Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Moikka taas illuusia!

Nämä osiot tuntuvat jotenkin irrallisilta. Loit edellisessä kappaleessa todella voimakkaan jännityksen ja vaarallisen tunnelman, jonka ratkaisua ainakin minä odotin innolla.
Nyt veit sen pois pitkillä kuvailuilla ja repimällä lukijan pois tuosta piinaavasta tilanteesta.
Minun mielestäni tällainen kuvailu ja menneiden muistelu sopii kohtaan, jossa Matti on paennut kirkkomaaltaja puuskuttaa puuhun nojaten jossain kaukana. Tilanne kun on ohi, niin Matti voi muistella mistä tuntee ne, jotka ovat vainajina koettaneet häntä tappaa.

Sanon kuitenkin, että nämä kuvailut, vaikka ehkä voisivatkin olla hieman lyhyempiä, olivat sujuvasti ja selkeästi kirjoitettu. Pidin menninkäisjutusta, mutta kokoajan lukiessani olin pettynyt, sillä tilanne kirkossa on edelleen kesken.

Menneitä voi kertoa ja henkilöitä voi kuvailla, mutta hyvää toimintaa ei koskaan saa katkaista moisella jaarittelulla, kuvailulla ja muistelulla.

Eli, Hyvä osa, mutta todella väärässä paikassa!

Kiitos!

Moikka taas illuusia!

Jännittävä osa! Luot hyvin tunnelman kirkossa ja käänteen!

Mieti ilmaisua.
Joka paikassa oli kynttilöitä vs kaikkialla näkyi kynttilöitä.
Älä tyydy siihen, mitä saat ensin kirjoitettua. Vältä turhaa, mutta hae erikoisuuksia, jotka luovat tunnelmaa :)

Käytät paljon ajatusviivaa. Se on ihan hyvä tehostekeino, mutta vältä sen liiallista käyttöä. Pilkku on parempi, ainakin minun mielestäni.

Hyvää jännitystä ja vangitseva tunnelma! Hieman häiritsi äidin "inhimillinen" tapa puhua, mutta se oli pieni vika!

Hyvä!

Kiitos!

Moikka illuusia!

Hyvin jatkuu! Jonkin verran otan tässä kantaa taas tuohon turhan kirjoittamiseen, mutta katkelman loppua kohden parannat kuin sika juoksua! :) Olet hyvä kirjoittaja!

Minkälaista on alkeellinen kiinnostus? Miksi ei vain tuntenut kiinnostusta? Tai jos on joku täytesana pakko lisätä, niin kenties vähäistä. Mielestäni kuitenkin tärkein juttu oli, että hän tunsi kiinnostusta, enkä olisi lukijana tarvinnut siihen adjektiivia tueksi.

"Mutta tietenkin se oli turha toivo.".
Mutta tietenkin tuo on turha lause :) Pelkkä tuo, että papit eivät puhu rahvaan kieltä, riittää kertomaan, ettäkuilu heidän välillään on todella syvä.
Tätä tarkoitin, kun sanoin että olet ladannut paljon osioita nopeaan tahtiin. Eli samantyylistä turhan kirjoittamista kuin redellisessäkin osassa.

Samaan liittyen tuo "...- mutta kovin oli kallis hinta hyvästä herjasta.". Lukija ymmärtää tämän kirjoittamattakin, että jos poltetaan roviolla, niin se on helvetillinen hinta herjasta.

Kirjoitat tuosta napittamisesta. Annan ajatuksen koko kappaleelle hieman yksinkertaisemmin kirjoitettuna, niin mieti sitten mitä olet mieltä. Tämä on siis vain minun näkemykseni.
"Matti napitti puseroaan toistuvasti tärisevin käsin, mutta nopit vain eivät löytäneet oikeita reikiä. Ota rauhallisesti, hän kuiskutti itselleen ja koetti hengittää rauhallisesti, jotta tärinä lakkaisi. Matti puristeli sormiaan rauhoittavasti nyrkkiin ja jatkoi, kunnes napit viimein osuivat suoraan.".

Todella hyvä lopetus ja erinomaista jännityksen luontia! Hiihtämisestä saakka homma oli tiivistä ja kerroit pääosin vain sen, mikä oli pakko!

Hyvää työtä!

Kiitos!

Moikka illuusia!

Ihan alkuun haluaisin sanoa, että mielelläni luen myös romaanikatkelmia, mutta kun postaat niitä paljon, niin en ehdi antaa palautetta ennen kuin lataat seuraavan. Eli vinkkinä se, että odota palautetta, koska monesti kirjoittajan virheet ovat identtisiä, ja nyt kun lataat monta osaa putkeen, niin tod näk kaikissa on samoja virheitä.
Ja ai joo! Tervetuloa! :)

Mielenkiintoinen miljöö! Vaikka tässä osiossa ei tapahdu juuri mitään, niin silti tässä on jotain todella kiinnostavaa! Toimiva maailman ja yleisten uskomusten ja tapojen kuvaus, joka luo painostavia ja odottavia jännitteitä!

Hyvä alkukappale!!! :)

Turhan kirjoittamisesta.
"Ulkona oli melko pimeää. Tosin sitä oli vaikea arvioida,...".
Mitä on melko pimeää? Ja miksi sitä on vaikea arvioida? Eikös ihan katsomalla voi arvioida?
Ajatukseni:
"Ulkona oli hämärää ja satoi lunta.".
Mielestäni tuota haet? Kaikki muu on turhaa...ainakin minun mielestäni.

Ylläolevaan liittyen.
"Sitä hän rehellisyyden nimissä olikin.". Mitä haluat tuolla sanoa? Miksi hän ei voi olla vain nälkiintynyt? Miksi täytyy ensin näyttää siltä ja lopulta olla? Eli kirjoitat samaa asiaa. Muista, että kaikkea ei tarvitse lukijalle kertoa. Kirjoita vain se, mikä on aivan pakko. Annan esimerkin.
"Miehellä oli pitkä musta tukka, joka oli viikkojen peseytymättömyyden jäljiltä likainen, rasvainen takussa.
Tai.
"Miehellä oli likainen pitkä musta takkutukka.".
Kuinka tärkeää lukijalle on tietää tuo viikkojen? Erityisesti jos tarina tuo joko ennen tai jälkeen ilmi, että mies on vaikka viikkoja samoillut autiomaassa. Eli kirjoita vain se, mikä on pakko.

Erittäin pitkä miehen kuvailu. Jopa turhauttavan pitkä. Mielestäni luot miehestä jo ensimmäisessä kuvailukappaleessa riittävän ja hyvän mielikuvan. Käytät kuvailuun termejä kaiken kaikkiaan ja lyhyesti sanottuna. Ei lukija tee noilla sanoilla mitään. Eli kuvaile tärkeimmät yksityiskohdat, ruuminrakenne, ja jos haluat korostaa vaikka mustia hiuksia tai tylsää katsetta, niin sitten se. Lukija muodostaa kuitenkin henkilöstä erilaisen kuvan, kuin Sinä :) annan ajatuksen tuon miehen kuvailuun. Eli sama, johon käytit viisi kappaletta.
"Matti oli parikymppinen nuorukainen. Hän oli pitkä, laiha ja kalpea mies, jonka silmät olivat syvällä kuopissa ja iho kalpea kuin aaveella. Kädet tärisivät hänen tarttuessaan johonkin, ja ohuet hiukset liimautuivat tahmeina otsalle.".
Mielestäni tuossa on pääkohdat. Anna lukijan miettiä loput.

Kirjoitat: "Mutta eipä hänellä paljon vaihtoehtoja ollut." Ja sitten jatkat. "Tai toki oli.".
Ajatukseni:
"Vaihtoehtona oli jalkapuu.".
Eli lyhyitä selkeitä kokonaisuuksia ilman turhaa selittelyä.

Hyvää pohjustusta! Mielestäni isoin ongelma oli liiallinen kuvailu ja selittely. En kokemut, että olisin tarvinnut kaikkea tuota ulkonäkötietoa ja ruokatietoa. Kerro yleisesti asioista ja kuvaile vain tärkeimmät. Lukija ei ole tyhmä.

Hyvää saagaa! Kiitos!

Moikka Tojutu!

Erittäin hyvin mietitty novelli! Hyvä juoni ja ajatus! :) Mukava lukea myös pidempiä tekstejä!

Mieti tarkkaan sanat, joita käytät, sillä ne vaikuttavat tunnelmaan, joka lukijalle muodostuu.
Esim keksimä ja suosima sana vs keksimä ja suosima teos.
Sama kuin fantasiassa, jossa esimerkiksi loitsukirja voisi olla mielummin teos, kuin kirja.

Vältä se - sanaa aina, kun se vain on mahdollista.
"...oli oma firma. Se myi siivousvälineitä." Va "...oli oma firma, joka myi siivousvälineitä.".

Vältä kerronnassa selittelyä. Eli ilmauksia kuten "se oli muuten", "ja miksi ei tietysti" jne. Olet kertoja, ja tuollaiset välilässytykset luovat kuvan, että luet lapsille.

"Joe itse oli taas vain yksi yksinkertainen ja vähääntyytyväinen työssään viihtyvä automekaanikko."
Tässä on juuri tuollaista turhaa täytettä ja selittelyä, joka vähättelee Joea jopa liikaa.
Ajatukseni:
"Joe puolestaan oli yksinkertainen ja vähään tyytyväinen automekaanikko, joka viihtyi työssään.".
Mielestäni tuossa on riittävästi. Sillä jos aletaan vähätellä, niin onko automekaanikko todella paljon huonompi, kuin siivousvälinemyyjä? Jos, niin silloin olisi pitänyt olla kuvailtu, että Mayn firma on valtava ja erittäin menestynyt, ja Joe puolestaan pienen autokorjaamon asentaja.

Sulkeet, kolmoispisteet, caps lock tai lainausmerkit eivät kuulu kaunokirjalliseen kerrontaan. Dialogissa voi kolmoispisteitä käyttää, mutta sulkeet kuuluvat matematiikkaan. Ne voi korvata aina pilkulla.

Sellaiset täytelauseet, kuin "Sitten he aloittivat syömisen." Voi mielestäni jättää pois. Kun seuraavaksi kerrot, kuinka Joe maistelee kaikkea, niin se on lukijalle riittävästi infoa siitä, että syödään. Lukija ei ole tyhmä, joten kirjoita vain se, mikä on pakko.

Hyvin loit tunnetta Mayn kuolemisella! Hyvää työtä!

Mainitsinkin jo noista sulkeista, mutta huomautan siitä, kuinka sulkeissa kerrot Hydracorin olevan ainoa planeetta, jossa on vielä hidas liikenne, niin se olisi voinut olla heti kappaleen alussa. Eli vältä katkaisemasta kerrontaa pitkällä kuvailulla.

Pyri välttämään sellaisia sanoia, kuin samantien, heti jne. On selvää, että jos kirjoitat Joen lähtevän, niin lukija ymmärtää, että Joe lähtee heti.
Esimerkkinä "Kaikinpuolin hämmästynyt Joe...".
Tuo kaikinpuolin on turha sana. Ilman sitäkin lause on hyvä ja ajatus selkeä!

Kirjoita yksinkertaisesti. Selkeitä lauseita ja virkkeitä. Vältä turhaa selittelyä ja keskity vain olennaiseen, eli tarinaan, sillä se on Sinulla todella hyvin hallussa!

Kiitos!

Moikka viskisieppo!

Jännittävä ajatus :) Humoristisesti olet aiheen pukenut sanoiksi!

Tuo virke "Päivä oli kuuma..." On jotenkin kankea.
Ajatukseni:
"Leijonat makoilivat laiskoina päivän kuumuudessa.".
Kissaeläinten laiskuus ja halu makoilla on yleisesti tiedossa, eikä sitä minun mielestäni tarvitse arvailla.
Tuohon perään olisi voinut halutessaan lisätä, että ehkä ne oli ruokittu jonkin aikaa sitten. Ruokkimistahan ei voida pitää yleisesti tiedettynä, ja kenties se luo hieman ajatuksia lukijallekin.

"Sen pää avautui melkein kokonaan", eli muista sanajärjestys.
Tuossa peruslausen on "...pää avautui...". Sen sana voi olla edessä, sillä se täydentää subjektia, mutta melkein kokonaan ei täydennä predikaattia, joten sen (eli tapa) on ihan lauseen hännillä.

Kenties hieman pinnalliseksi jää. Ei ole sellaista todellista pelon tai kauhun tunnetta. Ei kovin suurta jännitystä tai pelkoa siitä, kuinka päähenkilölle nyt käy.
Kenties päähenkilön liikkeillä ja leijonien vastaliikkeillä olisi voinut revitellä hieman enemmän.

Humoristinen, ja erityisesti tuo Rytkösen hahmo tuo hymyn huulille!

Kiitos!

Moikka pohjaton!

Onpas ahdistavaa, mutta samalla kaunista ja koskettavaa. Tulee mieleen koulukiusattu.
Kenties lähtökohtana sääli tai vlvollisuudentunne eivät ole huonoja motiiveja auttaa, joten en oikein sisäistä miksi olisi huono jos joku niiden takia auttaisi tai tukisi?

Sinulla on kiva rytmi ja mukavan tasalaatuiset säkeet runoissasi! Pidän siitä!

Aiheesi ovat synkkiä ja jopa masentavia, mutta runoudessa se ei haittaa :) ...eikä kirjallisuudessa yleensäkään :)

Kiitos!

Moikka pohjaton!

Minulle tuli tästä ensimmäisenä mieleen musliminainen, joka toimii yhteisön sääntöjen vastaisesti ja tulee kivitetyksi. En tarkkaan tiedä, mitä olet ajanut takaa, mutta vertauskuva jäi kenties hieman avoimeksi.

Tosin kun elämä on kaunis, niin kai senkin voi kateellisille näyttää :)

Hyvä rytmitys, hyvää sanankäyttöä ja mukava poljento!

Kiitos!

Moikka HänKirjoittaaÖisin!

Erikoinen novelli! Pidän tavastasi kirjoittaa. Ymmärrettävää ja selkeää, paitsi juoni :D

Se - sanan käytöstä, lauseen vastikkeista, täytesanoista ja turhan kirjoittamisesta.
"Välillä se katoaa leveälehtisten sananjalkojen alle, äkkiarvaamatta se kapenee ja putoaa kuopaksi, tai maan alle hautautuneen kivenmurikan terävä kulma nousee sen kovaksi tallatusta maaperästä – joku vieras kulkija saattaisi satuttaa itsensä, jos ei noudattaisi erityistä varovaisuutta.".
Se - sanan sijaan kannattaa miettiä synonyymejä ja lauseenvastikkeita. Ajatukseni:
"Välillä ura katoaa leveälehtisten sananjalkojen alle ja kapenee äkkiarvaamatta pudoten kuopaksi. Paikoin maan alle hautautuneen kivenmurikan terävä kulma nousee kovaksi tallatusta pinnasta satuttaen varomatonta kulkijaa.".
Mielestäni tuossa tulee tarkoittamasi sanoma esille. Jätin erityisesti tuosta lopusta pois muutamasta syystä. Onko väliä polulle tai lukijalle sillä, onko kulkija tuttu vai vieras? Lisäksi tuo erityistä - sana. Noudattaako joku metsäpolulla kulkiessaan erityistä varovaisuutta? Tai onko sillä lukijalle merkitystä?

Hieman samaa, kuin yllä.
"Musta huivi peittää naisen kasvot miltei kokonaan.".
Miksi miltei? Mitä jää näkyviin? Näkyykö vain silmät? Näkyykö otsaa myös? Vai onko huivi silmien yllä? Ajatukseni:
"Musta huivi peittää naisen kasvot.".
tai
"Musta huivi verhoaa naisen kasvoja.".
Eli luot hyvin tunnelmaa, mutta ulkopuoliset sanat, kuten miltei, syövät sitä tehokkaasti. Kirjoita vain se, mikä on pakko.

"...nyökäyttää...".
"...nyökkää...".

Hieman vielä turhan kirjoittamisesta, joka voisi olla myös yksinkertaisesti kirjoittamista.
"...sävyiseen viileään tilaan, joka hiljaisuudessaan on kuin mietiskelylle pyhitetty retriitti, on lisäkseni astunut vain kaksi asiakasta.".
Ajatukseni:
"...sävyisessä viileässä tilassa, joka hiljaisuudessaan on kuin mietiskelylle pyhitetty retriitti, on lisäkseni vain kaksi asiakasta.".
Eli jossain on jotain. Tuollaiset "taiteelliset" pluskvamperfektimuotoiset "on astunut" ilmaisut ovat kankeita ja turhia. Ja ehkäpä toinen asiakkaista on rynnännyt, loikannut, juossut, sipsuttanut tai vaikka peruuttanut liikkeeseen. Onko sillä lukijalle merkitystä, miten joku on liikkeeseen tullut? Sanoma yksinkertaisesti on se, että liikkeessä on kaksi muutakin asiakasta. Eli pidä homma yksinkertaisena ja virkkeet selkeinä. Kirjoita vain se, mikä lukijan täytyy tietää.

Kirjoitat preesensissä. Se aiheuttaa haasteita erityisesti lauseenvastikkeille, ja mielestäni preesens - muotoisessa tekstissä niiden käyttöä tulee todella harkita.
"Viileää, kitkerähköä juomaa maistellen tutkin pöytää, jolle on aseteltu runsas valikoima avajaistarjouksessa olevia tuotteita.".
Ajatukseni:
"Tutkin pöydälle aseteltua runsasta avajaistarjousvalikoimaa ja maistelen viileää, kitkerähköä juomaa.".

"Pysähdyn keittiön oviaukolle,...".
"Pysähdyn keittiön ovelle,...".

Luin novellin kahdesti, enkä ymmärtänyt, kuinka tuo Tamar, suihku ja eksoottinen nainen liittyivät mihinkään. En kuitenkaan sano, että se on huono asia, sillä monet muut varmasti ymmärtävät, mistä tässä oli kyse :D
Tuota preesens - muotoa mietin. Mielestäni imperfektissä on helpompi kirjoittaa ja pitää kieli koossa, mutta se on minun mielipiteeni.

Hyvin kirjoitettua, mielikuvia ja tuntemuksia maalailevaa tekstiä! Hyvä miljöö ja ajatus.

Kiitos!

Moikka J. Sulkamo!

Jännittävä ja ajatuksia herättävä kirjoitus! Hyvä miljöö ja kerronta!

Toistosta ja ilmaisusta.
"Odottamista ja epävarmuutta. Epävarmuus vuorotellen varmuuden kanssa.".
Ajatukseni:
"Odottamista ja epävarmuutta, joka vuoroin vaihtelee varmuuden kanssa.".
tai
"Odottamista. Epävarmuutta ja varmuutta.".
Eli älä tyydy siihen, mitä saat ensin kirjoitettua.

Vältä kaunokirjallisessa kerronnassa kolmoispisteitä, caps lockia, sulkeita ja lainausmerkkejä. Noista ainoastaan kolmoispisteitä voi käyttää...dialogissa :D

"Se oli yksi viimeisistä kerroista kun keskustelin Annan kanssa.".
Miksi yksi viimeisistä? Miksei vain viimeisiä tai viimeinen?

Homma jää kesken. Prkl. Miksi niin? Lukijana minua harmittaa, että kirjoittaja, tarinan kertoja, antaa jotain, mutta ei kaikkea. Tarinan voi lopettaa "kesken", mutta lukijalle täytyy antaa tarpeeksi viitteitä. Tai no...ei tarvitse, sillä kirjoittajana voit tehdä mitä haluat, mutta silloin kannattaa todella miettiä miksi haluaa edes kirjoittaa. Itse koen, että kirjoittamisen tarkoitus on antaa ihmisille elämyksiä.
Puhut jumalan löytäneestä merimiehestä. Vihjaat myrskystä ja odotuksesta. Kerrot yt neuvotteluista ja kadonneesta suunnasta. Annat ymmärtää, että takaisin ei olla tulossa. Ja sitten...mitä sitten tapahtuu. Löytyy suunta ulapalle. Ei mitään muuta. Suunta myrskyn silmään...ei mitään muuta. Pelkästään esimerkiksi seuraavanlainen lisäys olisi jo antanut paljon: "Aallot nousevat jylhinä edessäni, salamat piiskaavat mustana vellovaa merta ja tuuli yltyy. Heiveröinen veneeni heiluu luonnon armoilla, mutta minä tiedän, että suuntani on oikea. Tiedän, että se mitä haluan, on lähellä. Jumalani kuva piirtyy veneeni yli pyyhkäisevään aaltoon.".
Tuo antaa kuvan, että henki lähtee, mutta kun kirjoitit merimiehestä, joka oli kohdannut jumalan, annat mielikuvan, että päähenkilö hakee samaa. Eli jääkö hän sittenkin eloon? Löytyykö jumala? Herääkö hän rannalta? Mitä mitä mitä???!!!

Pidin kirjoittamastasi, mutta loppuratkaisun puuttuminen raivostutti.

Kiitos!