 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Pohdiskelija!
Tämä on ahdistava ja synkkä teksti. Ja varmasti sellainen sen täytyy ollakin, joten pisteet siitä :) Kirjoitat sujuvasti, eikä kirjoitusvirheitä juuri ole, ainakaan ne eivät häirinneet minua lainkaan. Kirjoitustapasi on sujuvaa ja sitä on miellyttävä lukea.
Vältä toistoa. Tuossa alussa on sana sekaisin hyvin lyhyellä välillä.
"Yöt ja päivät sulavasti sekaisin yhdessä.", tähän sen voisi muokata esimerkiksi seuraavasti:
"Yöt ja päivät sulautuivat toisiinsa".
Tietyt kankeuudet vaivasivat lukukokemusta hieman. Ne erottuivat selkeinä muuten sulavasti etenevästä tekstistä.
1. Kellonajat, voisiko 06:25 olla kuusi kaksikymmentäviisi muodossa? Se tuntuu ainakin minun aivoissani lämpimämmältä.
2. "Nyt pitäisi olla jo menossa, oikeasti. Menossa suorittamaan elämää.". Tuo oikeasti sana ja elämää sana. Kenties miettisin tuon jotenkin seuraavasti, "Olen jo myöhässä. Minun pitäisi olla menossa suorittamaan, suorittamaan elämäni velvollisuuksia." ja kenties tuohon voisi vielä lisätä jotain velvollisuuksien ahdistavuudesta jne.
3. Tämä ei varsinaisesti ole tekstillinen kankeus, mutta se vaivasi lukukokemusta. Lyhyys. Taustat puuttui. Aloitus on hyvä, mutta lyhyeenkin tekstiin voi lisätä välähdyksiä menneestä. Erityisesti vaimo ja lapset. Rakkaus, intohimo, onni, lasten nauru, synnytyssairaalan ilon kyyneleet, naimisiinmeno, lämpimät ja rakastavat katseet jne. Mainitset, että työstä oli joskus nauttinut. Mielestäni hahmoon täytyy pystyä samaistumaan. Ja tuo samaistuminen tulee sen kautta, että lukijalle avataan mennyttä, ajatuksia, rakkautta, onnea ja draamaa. Mikä aiheutti masennuksen, miksi ei jakseta jne.
4. Loppu. Tämä liittyy hieman tuohon ylläolevaan. Eli kun taustat jää vajaiksi, niin loppuratkaisun täytyy silloin olla se, joka nostaa tunteet lukijassa esiin. Nyt ei jää mitään käteen. En sano tätä mollatakseni vaan siksi, että ainakin itse odotan lukemista tunnetta. Tässä kyllä syntyy ahdistunut tunnelma ja rasittuneisuus, mutta mielestäni ne jäävät taustojen ja loppuratkaisun puutteellisuuden takia vajaiksi.
Kokonaisuutena tämän ajatus on erinomainen. Sinun kannaitaisi vielä tarkemmin miettiä paperille henkilöt, taustat, käännekohta (eli koska masennus alkaa) ja loppuratkaisu. Muista, että lukija samaistuu kohtaloihin ja onneen, joka syystä tai toisesta murenee.
Kaikkineen pidin ajatuksesta ja erityisesti pidin tavastasi kirjoittaa, eli taidoistasi. Olet hyvä kirjoittaja!
Kiitos!
