 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka HänKirjoittaaÖisin!
Erikoinen novelli! Pidän tavastasi kirjoittaa. Ymmärrettävää ja selkeää, paitsi juoni :D
Se - sanan käytöstä, lauseen vastikkeista, täytesanoista ja turhan kirjoittamisesta.
"Välillä se katoaa leveälehtisten sananjalkojen alle, äkkiarvaamatta se kapenee ja putoaa kuopaksi, tai maan alle hautautuneen kivenmurikan terävä kulma nousee sen kovaksi tallatusta maaperästä – joku vieras kulkija saattaisi satuttaa itsensä, jos ei noudattaisi erityistä varovaisuutta.".
Se - sanan sijaan kannattaa miettiä synonyymejä ja lauseenvastikkeita. Ajatukseni:
"Välillä ura katoaa leveälehtisten sananjalkojen alle ja kapenee äkkiarvaamatta pudoten kuopaksi. Paikoin maan alle hautautuneen kivenmurikan terävä kulma nousee kovaksi tallatusta pinnasta satuttaen varomatonta kulkijaa.".
Mielestäni tuossa tulee tarkoittamasi sanoma esille. Jätin erityisesti tuosta lopusta pois muutamasta syystä. Onko väliä polulle tai lukijalle sillä, onko kulkija tuttu vai vieras? Lisäksi tuo erityistä - sana. Noudattaako joku metsäpolulla kulkiessaan erityistä varovaisuutta? Tai onko sillä lukijalle merkitystä?
Hieman samaa, kuin yllä.
"Musta huivi peittää naisen kasvot miltei kokonaan.".
Miksi miltei? Mitä jää näkyviin? Näkyykö vain silmät? Näkyykö otsaa myös? Vai onko huivi silmien yllä? Ajatukseni:
"Musta huivi peittää naisen kasvot.".
tai
"Musta huivi verhoaa naisen kasvoja.".
Eli luot hyvin tunnelmaa, mutta ulkopuoliset sanat, kuten miltei, syövät sitä tehokkaasti. Kirjoita vain se, mikä on pakko.
"...nyökäyttää...".
"...nyökkää...".
Hieman vielä turhan kirjoittamisesta, joka voisi olla myös yksinkertaisesti kirjoittamista.
"...sävyiseen viileään tilaan, joka hiljaisuudessaan on kuin mietiskelylle pyhitetty retriitti, on lisäkseni astunut vain kaksi asiakasta.".
Ajatukseni:
"...sävyisessä viileässä tilassa, joka hiljaisuudessaan on kuin mietiskelylle pyhitetty retriitti, on lisäkseni vain kaksi asiakasta.".
Eli jossain on jotain. Tuollaiset "taiteelliset" pluskvamperfektimuotoiset "on astunut" ilmaisut ovat kankeita ja turhia. Ja ehkäpä toinen asiakkaista on rynnännyt, loikannut, juossut, sipsuttanut tai vaikka peruuttanut liikkeeseen. Onko sillä lukijalle merkitystä, miten joku on liikkeeseen tullut? Sanoma yksinkertaisesti on se, että liikkeessä on kaksi muutakin asiakasta. Eli pidä homma yksinkertaisena ja virkkeet selkeinä. Kirjoita vain se, mikä lukijan täytyy tietää.
Kirjoitat preesensissä. Se aiheuttaa haasteita erityisesti lauseenvastikkeille, ja mielestäni preesens - muotoisessa tekstissä niiden käyttöä tulee todella harkita.
"Viileää, kitkerähköä juomaa maistellen tutkin pöytää, jolle on aseteltu runsas valikoima avajaistarjouksessa olevia tuotteita.".
Ajatukseni:
"Tutkin pöydälle aseteltua runsasta avajaistarjousvalikoimaa ja maistelen viileää, kitkerähköä juomaa.".
"Pysähdyn keittiön oviaukolle,...".
"Pysähdyn keittiön ovelle,...".
Luin novellin kahdesti, enkä ymmärtänyt, kuinka tuo Tamar, suihku ja eksoottinen nainen liittyivät mihinkään. En kuitenkaan sano, että se on huono asia, sillä monet muut varmasti ymmärtävät, mistä tässä oli kyse :D
Tuota preesens - muotoa mietin. Mielestäni imperfektissä on helpompi kirjoittaa ja pitää kieli koossa, mutta se on minun mielipiteeni.
Hyvin kirjoitettua, mielikuvia ja tuntemuksia maalailevaa tekstiä! Hyvä miljöö ja ajatus.
Kiitos!
