Ukkossoturi, osa 1 Hot

Ukkosenjumala nosti kätensä ilmaan ja sai kaikki vaikenemaan.

“Torkarl, astu lähemmäksi“, ukkosenjumala virkkoi.

Kuullessaan nimensä Torkarl hätkähti. Sitten hän nousi ylös penkistä ja käveli muutaman askeleen päähän ukkosenjumalasta, katsoen suoraan tämän vihaisina hehkuviin silmiin.

“Miekkasi. Anna se minulle.“

Torkarl veti miekkansa huotrastaan ja ojensi sen ukkosenjumalalle. Tämä otti miekan toiseen käteensä ja toisella kädellään kouraisi vieressään seisovasta tynnyristä meteoriittikiveä. Sitten hän siveli toisella kädellään meteoriittikiveä pitkin miekkaa, niin että se särkyi ja mureni teräksenpintaan. Torkarl näki, että ohut kerros kiveä oli tarttunut pintaan. Ukkosenjumala nosti kätensä ylös ja puristi miekan terää käsiensä välissä. Pian se alkoi hohtaa kuumana ja Torkarl kuuli kuinka metalli alkoi valittaa. Ilmassa kuului kovaa ulinaa ja lattia vavahteli. Ja sitten kaikki oli ohi ja hiljaisuus palasi. Ukkosenjumala ojensi miekan takaisin Torkarlille.

“Olkoon miekkasi nimi Kull“, ukkosenjumala huusi. “Mene nyt ja lyö Kyklooppi, se kauhea yksisilmäinen hirviö.“

Torkarl nyökkäsi ukkosenjumalalle, kääntyi ja käveli suoraan läpi suuren salin. Vilkuisemattakaan pöydissä vielä istuvia, satoja muita ukkossotureita. Vasta astuttuaan ulos salin ovista, hän laittoi miekan huotraan. Torkarl vihelsi lyhyesti ja kohta suurikokoinen satuloitu tamma tuli esiin nurkan takaa. Liisa oli ollut ukkossoturin uskollinen ratsu jo vuosien ajan, se oli vihmatuulien karaisema kova hevonen, jonka luonne oli yhtä kovapäinen kuin isäntänsäkkin. Soturi hypähti ratsaille ja kuiskasi ratsun korvaan.

“Meitä on nyt kaksi sinulle kyydissä Liisa. Minä ja Kull. Pidä meistä hyvä huoli.“

Torkarl tiesi, että miekoilla joilla oli nimi, oli luonne ja hevosen joka kantoi sellaista miekkaa, täytyi tietää mitä tuleman piti. Miekka oli vielä pysynyt vaiti, mutta kohta se jo heräisi. Hän veti miekkaa hieman huotrasta ja varmisti, että tämä tosiaan oli vielä unessa. Sitten hän hoputti Liisaa laukkaan, kopauttamalla tätä kyljistä. “Varo vain Kyklooppi“, Torkarl sanoi mielessään. “Kostan hirveät tekosi. Kull repiköön sinut kappaleiksi!“

Jatkuu...