aiheutti masennuksen, miksi ei jakseta jne.
4. Loppu. Tämä liittyy hieman tuohon ylläolevaan. Eli kun taustat jää vajaiksi, niin loppuratkaisun täytyy silloin olla se, joka nostaa tunteet lukijassa esiin. Nyt ei jää mitään käteen. En sano tätä mollatakseni vaan siksi, että ainakin itse odotan lukemista tunnetta. Tässä kyllä syntyy ahdistunut tunnelma ja rasittuneisuus, mutta mielestäni ne jäävät taustojen ja loppuratkaisun puutteellisuuden takia vajaiksi.
Kokonaisuutena tämän ajatus on erinomainen. Sinun kannaitaisi vielä tarkemmin miettiä paperille henkilöt, taustat, käännekohta (eli koska masennus alkaa) ja loppuratkaisu. Muista, että lukija samaistuu kohtaloihin ja onneen, joka syystä tai toisesta murenee.
Kaikkineen pidin ajatuksesta ja erityisesti pidin tavastasi kirjoittaa, eli taidoistasi. Olet hyvä kirjoittaja!
Kiitos!
Moikka Loviisa V!
Hassu juttu, kun tämä on pitkä runo, vaikka novelleihin verrattuna lyhyt. Kirjoitat kauniisti, taiteellisesti. Se on hieno taito ja tuo mieleeni kaukaisesti Romeon ja Julian tyylin.
Sellainen tuli heti tuosta alusta mieleen, että jos se olisikin, että kun olin pikkuinen, eksyin metsään. Eli nuo kaksi ensimmäistä riviä toisin päin. En oikein tiedä miksi, mutta ajatuksena :)
Itse tarina on miellyttävä ja kulkee mukavan selkeästi. Joskin ainakin itselläni tarinan seuraamista hankaloitti hieman tuo runollinen kirjoitustapa, mutta jätetään se minun ongelmakseni :)
Kenties sellainen varsinainen jännitys tästä puuttuu, sillä alusta jo selviää, että kertoja on elossa, joten sikäli päähenkilön kohtaloa ei tarvitse pelätä. Ainoa jännitys suolla jäi siihen, että kuka pelastaa.
Mietin, kuinka sitä voisi muuttaa, mutta kenties se tarkoittaisi ensimmäisen osan pudottamista viimeiseksi tai kokonaan pois. Silloin kenties lukija seuraisi tarinaa enemmän sillä ajatuksella, että mitähän nyt tapahtuu. Tosin silloin myös tuo päähenkilön ikä pitäisi ilmaista jotenkin muuten.
No yhtä kaikki. Tykkäsin tästä. Pidän siitä, että runoissa on tarina, jotain sellaista kouriin tuntuvaa, jonka ymmärrän :)
Kiitos!
Moikka Zarnobil!
Näihin paranneltuihin versioihin ei varmaankaan kauheasti kannata odottaa palautteita. Se on vähän kuin se, että luet kirjan, ja sen jälkeen kirjasta tulee versio, johon on lisätty vähän jotain ja korjattu jotain. Tarina itsessään ei kuitenkaan muutu juonen osalta juurikaan...ja jos muuttuu, niin sittenhän se on uusi tarina.
Minäkään en jaksanut lukea tätä ja miettiä, että mitenhän tämä mahtaa poiketa edellisestä versiosta.
Kiitos!
Moikka boxo!
Tässä oli melkiosen humoristinen loppuratkaisu :) Täytyy myöntää, etten todella osannut sellaista odottaa :)
Miksi kirosi taas kerran? Miksi mainitsit sen? Moksi et jättänyt mainitsematta ja nyt kun mainitsit, niin miksi et kertonut, että hän oli usein joutunut paikkailemaan ja todistelemaan sanojaan. Vai oliko? :)
Kymmenen metrin kirjoitetaan erikseen. Jos taas olisi tarkempi mitta, niin tuo luku kirjoitettaisiin yhteen. Esimerkiksi kahdenkymmenen.
Kiitän ja moitin samaan aikaan tuota loppuratkaisua. Se oli erikoinen ja piristävä, mutta samalla tässä pääsi karkuun todella lupaava alku. Tuolla lähtöajatuksella olisi ollut mahdollisuuksia vaikka mihin.
Kirjoitat sujuvasti ja tekstiä on helppo seurata. Paikoitellen voisit käyttää pistettä pilkun sijaan ja keventää virkkeitä hieman, mutta se ei ole mikään välttämättömyys. Anna kuitenkin esimerkin.
"Asettelin oksat sopivan matkan
päähän nuotiosta alustaksi makuupussille, niistä tuli hyvä eris-
tekerros maasta huokuvalle kylmälle.".
vs
"Asettelin oksat sopivan matkan
päähän nuotiosta alustaksi makuupussille. Niistä tuli hyvä eris-
tekerros maasta huokuvalle kylmälle.".
Pidän tavastasi kirjoittaa, ja olisi mukava lukea SInulta jotain pidempääkin.
Kiitos!
Moikka IBIB!
Mielenkiintoinen miljöö. Sujuvasti kirjoitettu tapahtuma, joka ei vielä kovin paljoa avaa, kuka minä on, mutta sen kanssa pystyy elämään.
Nillitän heti pilkuista. Ja - sana pilkutetaan aina, kun lauseilla ei ole yhteistä jäsentä, kuten vaikka tekijää. Eli metron ovet avautuivat, ja ihmiset... Eli tuossa tekijöinä ovat metron ovet ja ihmiset, joten pilkku kuuluu asiaan.
Väritä hieman kieltä. Pukuun pukeutunut vs pukuun sonnustautunut.
Tarkkana sisällön kanssa. Kirjoitit, että hän oli valinnut kaksi kohdetta, mutta viilsi ainoastaan miestä. Missasinko jotain?
Kirjoitat, että pistoolin kaltaista asetta. Mielestäni voit jättää turhan täytteen pois ja kirjoittaa vain, että piti kädessään asetta.
Älä turhaan toistele tuota nainen matalissa koroissa. Silloin se on tarpeen, kun hän ilmestyy auttamaan, jotta lukija osaa yhdistää sen aikaisemmin mainitsemaasi, mutta sen jälkeen nainen riittää.
Jäin kaipaamaan vielä hieman lisää maailman kuvailua. Kerrot hieman siitä, minkälainen maailma on, mutta miten muut kuin ne, jotka elävät yltäkylläisen 2000-luvun elämää, elävät?
Minua jäi hieman harmittamaan, että tämä oli näin lyhyt.
Hyvää toimintaa ja nopeasti lähtee käyntiin, kuten novellin kuuluukin :)
Kiitos!
Moikka Hanna!
Sinulta tulee melko runsain mitoin runoja. En ehdi lukea niitä kaikkia, mutta koetan poimia joitain sieltä täältä.
Minua hieman häiritsee tuo pienellä alkukirjaimella aloittaminen. Kenties itse runon aloittamisessa se voidaan tulkita jonkinlaiseksi taiteellisuudeksi, mutta että otsikkokin on pienellä. Mielestäni tiettyjä perussääntöjä tulee aina kunnioittaa.
Tästä oli hitusen hankala saada kiinni. Minun ainakin. Uskoakseni tässä tarkoitetaan jonkinlaista yhteistä hetkeä, ei kenties niinkään pidempää suhdetta. Tai ehkä tässä ei ole suhteesta kysymys lainkaan. Vaan ehkä rakkaudesta ensi silmäyksellä koivunlehtien värittämällä rannalla. Rakkaudesta, jota toinen osapuoli ei huomaa, ja josta tälle jää vain ohikiitävä muisto.
Vaikea tulkita, mutta tunteellista ja kauniisti kirjoitettu. Rytmitys on hyvä!
Kiitos!
Moikka TuijaK!
Nyt täytyy sanoa, että en ymmärtänyt tuosta mitään :)
Hän putosi pulloon, ui, sitten on karikko ja aika kuluu. Hmm... Tosin nyt kun tätä kirjoitan, niin kenties tässä onkin kysymys esimerkiksi alkoholismista tai muusta sellaisesta. Tosin tuo pullo viittaa juurikin alkoholismiin :)
Tämä oli omituista. Ensin en tajunnut tästä mitään, mutta kun aloin kirjoittaa palautetta, niin tämä alkoikin jollain tavoin hahmottua.
Aika vähän sisältöä, mutta ehkä tuo tarkoitus olikin herättää ajatuksia.
Kiitos!
Moikka kynämiekka!
Kirjoitat hyvin! Teksti on sujuvaa ja osaat maalata mahtipontisen maiseman ukijan tajuntaan!
Vältä sitten sanaa kerronnassa. Ilman sitä pärjää mainiosti. Esim sitten hän astui esiin vs hän astui esiin. Sitten on usein vain täysin turha täytesana.
Kuvaile tiettyjä juttuja hieman tarkemmin. Tamma tuli nurkan takaa vs tamma laukkasi yljas harja tuulessa liehuen nurkan takaa.
Nopeasti lähtee tarina käyntiin, mutta valitettavasti se myös loppuu yhtä nopeasti. Hieman pidempää pätkää jäin kaipaamaan!
Nyt kun pätkä oli näin lyhyt, niin tässä ei oikein syntynyt sellaista jännitystä, vaikka toki tehtävä onkin selvä. Lukijalle täytyy luoda tunne, että on jotain menetettävää. Kylvää pieni epäuskon siemen esimerkiksi viittaamalla rakkaaseen, johonkin vammaan tai muuta, joka luo tunteen, että tuota ei olisi kiva menettää tai ettän mitenhän tuo vaikuttaa taistelussa.
Toivottavasti jatko-osissa on enemmän sisältöä.
Kiitos!
Moikka Neuvostoliitto!
Tämä on tällainen kuvailu, ei varsinainen novelli. Et kirjoita juonta, vaan enemmänkin kuvailet jotain tapahtunutta juttua. Kuitenkin tuolla on sellaisia ajatuksia herättäviä juttuja, kuten vanhempien tarkka nimeäminen. Se antaisi jotenkin viitteitä, että haluaisit kirjoittaa tarinanomaisemmn, mutta et silti kirjoita. Voin myös olla väärässä.
Muista kirjoittaa erisnimet isolla. Nyt tuolla Annan on pienellä.
Onko polkupyörä se, joka liukastuu? Vai kaatuuko Anna pölkupyärällä, kun etupyörä luiskahtaa alta?
Myös lääkäri kirjoitetaan isolla, jos se aloittaa lauseen.
Tässä ei ollut kovin paljoa lukijalle. Ei juonenkaarta, ei jännitystä, ei draamaa eikä juuri muuta, kuin vain lyhyt kuvaus tapahtumasta. Kirjoitat kuitenkin selkeästi, ja mielestäni tässä menee tuo taito hieman hukkaan.
Kiitos!
Moikka MerituuliMinttu!
En ihan hirveästi puutu palautteessa tuohon juoneen, sillä tämä oli aika lyhyt, mutta sen verran sanon, että melko erikoinen ja mielenkiintoinen kanta oli ottaa päähenkilöksi "pahan" puolen jälkikasvu :) Hyvä ajatus! En tosin tiedä aiotko tehdä hänestä hyvän, mutta ei sillä väliä.
Mitään isoa äidinkielellistä juttua tuossa ei ollut, paitsi pilkut. Niistä voisit hieman lukaista. AInakin Kirjoittaja.fi - palvelun blogissa on niistä juttua.
http://nettikirjoittaja.blogspot.fi/2015/01/kirjoittaminen-pilkut.html
Lähtökohtaisesti kuitenkin vain lauseiden väliin tulee pilkku.
Esimerkiksi: ""Hei, on mulla. Mut, mun pitää mennä, moikka!"" ja toisin kirjoitettuna, ""Hei on mulla. Mut mun pitää mennä! Moikka!"".
Voisit kenties pikkuisen enemmän kuvailla paikkoja, joskin voitaneen olettaa, että lukijalla on käsitys Tylypahkasta ja sen ruokasalista. Ehkä kuitenkin se, että oliko muita uusia opiskelijoita paljon, tunsiko Caroline niistä jonkun tai tiesikö kenties jonkun tai vastaavaa. Eli sellaista, mitä lukijan ei voi olettaa vielä tietävän.
Jatka vain! Kirjoitat kivasti ja sujuvasti! Ja jos ihmettelet miksi arvosana on vähäinen, niin se tulee pituudesta :)
Kiitos1
| 1043 kohdetta - näytetään 41 - 50 | « 1 2 3 4 5 6 7 ... 8 105 » |
