 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Loviisa V!
Hassu juttu, kun tämä on pitkä runo, vaikka novelleihin verrattuna lyhyt. Kirjoitat kauniisti, taiteellisesti. Se on hieno taito ja tuo mieleeni kaukaisesti Romeon ja Julian tyylin.
Sellainen tuli heti tuosta alusta mieleen, että jos se olisikin, että kun olin pikkuinen, eksyin metsään. Eli nuo kaksi ensimmäistä riviä toisin päin. En oikein tiedä miksi, mutta ajatuksena :)
Itse tarina on miellyttävä ja kulkee mukavan selkeästi. Joskin ainakin itselläni tarinan seuraamista hankaloitti hieman tuo runollinen kirjoitustapa, mutta jätetään se minun ongelmakseni :)
Kenties sellainen varsinainen jännitys tästä puuttuu, sillä alusta jo selviää, että kertoja on elossa, joten sikäli päähenkilön kohtaloa ei tarvitse pelätä. Ainoa jännitys suolla jäi siihen, että kuka pelastaa.
Mietin, kuinka sitä voisi muuttaa, mutta kenties se tarkoittaisi ensimmäisen osan pudottamista viimeiseksi tai kokonaan pois. Silloin kenties lukija seuraisi tarinaa enemmän sillä ajatuksella, että mitähän nyt tapahtuu. Tosin silloin myös tuo päähenkilön ikä pitäisi ilmaista jotenkin muuten.
No yhtä kaikki. Tykkäsin tästä. Pidän siitä, että runoissa on tarina, jotain sellaista kouriin tuntuvaa, jonka ymmärrän :)
Kiitos!
